Perustiedot
Nimi: Abelina v. Heilmor
Rotu: Pv, hannover
Sukupuoli: Tamma
Syntynyt: 02.01.2011 (15v)
Säkäkorkeus: 171 cm
Väri: Musta
Koulutus: Grand Prix
Omistaja: VRL-05265
Kasvattaja: evm
Maahantuoja: Loci
VH18-011-0028 | PKK2543
Kuvagalleria
Kilpailukalenteri
Hevonen on porrastetuissa tasolla 11/10 (Grand Prix). Katso statistiikka.
Näyttelyt
Rakenneluokat
16.01.2018 tuom. Anne, EO-sert
27.01.2018 tuom. Viiru, EO-sert
14.02.2018 tuom. aksu, EO-sert
Abelina v. Heilmor
Finest
Abelina on surunmustasta ja kyynelmerkein tähditetystä ulkoasustaan huolimatta todellinen ilokerä, joka säteilee hyvää mieltä ympäristöönsä. Se on lempeä ja seurallinen. Tamma suhtautuu työntekoon yhtä positiivisesti kuin laitumella vietettyihin leppoisiin kesäpäiviinkin, mutta kaikkein parhaimmillaan se on emätammana. Abelinan jälkeläiset saavat hellää hoivaa ja emältään ihmisiin luottavaisen mallin elämänsä alkutaipaleilla. Aktiivisia siitosvuosia Abelina joutuu kuitenkin vielä odottamaan, sillä sen on tarkoitus vielä kilpailla kouluratsastuksessa ennen ammattilaisemäksi ryhtymistä.
Ei liene yllätys, että tämä hevonen on miellyttävä käsitellä kotitallissa. Se pitää rapsuttelusta ja harjailusta, ja on erityisen avoin uusille ihmistuttavuuksille. Ei Abelina kyllä nirsoile hevosseurankaan suhteen: sen voi huoletta laittaa laitumille laumaan kuin laumaan ja tarhata lähes porukassa kuin porukassa luottaen siihen, että se on laumanjäsenenä itse oikea sovinnollisuuden perikuva. Vain vieraat ympäristöt saavat Abelinan hitusen säpäkämmäksi kuin mitä se kotioloissa on, mutta luottavaisena hevosena se seuraa käsittelijöidensä kehonkieltä ja tyyntyy, jos tutu ihmiset ympärillä ottavat rauhallisesti.
Abelina on henkäyksenkevyt ratsastettava. Se on ratsutettu ja koulutettu ammattilaisten toimesta, ja tamma reagoi pieniin, oikein ajoitettuihin apuihin kuin ajatus. Kepeästi ja tahdikkaasti etenevä ratsu on työkaverina mitä miellyttävin, etenkin tutuissa ympäristöissä. Vieraissa paikoissa Abelina saattaa tosiaan hieman kytätä ympäristöään, mutta järkevänä tyyppinä se hoksaa kyllä nopeasti, ettei edes se kirkkaanvärinen kukkapuska kisa-areenalla olekaan kaikesta silmiinpistävyydestä huolimatta vaaraksi. Maininnan arvoista Abelinassa on se, että se taitaa olla Kivitallin kouluratsuista paras ja innokkain hyppääjä. Se pääsee estetehtävien pariin mielenvirkistykseksi silloin tällöin, ja joka kerta se on yhtä keskittynyt ja vauhdikas loikkiessaan riemukkaasti esteiden yli. Sillä on rajaton itseluottamus esteillä. Eihän sille tarvitse kertoa, että sen esteinä pitämät pikkurakennelmat ovat enemmän hyppääville lajitovereille pelkkiä verryttelytehtäviä... Estejumppa on tehnyt hevoselle todella hyvää, sillä paitsi että hyppytreenit vahvistavat sen kroppaa, pitävät ne myös sen mielen virkeänä. Vaihtelu harjoitusohjelmassa lieneekin osasyy tamman korkeaan työskentelymotivaatioon.
Sukutiedot
| i. Alfon Zein evm | hann trt 170cm |
ii. Alvin Voque evm | hann trt 173cm |
iii. Almond Kind evm | hann vrt 169cm |
| iie. Wicked Cricket evm | hann m 168cm |
||
| ie. Edella Zircon evm | hann rtkm 171cm |
iei. Elvish Songs VDO evm | hann prn 167cm |
|
| iee. Zequette evm | hann rtkm 173cm |
||
| e. Jaqulina evm | hann m 166cm |
ei. Jamego evm | hann mrn 169cm |
eii. Jamezon evm | hann prt 167cm |
| eie. Gretchen Dreams evm | hann mrn 167cm |
||
| ee. Hadina
evm | hann m 170cm |
eei. Heaven Days H hann m 170cm |
|
| eee. Coldasmind hann rnkm 165cm |
Abelinan isälinja on vaikuttava. Alfon Zein (i) on pitkän, määrätietoisen urheiluhevosjalostuksen tulos, mikä näkyy hevosessa hienopiirteisistä korvista kaartuvan kaulan kautta aina hyväasentoisiin takavuohisiin saakka. Jalo, atleettinen hevonen on näyttävää katseltavaa aina, kun se esiintyy suuren yleisön silmien alla. Kilpaura on jäänyt iäkkäältä orilta jo taakse, mutta se esiintyy yhä näytöksissä ja kotisiittolan oriesittelyissä, ja tyylillä esiintyykin. Alfonista näkee, että liikkuminen on sille helppoa ja työskentely mieluista. Grand Prix -ohjelmatkin näyttävät tämän hevosen suorittamina vaivattomilta. Orin ura päättyi sen ollessa vielä voimiensa tunnossa, ja sen omistaja totesi näin hienon ja jo kaiken nähneen ja kokeneen hevosen ansaitsevan elämän, jonka aikataulut eivät pyöri pitkien kilpailumatkojen ympärillä. Alfonilla on aimo liuta kansainvälisellä tasolla kilpailevia jälkeläisiä, ja se onkin jättänyt oman jälkensä kouluratsastuksen maailmaan.
Alvin Voguella (ii) oli valtavat kengät täytettävänään, sillä sen isä Almond Kind (iii) on paitsi yksi aikansa suosituimmista jalostusoreista, myös tehnyt mieleenpainuvan kilpauran, jota värittävät myös kolme voitettua World Cup -osakilpailua ja kaksi sijoituksiin päättynyttä esiintymistä World Cupin finaalissa. Alvin Vogue otti suuret odotukset kannettavakseen, ja vaikka voidaan sanoa, ettei se koskaan noussut aivan yhtä suureen maineeseen kuin isänsä, sai sekin mittavan joukon ihailijoita. Säpäkkäluontoisen Wicked Cricketin (iie) poikana Alvinissa oli vähän enemmän herkkyyttä ja kuumuvaisuutta kuin isässään, joka tunnettiin karismaattisena ja itsevarmana tyyneyden perikuvana. Taipumus kuumua näkyi Alvin Voguen kilpailu-uralla: ensimmäisissä arvokilpailuissaan vielä sillä tasolla kokemattomana nuorena Grand Prix -ratsuna se sortui harmillisiin rikkoihin, ja vielä myöhemminkin se oli nopea ylivirittymään jännittävissä tilanteissa. Hevosen laatua ei kuitenkaan ole koskaan kyseenalaistettu, sillä poikansa Alfonin tapaan se on luontainen urheilija.
Edella Zircon (ie) oli hyvää vauhtia matkalla kohti kansainvälisiä kilpa-areenoita, kun tieto sen yllättävästä kuolemasta levisi. Vielä edellisenä viikonloppuna oli kaunis kimo esiintynyt nuorten hevosten luokissa ja tehnyt omat ennätysprosenttinsa, ja äkillinen lopetuspäätös johti tapaturmaspekulaatioiden äärelle. Syytä hevosen lopettamiselle ei kuitenkaan ole koskaan sen omistajien toimesta vahvistettu, joten lienee turhanpäiväistä luetella epävarmoja arvauksia. On sääli, ettei Edella Zirconista jäänyt kuin yksi jälkeläinen, sillä se polveutuu mielenkiintoisesta tammaperheestä. Tästä emälinjasta on lähtöisin lukuisia hyviä kouluratsuja, ja Edella oli ulkonäöltään kuin ilmetty emälinjansa jatke. Jos se olisi asetettu aikuisena rinnakkain emänsä Zequetten (iee) kanssa, olisi ollut vaikea sanoa kumpi vitivalkeista tammoista on kumpi. Zequettesta jäi kuitenkin kaksi muuta tytärtä, joiden kautta tammalinja jatkuu vielä tänä päivänä, ja kaksi orivarsaa, joista toinen on Edella Zirconin täysiveli.
Jaqulina (e) on jättänyt varsoilleen paljon omia ominaisuuksiaan. Se on ollut siitostammana lähestulkoon koko ikänsä, joten sillä riittää varsoja tarkasteltavaksi ja vertailtavaksi. Jaqulina ei ole modernein mahdollinen urheiluhevonen, vaan sillä on melko jämerätekoinen runko ja aavistuksen matalampi tyyppi kuin osalla nykypuoliverisistä tapaa olla. Tämä on peruja sen perinteikkäästä isälinjasta, jota taaksepäin selatessa alkaa löytyä suuria, tunnettuja nimiä. Jaquilinalle on valittu kautta linjan sitä keveämpiä oreja, joilla on enemmän jalkaa kuin tammalla itsellään, ja sille parhaiksi yhdistelmiksi on todettu sellaiset orit, joiden taustalta löytyy mainittava määrä täyttä verta. Ei Abelinankaan tarvitse Jaqulinan varsajoukon keskellä häpeillä itseään: tamman ensimmäisenä varsana se on kuitenkin osunut monin tavoin aika nappiin, sillä Abelinalla on Jaqulinan kaltainen miellyttävä luonne ja isältä peritty liikekieli, jonka turvin se on noussut Grand Prix -tasolle saakka.
Jamego (ei) on oikea emänsä kuva! Tähtipäiset mustanruunikkot muistuttavat toisiaan paitsi ulkonäöltään, myös hassuilta, puuhakkailta persooniltaan. Jamego säilytti lapsenmielisyytensä vielä silloinkin, kun se teki niin sanotusti vakavastiotettavaa uraa Grand Prix -tason kouluratsuna, ja samanhenkisen ratsastajansa kanssa se esiintyi kouluratsastuksen vakavuudesta huumoria repivissä musiikkinäytöksissä. Vähän ponimaisella tavalla pyöreälinjainen Jamegon yllätysmomentti oli sen huikaiseva lisätty ravi, sillä se ei varsinaisesti näyttänyt ensisilmäyksellä räjähtäviin lisäyksiin kykenevältä (olihan se nyt ihan pikkuisen lyllerön näköinen, myönnettäköön). Jamegosta tuli isänsä Jamezonin (eii) suosituin jalostusorijälkeläinen, ja Jamegon suureen jälkeläismäärään mahtuu monenlaisia hevosia harrasteratsuista kilpa- ja siitoshevosiin.
Musta Hadina-tamma (ee) kerrytti valitettavan ja hevosesta itsestään riippumattoman kyseenalaisen maineen. Huippuori Heaven Days H:n (eei) tytär myytiin nuorten hevosten luokissa hyvin menestyttyään suurella summalla vähintäänkin yhtä suureen talliin, missä se päätyi tunnetun hollantilaisen kilparatsastajan ratsastettavaksi. Hadinan tapa liikkua alkoi hyvin nopeasti muuttua, ja vaikka se ratsastajansa monien muiden hevosten tapaan keräsi hyviä pisteitä monissa kilpailuissaan, virisi asiasta kummastelevaa puhetta. Hadinan huipputuloksia kyseenalaistettiin, sillä tamman nähtiin liikkuvan edestä ja takaa eriparisesti: kaula korkeassa, tiiviissä kaaressa kannettuna se heitteli näyttävästi etujalkojaan ja takajalat seurasivat perässä. Osa hevosihmisistä alkoi pitää hevosta huonona kykenemättä yhdistämään liikkeen muutosta ratsastukseen, mutta luonnollisesti ratsastajakin sai ryöpytystä osakseen etenkin Internetin syövereissä. Hadina eläköityi melko nuorella iällä kilpauralta, ja on arvailujen varassa, johtuiko varhainen vetäytyminen kilpa-areenoilta halusta käyttää hevosta siitokseen vai kenties jostakin muusta. Hadina teki neljä varsaa, ennen kuin se 19-vuotiaana lopetettiin kaikessa hiljaisuudessa.
Päiväkirja
Laidunpäiviä, kesällä 2018
Musta tamma laski päänsä alas ja nyhti kesäistä laidunruohoa suuhunsa. Sen huomio ei kuitenkaan herpaantunut: korvat kääntyilivät ja tuore emätamma seurasi herkeämättä tuumanruunikon orivarsan menoa. Abelina oli oivallinen emä pienelle Clarinolle, jonka tosin ei odotettu olevan pieni ikuisesti. Kahden suuren hevosen jälkeläisenä Clarino kasvaisi todennäköisesti kookkaaksi itsekin. Vielä se ei kuitenkaan pistänyt silmään ikätovereidensa joukosta poikkeuksellisen korkeana, ja luonteeltaan se oli kuin mikä tahansa pikkuvarsa. Leikkisänä se kirmaili ikätovereidensa kanssa, ja jos jotakin jännittävää tapahtui, se ymmärsi hakeutua emänsä luokse turvaan.
Turvallista sen olikin Abelinan hoivissa kasvaa. Hannovertamma oli kuin syntynyt emäksi. Ensihetkistä lähtien se oli ottanut Clarinon hellin ja määrätietoisin ottein hoivattavakseen, ja oli kuin se olisi ollut emä aina, vaikka tässä olikin sen ensimmäinen varsa.
Tuskin sentään viimeinen, ajatteli Arja Susineva, ja hymyili huomaamattaan. Tammalaidun oli hänen mielihyvän ja tyyneyden lähteensä. Mitkä tahansa huolet häntä elämässä vaanivatkin, täällä hänen onnistui karistaa ne kannoiltaan. Ei tarvinnut kuin katsella hetki Abelinan kaltaisia hyviä, huolehtivaisia ja elämäänsä tyytyväisen näköisiä emätammoja ja niiden leikkiviä varsoja, kun olo tasaantui ja maailma näytti kauniimmalta.
Marrasblues, marraskuussa 2018
Loppuvuoden pimeät päivät olivat hiipineet Vänrikinmäelle. Marraskuun pystyi aistimaan kaikkialla: se oli kupin pohjalle jäähtyvän kahvin kitkeryyttä, kalpeaa ihoa ja tummia varjoja silmien alla, tavallista vaimeampaa naurua ja hiljaa kytevää eripuraa rakastavaisten välillä. Hevosetkin sen huomasivat, ja kuinka eivät olisi huomanneet, sillä marraskuun säät vaikuttivat niidenkin elämään. Vaikka tarhojen pohjat olivat kuinka hyvin rakennetut, vuoden loppu ailahtelevine lämpötiloineen ja loputtomine sateineen laittoi ne koville. Oli aina pimeää ja usein tuulista, ja herkimmät hevoset alkoivat nähdä marrasmörköjä siellä täällä. Jopa Abelina oli yhtenä iltapäivänä ollut tarhassa syvästi levoton; ties mitä tuoksuja oli tuuli kuljettanut hämärästä sen mieltä painamaan.
Enimmäkseen musta hevonen oli kuitenkin oma herttainen itsensä. Se oli autuaan tietämätön siitä, että se aiheutti päänvaivaa ja murhetta ihmisilleen. Abelina oli ostettu siitostammaksi, ja yhden upean varsan se oli heille jo antanut - mutta tulisiko toista? Sitä oli yritetty Clarinon syntymän jälkeen astuttaa kerran jos toisenkin, mutta musta tamma pysyi kuin pysyikin tyhjänä.
"Sääli seisottaa tyhjänpanttina hyvää hevosta", tokaisi Daniel, joka oli harkinnut tamman palauttamista kilpailukuntoon. Se tuntui kuitenkin ajatuksena liian sitovalta. Abelina oli ehtinyt kiertää monta kautta GP-luokkia. Sitten sen elämässä oli pitänyt kääntyä uusi sivu. Kirjoja ei luettu takaperin, eikä Danielkaan tahtonut luopua loppuratkaisusta, jonka oli tamman ostaessaan sille suunnitellut: sen piti elellä elämänsä onnellisena loppuun hyviä varsoja pyöräytellen ja niiden kanssa laitumella samoillen.
"Se olisi kovaa valuuttaa taitavien ratsastajien tunneilla", tallimestari Kersti huomautti. Daniel pysähtyi miettimään asiaa, eikä ensimmäistä kertaa. Eihän se oikeastaan hullumpi ajatus ollut: hevonen saisi liikuntaa, ja lähitallissa oli monta tavoitteellista, taitavaa ratsastajaa, joilla ei ollut varaa omaan mutta halua kehittyä sitäkin enemmän.
Kun päätös oli tehty, olo tuntui taas hetken verran... marraskuuttomammalta. Abelinalla oli taas suunta, ja jos se ensi keväänä saataisiin tiineeksi, hyvä niin, mutta jos ei, sillä olisi silti paikkansa ja tehtävänsä.
Opintie, syyskuussa 2019
Ei ollut yllätys, että Abelinaan rakastuttiin, kun se ryhtyi toimimaan opetusratsuna. Sehän oli loistava hevonen: kiltti, kaunis ja osaava. Petra löysi Abelinasta suorastaan sielunhevosensa, kun hän pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan tammaa Daniel Susinevan valmennuksessa. Aiemmin Petra oli ratsastanut vaativia luokkia kilpailleilla opetushevosilla, ja niitä hän oli pitänyt hienoina, mutta Abelina... minkä tunteen se hänelle antoi jo heti ensimmäisen yhteisen valmennuksen loppupuolella, kun nainen alkoi päästä jyvälle hevosen sielunmaisemasta!
Kesti kauan, ennen kuin heidän yhteistyönsä alkoi nivoutua helpoksi ja vaivattomaksi. Abelina oli niin kovin herkkä, että vaikka Petra oli saanut hyvää opetusta yhdellä jos toisellakin tallilla kaikkien harrastusvuosiensa aikana ja ratsastanut monenlaisilla hevosilla ennenkin, nyt vasta alkoi todellinen opintie. Musta tamma pakotti hänet olemaan tarkempi ratsastaja kuin koskaan ennen. Hienosäädön loputtomuus aukeni vasta silloin Petralle, ja se tuntui huumaavan motivoivalta ja innostavalta.
Jos Petra olisi voinut, hän olisi ostanut hevosen itselleen. Vaan mistä hän olisi kaivanut sellaisen nipun riihikuivaa? Salaa ja syyllisuudentuntoisena hän huokaisi helpotuksesta, kun Abelina ei tiinehtynyt ja hän sai lupauksen yhteisten treenien jatkumisesta. Petra vuokrasi nyt tammaa kolmesti viikossa, ja sen enempään ei olisi ollut varaa, mutta voi kuinka paljon siinäkin ajassa saattoi hyvältä hevoselta oppia. Kilpailuissa he eivät juuri käyneet, sillä senkin rahan Petra tahtoi nyt varata valmentautumiseen. Kehitys oli ruusukkeita tärkeämpää.