Perustiedot
Nimi: Dancirella
Rotu: Suomalainen puoliverinen
Sukupuoli: Tamma
Syntynyt: 01.02.2013 (15v)
Säkäkorkeus: 174 cm
Väri: Musta
Koulutus: Grand Prix
Omistaja: VRL-05265
Kasvattaja: Kreetta Kumpu, evm
VH18-031-0129 | PKK2660
Kuvagalleria
Arvonimet
Finest 2018
KTK-II 2019
KRJ-II 2020
8+40+20+16+15 = 99p
Ominaisuuspisteet
Hevonen on porrastetuissa tasolla 11/10 (GP). Katso statistiikka.
Näyttelyt
Rakenneluokat
28.03.2018 tuom. aksu, EO-sert
30.03.2018 tuom. Anne, EO-sert
15.04.2018 tuom. Anne, EO-sert
05.05.2018 tuom. Viiru, EO-sert
22.06.2018 tuom. Pölhö, EO-sert
01.07.2019 tuom. Elisa, EO-sert
Dancirella
Finest, KTK-II, KRJ-II
Dancirella on höppänä. Se on suurikokoinen mutta äärimmäisen lapsellinen, eikä se taida koskaan aikuistuakaan. Musta tamma puuhastelee jatkuvasti jotakin, tai sitten se seisoo lumoutuneena aloillaan ja päiväunelmoi. Dansi taitaa elää jonkinlaisessa satumaailmassa, jossa keijut kuiskivat sen korviin iloisia keijunhöpinöitä ja maahiset hipsuttelevat sitä rentouttavasti kepinkarahkoilla. Se on aina, siis ihan aina hyvällä tuulella. Se ei huolestu mistään eikä sitä ärsytä mikään. Jähmeästä luonteestaan tunnettu omistaja Daniel Susineva pitää hevosta vähän yksinkertaisena, koska "ei muut kuin tyhmät ole noin iloisia". Salaa mies kuitenkin lellii Dansia aina kun kukaan ei hänen tietääkseen ole näkemässä, koska onhan tamma nyt kuitenkin oikeasti hänen söpö silmäteränsä.
Dansi on aika hauska ratsu. Vähän pöhkö kyllä, mutta aina tyytyväisen ja rennon näköinen. Joskus Dansilla menee kyllä pakka sekaisin, jos sille syytää kehotuksia ennen kuin se on ehtinyt käsitellä edelliset hakemukset jonosta pois, ja silloin se tarjoaa herkästi kaikkea osaamaansa. Asia kerrallaan, asia kerrallaan! Tamma on erinomainen kärsivällisyydenkasvattaja. Dansin kanssa ei vaan kerta kaikkiaan voi hätiköidä ja etsiä oikotietä onneen, tai pian keijuhörhelöhevosen aivot ovat umpisolmussa. Kilpa-areenalla on Dansin mielenrauhan kannalta parasta, että sitä ratsastavalla henkilöllä riittää lempeää huumorintajua. Jos jossakin tehtävässä nimittäin sattuu ylimääräisiä kommelluksia, on parempi antaa tamman rauhassa koota itsensä silläkin uhalla, että seuraava liike tulee esitettyä ala-arvoisesti. Prässäämällä Dansia skarppaamaan nopeasti saavuttaa nimittäin todennäköisesti vain kehnon ja epätasaisen loppuohjelman, kun tamma pääsee kuumenemaan. Parhaimmillaan Dansi on sulavaliikkeinen, miellyttämisenhaluinen ja mielellään töitä tekevä kouluratsu, joka liikkuu tahdikkaasti. Sen bravuuri on laukkaohjelma ja erityisesti kellontarkat piruetit.
Ennen kuin Dansi ensimmäistä kertaa varsoi, sen omistaja ennusti tamman tuijottavan varsaansa hämmästyneenä ja kääntyy sitten katsomaan kysyvänä ihmisiä. "Mikä tuo on? Mistä se tuli? Mitä sille pitää tehdä? Onpa omituinen. Kasa jalkoja ja korvat." Dansi pääsy kuitenkin hyvin vikkelästi jyvälle emätamman hommista. Jos siinä tilanteessa joku hölmistyneenä toljotteli, se oli kyllä Daniel Susineva ihan itse. Suuri musta tamma nimittäin varsoi kaksoset! Niiden kanssa tamman iloinen hörhöys osoittautui mitä parhaaksi ominaisuudeksi, sillä elämään luottavainen hevonen ei tajunnut turhia stressailla, vaikka varsat vilistivät ympärillä ristiin ja rastiin ja välillä katoilivat yhteistuumin näköpiiristä.
Sukutiedot
| i. Dragonheart evm | fwb mrn 170cm |
ii. Danceton evm | fwb tprn 173cm |
iii. Sans Chronicle evm | swb rnkm 170cm |
| iie. Diamarilla evm | fwb m 168cm |
||
| ie. Olivia Guivre evm | fwb m 175cm |
iei. Oliviero evm | holst prt 176cm |
|
| iee. Ottilia Guivre evm | fwb m 169cm |
||
| e. Zantelle evm | fwb mkm 171cm |
ei. Zachary evm | fwb m 169cm |
eii. Zeustorm evm | holst m 173cm |
| eie. Delirina evm | fwb trn 170cm |
||
| ee. Cruellacestlavie
evm | fwb mkm 170cm |
eei. Cruisecontrol evm | fwb rnkm 171cm |
|
| eee. Crazella evm | fwb m 170cm |
Tamman isä Dragonheart loisti nuorena ikäluokkakilpailuissa ja kaupattiin sitten kohutun suurella hintalapulla länsinaapuriin. Kilpaura jatkoi tasaista nousukiitoaan ruotsalaisratsastaja Camilla Fernströmin kanssa, ja pitkäjänteisellä työllä ratsukko nousi kansainvälisiin Grand Prix -luokkiin. Fernström on luonnehtinut oria sanomalla: "Vapaa-ajalla se on pohdiskeleva filosofi, joka ei turhaan hötkyile. Töihin hevonen lähtee aina mielellään. Se tuntuu pitävän haasteista." Dragonheart on tätä nykyä palannut takaisin synnyinkotiinsa viettämään eläkepäiviä kasvattajansa hellässä huomassa, ja sillä on lukuisia jälkeläisiä niin Suomessa kuin Ruotsissakin.
Dancetonin (ii) taustalta löytyykin ruotsalaisverta jalostusuransa lopuilla suomeen myydyn Sans Chroniclen (iii) kautta, joten voinee sanoa, että Dansin isälinja on naapurimaiden yhteistyön tulosta. Dancetonissa näkyi voimakkaasti ruotsalaisisän vaikutus: orit olivat ruumiinrakenteeltaan hyvin samankaltaiset ja yhdennäköisyyden kruunasivat jalopiirteiset päät. Dancetonin omat kilpailutulokset eivät ehkä ole suurin syy sen suosioon jalostuksessa, mikä johtuu kuitenkin lähinnä siitä, että sen harrasteratsastajaksi itseään rehdisti kutsuva omistaja käytti sitä omana opetusmestarinaan sen sijaan, että olisi antanut ammattilaisten kilpailtavaksi. Ori on jäänyt elämään suomalaisiin puoliverisukuihin erityisesti hyvien tammajälkeläisten kautta, ja Dragonheart lienee sen suosituin jalostusorijälkeläinen.
Olivia Guivre (ie) kasvoi kasvattajansa iloksi emäänsä isommaksi: vaikkei Ottilia Guivrekaan (iee) mahdottoman pieni hevonen ollut, se oli kuitenkin hyvin sirorakenteinen ja yli 180-senttinen Kari Kuikka valitsi sille orin suurempi jälkeläinen toiveenaan. Oliviasta tuli Karille yli vuosikymmenen ajaksi passeli kilpakumppani. Hitaasti kehittyvä tamma nousi kansallisiin PSG-luokkiin jo melko iäkkäänä ja tahkosi niitä puolentoista kauden verran, kunnes jäi jännevaman jälkeen kilpailueläkkeelle ja teki vanhoilla päivillään kolme mukavaa varsaa.
Kaunis kimo Zantelle (e) on tänä päivänä jo aivan vitivalkoinen vanha rouva, mutta kuuleman mukaan yhä virkeä ja säännöllisesti ratsastettavana. Tiukat treenit ovat toki jääneet jo taakse. Dansi on hyväsukuisen Zantellen ensimmäinen, ennen kisauran alkua varsottu jälkeläinen, ja sittemmin tamman elämään on mahtunut paljon ikimuistoisia kisatuloksia sekä neljä muuta jälkeläistä. Zantelle on jäänyt kouluratsastusta seuraavan yleisön mieleen persoonallisella vapaaohjelmalla, jossa käytettiin ajan suosituimmista lastenohjelmista tuttuja tunnusmusiikkeja.
Zachary (ei) nähtiin useaan otteeseen SM-kilpailuiden palkintojenjaossa, muttei koskaan kirkkaimmalla sijalla. Näyttävä isoläsinen musta ori oli kyllä laadukas, mutta valitettavan herkkä kuumumaan ja tekemään rikkoja ohjelmiin. Orin luonne tuli kasvattajalle melkoisena yllätyksenä, sillä se on kahden hyvin tasaluontoisena ja varmana suorittajana tunnetun hevosen jälkeläinen. Zacharysta on sanottu, että sillä oli hyvin mieleenpainuva katse: se tuntui alati tarkkailevan kaikkea ympärillään, ja ehkä rento ja keskittynyt suorittaminen ei ollut aivan sen heiniä. Suosio jalostuksessa oli kuitenkin taattu, sillä hevonen on todella laadukkaasta emälinjasta ja suositusta isäoriista ja sai aikanaan melko paljon medianäkyvyyttä.
Cruellacestlavie (ee) rohjettiin astuttaa kuohahtelevaisella Zacharylla, sillä se oli todella lupsakka luonne ja jopa hitaanpuoleinen ratsastaa. Tammalla oli irtonaiset, hienot liikkeet, mutta tietynlainen mukavuudenhaluisuus väritti sen työskentelyä läpi koko ratsunuran. Kilpauran alussa tamman ratsastaja vaihtui pariin otteeseen, mutta kun viimeisimmän kanssa löytyi yhteinen sävel ja sopivat treenimetodit, alkoivat kilpailutulokset kohentua. Harmillista kyllä tamman tiinehtyvyys ei ollut erityisen hyvä, joten Zantelle jäi sen ainoaksi varsaksi.
Jälkeläiset
2018 fwb-t. Sinevan Clarinora, i. Clarimonde
2018 fwb-t. Sinevan Carnival, i. Clarimonde
2019 fwb-t. Sinevan Demi, i. Schwartzwaltz
Päiväkirja ja valmennukset
PKK:n 86. KTK-tilaisuus, 15.2.2019 kirjoittanut omistaja
Dancirella näytti Daniel Susinevan mielestä juuri niin valmiilta kuin odottaa saattoi. Kaksosvarsojen jälkeen oli tamma palauteltu ratsastuskuntoon ja kilparadoille, joilla se saisi esiintyäkin tulevat vuodet. Seuraavan varsan aika koittaisi ehkä joskus, mutta toistaiseksi Daniel oli tyytyväinen yhteen omistukseensa jääneeseen tammaan ja toiseen, jonka hän sai myytyä tallimestarilleen.
Kantakirjaustilaisuuden eteneminen alkoi olla hevoskasvattajalle jo tuttua kauraa. Rutiininomainen reissu kahden hevosen kanssa kävi mukavasta viikonlopunavausretkestä. Kotiinviemisinä olikin jälleen kaksi hevosta, joiden jälkeläisiä Daniel voisi tarjota suoraan kantakirjaan.
Dancirella palkittiin II-palkinnolla pistein 17 + 17,5 + 17,5 = 69,3%, ja sen sanallinen lausunto kuului:
Leimat kunnossa, syvä runko. Lihakseton kaula, kaunis pää. Seisoo edestä varpaillaan, painoa voisi olla takasilla enemmän. Herkkä, kaunis tekniikka.
Herra Susinevahan ei myöntäisi sitä itse koskaan kenellekään, mutta kyllä hän saattoi antaa hevoselle pari ylimääräistä rapsutusta.
Hönö, 21.4.2019 kirjoittanut omistaja
Kersti koki syvää sielujen sympatiaa höppänän Dansin kanssa. Heille kahdelle sattui ja tapahtui, ja kumpaakaan ei kukaan pitänyt erityisen välkkynä, mutta mukavia ja ystävällisiä he olivat. Jos Kersti olisi saanut muuttaa Dansista yhden asian, hän olisi lyhyenläntänä ihmisenä madaltanut hevosta hieman. Niin mukava kuin Dansin kanssa olikin tehdä kummankin kehoa ja mieltä helliviä maastolenkkejä, oli selkäännousu ikuinen ähertelyn paikka. Kuinka kummassa selkäännousujakkara ei koskaan tuntunut olevan oikeassa paikassa, kun sitä tarvittiin? Kuka sen jätti minne sattui?
Hevosen käynti oli valtavan suurta. Tuntui kuin olisi istunut keinussa. Luonto alkoi ympärillä jo antaa viitteitä siitä, että jonakin päivänä kesä saapuisi: oli vuoden siihen saakka lämpimin päivä ja jos sulki silmänsä, saattoi kuvitella kevään olevan pidemmällä kuin se todellisuudessa olikaan.
Ehkä kevät teki Dansin raukeaksi. Se oli kiltti hevonen, mutta yleensä se posotti maastossa hieman kovempaa kuin tänään. Nyt tamma nautiskeli. Kersti Kirsipuu antoi ohjien olla löyhällä tuntumalla, hän antoi hevosen kävellä ja ajatteli kuinka tämä oli hänen oma ratsastuslajinsa. Vähänpä hän piittasi huippu-urheilusta, kun tarjolla oli käyntilenkkejä metsän siimeksessä.
Harmeja, 6.8.2019 kirjoittanut omistaja
"Voi Dansi."
"Harmi juttu, mutta tällaista se on. Eivät ne aina tiinehdy."
Kerstistä se tuntui musertavalta. Ihmiset ympärillä suhtautuivat tyhjäksi jääneeseen tammaan asiallisella, alistuneella hyväksynnällä. Tässä oltiin tehty kaikki voitava, mutta kun ei tärpännyt, ei tärpännyt. Tallimestari silitteli hevosen otsaa. Tamma tuskin osasi murehtia varsaa, joka jäi saamatta, mutta Kerstiä asia masensi.
"Voihan sen koittaa vielä toiste. Ei se niin vanha vielä ole, ehkä ensi kaudella sitten on parempi onni", Ilpo rupatteli, ja Kersti tiesi vanhan miehen olevan oikeassa.
"Vie se maastoon", töksäytti yhtäkkiä Anmari, ja Kersti arveli, että ehkä se oli tunneköyhältä vaikuttavan työtoverin yritys piristää häntä.
"Tuletko mukaan", Kersti kysyi, mutta turhaan.
"En ehdi."
Eihän Anmari ikinä. Se kaihtoi sosiaalista toimintaa, ja Kersti oli jo aikoja sitten lakannut loukkaantumasta siitä.
Sitä paitsi tänään hän oli siitä oikeastaan jopa kiitollinen. Kersti satuloi suuren tamman ja vei sen maastoon ihan yksin. Tallimestari silitteli ratsunsa kaulaa, lohdutti - hevosta vaiko itseään? Yritykset, tyhjyys, ainainen uudelleen yrittäminen... ne olivat hänelle itselleen tuttuja teemoja.
Kohti uusia kokemuksia, 15.9.2019 kirjoittanut omistaja
"Olisiko se nyt ehkä vähäsen hoopoa? Minä, kilpailemassa Grand Prix -hevosella varmaan lasten keskellä", Kersti päivitteli.
Anmari oli oma raadollisen rehellinen itsensä (eikä tajunnut lainkaan, että kommentti saattoi olla loukkaava).
"Ei se hevonen sitä rataa yksinään suorita, vaikka olisi kuinka hyvä."
"No aivan totta, kärsisi vain minun kehnosta ratsastuksestani", Kersti tokaisi ärtymyksen ja huvittuneisuuden sekoitusta tunnustellen. Kyllä, huvittuneisuutta oli enemmän. "Mikä järki siis mennä? Huono ratsastaja itselleen liian vaikeassa luokassa ja hyvä hevonen liian helpossa."
"Saisit vähän näkökulmaa kisapäiviin", Anmari tölväisi taas, ja Kerstin teki mieli kysyä, oliko hänen kisahoitajuudessaan ollut jotakin valittamisen aihetta vai miksi hän tarvitsi uutta näkökanttia. Hän ei kuitenkaan ehtinyt, sillä kuivakka ratsuttaja jatkoi: "Eikö tolla hevosella nyt parempaakaan käyttöä ole, kun varsaa ei tule ja oikeat kisat on jo kisailtu."
Ajatus oli järjetön, mutta jäi itämään. Seuraavana päivänä Kersti löysi itsensä Anmarin valmennuksesta. Ihan totta! Valmennuksesta! Anmari valmensi tosissaan ja Kersti ratsasti yritteliäästi. Dansi oli takuulla liihotellut menemään sata kertaa hienommin esim. kaikkien muiden ratsastajiensa kanssa, mutta Kerstillä oli mukavaa. Hevonen osasi kaiken, Anmari vaati paljon ja heidän avullaan hän ylitti itsensä.
Dansin suuret liikkeet eivät tehneet hommasta helppoa Kerstille, joka oli tottunut lähinnä istuskelemaan kyydissä. Anmari löysi pientä ja suurta korjattavaa kaikesta, mitä Kersti teki, mutta hevoseen he olivat yksissä tuumin tyytyväisiä.
"No, menetkö?" Anmari tiedusteli. "Kisoihin."
"Voisin mennäkin! Sinäkö tulet hevosenhoitajaksi?" Kersti kysyi kiusallaan.
Hänen yllätyksekseen Anmari suostui.
GP-hevonen KN Specialissa, 5.10.2019 kirjoittanut omistaja
Kerstiä olisi ehkä jännittänyt, ellei hän olisi suhtautunut koko asiaan vähän kuin vitsinä. Ehkä se olikin, vähintäänkin hivenen koomista. Siinäpä Daniel Susinevan monivuotinen tallimestari nyt valmisteli lähitallin pikkukisoihin miehen kanssa Grand Prixiä startannutta kiiltävää puoliveristä karvaisten ponien ja suomenhevosten ja jännittyneiden pikku- ja tätiratsastajien hyöriessä ympärillä.
Tätiratsastajahan hän oli itsekin, oli hevonen millainen tahansa, joten eiköhän tässä sulauduttu aivan hyvin joukkoon. Anmari seurasi totisena verryttelyä ja otti ehkä nämä kilpailut kaikista paikallaolijoista vakavimmin. Ennen rataa se vielä motkotti, että eikö nyt kuitenkin oltaisi voitu letittää hevosen harja, mutta Kersti viittasi nurinalle kintaalla. Ei hän tullut tänne pröystäilemään ja koreilemaan, vaan kokeilemaan, miltä tuntui ratsastaa kilpaa.
Alkutervehdys oli hätäinen, mutta siitä ohjelma sitten lähti rullaamaan mukavammin. Kerstiä jo melkein hävetti, sillä hän oli varma, että he voittaisivat koko kilpailun ja ihmiset katsoisivat häntä pahalla: aikuinen ihminen ratsastamassa oikealla kilpahevosella.
"Surkeat tiet", oli kuitenkin Anmarin lannistava tuomio heti ohjelman jälkeen, ja pian kävi ilmi, että tuomaritkin taisivat olla samoilla linjoilla.
"Hyväksytty tulos kuitenkin", iloitsi Kersti saatuaan arvostelupöytäkirjan käsiinsä ja pussasi Dansin turpaa. "Eiköhän me jätetä kisauramme tähän. Lopetetaan huipulla."
Anmari melkein naurahti, tai ehkä se oli vain yskäisy. Kersti ei piitannut siitä.