Linkki Linkki Linkki Linkki
lauantaimaalaritutoriaali

Piirrosten vaihekuvauksia

Rakennekuva pv-orille

Tutoriaalia varten valitsin nopean, rentotyylisen rakennekuvan. Etsin mallikuvan, mutta mietin hevosesta annettuja ohjeita. Hevonen, jolle kuvituskuva tulee, on herkkä, suurikokoinen estesukuinen trakehner. Haluan tehdä hevosesta ison mutta keveän - ja ilmeen tulisi olla valpas, jotta hevonen muistuttaa luonnekuvaustaan. Tutoriaalista tuli lähinnä prosessikuvaus rakennekuvan teon monista mutkista, ja jos johonkin pitäisi opit tiivistää: työn ollessa kesken mihinkään piirrettyyn ei pidä kiintyä niin paljon, ettetkö sitä voisi leikeillä, liimailla ja piirtää uudestaan, jos kokonaisuus sitä vaatii.

1. Löyhä luonnos

Ensimmäisen luonnoksen ei tarvitse olla nätti. Itselle on jo kehittynyt aika vakiintunut tapa tehdä luonnossutut. Piirrän ensimmäisen vedoksen nopeasti kumittamatta oikeastaan mitään ja käytän tarvitsemiani apuviivoja. Leikkelen piirtämiäni osia tarvittaessa ja siirrän niitä kauemmaksi toisistaan - esimerkiksi tämän kuvan kohdalla tein ensin hirveän lyhyen kaulan, ja leikkasin kaulan katki ja siirsin päätä kauemmas rungosta. Lisäksi itselle tyypillisesti hevonen seisoi aika alamäessä, joten saatuani luonnoksen loppuun kallistin sitä puolikkaan asteen verran ryhdikkäämmäksi. Leikkaa-liimaa-kallista-venytä-supista -työskentely on rakennekuvia luonnostellessa hirveän näppärää, ja miksei muidenkin töiden kohdalla. Myös peilikuvaksi kääntäminen auttaa hahmottamaan, missä mättää, jos jokin rakenteessa aiheuttaa päänvaivaa mutten aivan ymmärrä, mikä. Luonnosvaiheen ydinidea on saada jokin runko aikaiseksi: sen ei tarvitse olla virheetön.

2. Kohti lineä

Tämän vaiheen jätän välillä kokonaan välistä "korjaan sitten linetessä" -hengessä (ja aika usein se linetessä korjaaminen osoittautuu tuskastuttavan työlääksi ja välivaiheiden skippailu virhearvioksi). Nyt se tuntui kuitenkin tarpeelliselta, koska alkuperäisessä luonnoksessa oli paljon, mikä häiritsi itseäni. Ensinnäkin ekan luonnosvaiheen jälkeen "roisinnin" hieman päätä, sillä halusin siitä luustoltaan skrodemman ja ilmeeltään orimaisen. Samalla piirteet tarkentuivat. Tässä on vielä linevaiheessa muokattavaa.

Pää kohosi hieman ja kaula nousi ja piteni. Lapaa loivensin, ryntäitä pitää vielä linevaiheessa hioa. Hevosen linjat ovat kokonaisuudessaan vähäsen isommat, mutta selän pituus ei merkittävästi muuttunut, sillä turhan pitkä selkä ei ole ratsuhevoselle eduksi. Sen sijaan etuosa kasvoi aavistuksen kokoa, jalat pitenivät ja tasapainon vuoksi takaosaa piti myös hieman kasvattaa.

Paksuimpien ja hatarimpien viivojen paikat näyttävät, minkä kohtien kanssa tuskastelen eniten. Minulla on ihan selviä "tyyppivikoja" piirroksissani, ja vanhimpana paininnankohteena mainittakoon jalkojen pituus ja paksuus. Sikavaikeeta! Luonnostaan teen hirvittävän paksuja tukkijalkoja. Nyt epäilen, että nämä ovat kauhean hentoluiset, mutta tiedän vanhastaan, että linetessä ne taas tahtoo käydä paksuiksi (nätisti sanottuna "voimakas luusto"... rehdisti: "turvonneet"). Rungon suhteen haasteita on kaksi: puutteellinen rintakehän syvyys (harvinaisempaa mutta nyt jostain syystä yleistynyttä) ja vyötärön seudulta liika tukevuus / raskasrunkoisuus (tästä olen opetellut kovalla vimmalla eroon sen jälkeen kun estehevosestani sanottiin nätisti "kouluhevosmainen runko" ja tajusin todellisuuden: raskashan se oli rungoltaan, paksu jopa).

TAKAJALAT on aina olleet mun murheenkryynini. Nyt hommaan on alkanut tulla jotain rotia, mutta hirveää päänvaivaa ne tuottaa aina silti. Nyt valitsemassani mallikuvassa on etenkin otj tosi huonossa asennossa, joten pitää itse säätää.

Ja nyt kun aloin kitistä mokistani, niin pään ja kaulan koko/pituus. Tapaa tulla pienipäistä kirahvia, tai sitten on hirveän pitkä pää (ehkä tälläkin vähän, vai onko kuitenkin liian pieni????? Koolla olisi väliä mutta mistä tietää mikä on sopiva???).

Tällaista yleistä tuskastelua ja "onks sopiva vai eiks oo" -sopusuhtaisuustarkastelua on rakenteiden piirtäminen. Itse tapaan mennä virheideni suhteen aalloissa: teen jotakin asiaa väärin, kunnes mulle sanotaan siitä, ja sitten korjaan sitä liikaa. Täydellistä hevosta ei vaan pysty ei kykene piirtämään, mutta parhaani yritän. Peilaaminen on iso pelastus, ja toisaalta se että piirtää vaan paljon ja tarkastelee omia vanhoja töitään ja niistä annettua palautetta.

3. Linen piirtäminen

Linen tekeminen on hi-das-ta puuhaa. Mitä tarkemman siitä haluaa, sitä pidempään sitä nysvää. Suurpiirteiset lineartit syntyvät nopeasti pitkin huispahtavin kynänvedoin, mutta nyt - vaikka taisin päättää kuvaa aloittaessani toisin - teen tätä kyllä pieenenpieni osapalanen kerrallaan. Kuva on zoomattu lähelle, sillä nyt ei enää tehdä suurpiirteisesti isoja linjoja vaan työstetään yksityiskohtia. Mitä tarkempi luonnos, sen nopeammin tämän vaiheen voi tehdä, mutta summa summarum: aina sitä aikaa johonkin työvaiheeseen kuluu, jos tahtoo tehdä tarkkaa jälkeä. Unohdetaanko jo, että puhuin nopeasti valmistuvasta, rennosta rakennekuvasta?? Rupesin nyhertämään enemmän kuin piti.

Työkaluvalinnasta: Jokaisella piirtäjällä kehittyy omat preferenssit työkalujen ja käytettyjen asetusten kanssa. Itselle tärkeää on, että linetessä viivan paksuus ja läpinäkyvyys on säädeltävissä kynän paineen avulla (huomiona: piirrän digityöni piirtopöydän avulla). Linen väri on musta, mutten käytä ihan täysin läpinäkymätöntä sivellintä, koska jälki tuntuu tällöin liian kovalta. Pidän myös siitä, että voin jättää linen paikoin sellaiseksi, että sen alle tuleva väri kuultaa siitä vähän läpi. Itse en ole jaksanut opetella/kokeilla itse linen värjäämistä työn mukaiseksi, tällä mennään.

4. Puoli tuntia myöhemmin

Itse line tuntuu syntyvän melko vaivattomasti, mutta mittasuhteet aiheuttavat päänvaivaa. Onko hevonen liian korkeajalkainen? Onko rungon syvyys riittävä? Tuleeko siitä liian raskas, jos lisään massaa? Onko se varsamainen? Ovatkohan vuohiset ja kaviot lopulta taas liian massiiviset, vaikka piirtäessä tuntuu, että kovin pikkiriikkistä pukkaa? Onko kyse kuitenkin liian isosta päästä, vaikka tyypillisimmin piirrän liian pieniä? En mittaa hevosen eri osia mitenkään tai käytä ruudukkoa tai muuta avustavaa työkalua, ja olen kokonaan silmämääräisen tasapainottelun varassa. Se jättää niiden aiemmin kuvattujen tyyppimokien tai vastavuoroisesti niiden ylikorjaamisen armoille. Pähkäilyä ja päänvaivaa... ja vaikka korjailen kamalasti kaikkea suuntaan ja toiseen piirtovaiheessa, yleensä pulmakohdat kirkastuvat vasta muutama viikko kuvan valmistumisen jälkeen sitä katsoessa. Lohduttaudun säälimättömästi kahdella asialla: 1) jokaisella irl-hevosellakin on rakenteelliset puutteensa, miksei siis piirroskopukoillanikin ja 2) seuraavassa kuvassa onkin sitten taas jo uudet virheet, miksi jäädä murehtimaan tämän yksilön valitettavuuksia. :D Eteenpäin vaan.

5. Valmis lineart

Etuosan kohdalta näkee, miten pidensin hevosta hieman, jottei se näyttäisi niin pahasti varsamaisen honkkelilta kuikelojalalta. Jalkaa sillä saa olla, mutta niiden pitää olla jokseenkin sopusuhtaiset muun otuksen kanssa. Yksinkertaisesti piirsin linen paikallaan luonnoksen päällä suunnilleen ristiin saakka, ja sitten siirsin linelayeria pykälän vasemmalle. Pidin takaosan luonnoksesta jalkojen osalta sen verran paljon, että niihin ei ole juuri muutosta tullut; lautasta nostin aavistuksen verran. Turpahihnan sijaintia korjasin vähän, jotta ja sierainta siirsin ja käänsin, koska silmä ja sierain näyttivät vähän "eriparisilta". Sen verran vielä tämän vaihekuvan tallennoksen jälkeen tein, että päätä/turpaa pienensin jonkin verran. Seuraavassa vaiheessa muutoksen näkee.

6. Pohjaväri

7. Valojen ja varjojen luonnos

8. Osa kerrallaan sävytellen part I

9. Osa kerrallaan sävytellen part II

10. Osa kerrallaan sävytellen part III

11. Osa kerrallaan sävytellen part IV

12a. Korjausleikkaus

Orileima ei ollut niin selvä lkuin olisin halunnut ja heppa oli vähäsen rimpula muutenkin. Nopeimpana muutoksena leikkasin kaulan ylälinjan irti muusta hepasta ja nostin sitä hieman. Tämä leikkaa-liimailu vaatii myös paikkailua, sen alustavat tulokset alla.

12b. Korjausleikkaus ja -paikkaus

13. Lisää korjauksia ja siistimistä

Syvensin hieman hevosen runkoa. Hevonen on nyt mielestäni kauttaaltaan tasapainoisempi ja aikuismaisempi. Tässä vaiheessa pyyhin kaikki ylimenneet värit pois. Periaatteessa tämän ylimenon voisi hyvin välttää käyttämällä maskityökalua, mutta omassa ohjelmassani maski hidastaa vähän koko ohjelman toimintaa ja lisäksi rajatun alueen ympärille tulee ärsyttävästi välkkyvä rajapinta, mikä häiritsee niin paljon, että itse mieluummin kumittelen vain jälkeenpäin. Monella layerilla työskentelyä tämä toki hillitsee, sillä jälkikäteen olisi työlästä etsiä, millä kahdestasadasta tasosta jokin yksittäinen ylimennyt väriläntti mahtaa olla. Tälläkin kertaa mulla on ollut koko ajan käytössä seuraavat tasot:
Lineart
Suitsien väri
Hevosen väri
Hevosen hännän väri
Tausta
(Luonnokset)
Melko vähällä on siis toimittu. Sopii mulle, ja sopii tällaiseen kohteeseen, jossa ei ole montaa erillistä (osin tai täysin) toistensa edessä tai takana olevaa asiaa/esinettä/henkilöä/eläintä.

Seuraavasi pääsen tekemään yksityiskohtia, korjauksia ja värittämään suitset ja hännän. Nyt kuvaan syntyy niin nopeasti paljon kaikkea niin pientä sälää, että niputan kaikki pienet tilpehöörit yhteen seuraavan kuvan vaiheeksi.

14. Pikkutilpehöörien jälkeen

15. Värejä taustaan

16. Valmis kuva

Ulkoasu © M Layouts / netzanette