Meriitit & tavoitteet
EV-I
Tavoitteena ERJL & KTK
KTK-kelpoinen

Viimeisimmät kuulumiset
Teddy on noussut kohinalla 130 cm luokkiin
hypäten sijoituksesta toiseen.
Ori muuttaa Sveitsiin
Alexander Rosengårdin ratsuksi.

Aesthete Felis

suomalainen puoliveriori

Luonnekuvaus

Aesthete Felisille ei kerta kaikkiaan sopisi mikään muu lempinimi yhtä hyvin kuin Teddy. Lempeä, hupsu nallekarhu on ihan ehdottomasti Teddy. Hevonen on hieman säpsähteleväistä sorttia, ja ympäristön äänet, hajut ja muut ärsykkeet saavat sen helposti huolestumaan. Samoin tekevät kireästi käyttäytyvät ihmiset. Rauhallisesti ja johdonmukaisesti käyttäytyvä käsittelijä saa Teddystä itselleen maailman parhaan ystävän: hyvänmielen hevosen, jonka seurassa huolet unohtuvat. Teddy tahtoo kovasti olla mieliksi ihmisille ja on perusluonteeltaan kiltti ja seurallinen.

Teddy on mukava, herkkä ratsu. Se on melko virkaintoinen, mielellään työtä tekevä hevonen, mutta kaipaa selkeää ratsastusta ja runsaasti kehuja. Herkkänä hevosena Teddy jännittyy hieman, jos se ei tiedä mitä siltä halutaan ja kokee olonsa epämukavaksi. Pienen hengähdyshetken jälkeen ori on kuitenkin yhtä halukas yrittämään parhaansa kuin ennenkin; se on miellyttämisenhaluinen ja yritteliäs. Sillä on tyylikkäät askellajit, jotka pääsevät oikeuksiinsa, kun se on rento ja luottaa niin itseensä kuin ratsastajaankin.

Estehevosena Teddy on kehittynyt nopeasti. Se näyttää jo sangen pätevältä ja vakuuttavalta hyppääjältä, vaikka 5-vuotiaana siinä on vielä aimo annos keskeneräisyyttäkin. Teddyn parhaita puolia ovat sen yhteistyöhalukkuus ja ratsastettavuus, siisti hyppytekniikka ja hieno laukka. Kunhan hevoselle tulee vielä ajan kanssa lisää voimaa, siinä luulisi olevan ainesta isommillekin kansainvälisille radoille. Jo uransa alkupuolella se on hypännyt ruusukesijalta toiselle niin kotimaan kisoissa kuin kansainvälisissä nuorten luokissakin.

Historia

"Mullahan ei pitäisi olla tätä hevosta ollenkaan", Rasmusta ja Josefinaa tallin käytävällä eteenpäin johdatteleva mies tokaisee. "Mutta onneksi on! Hitto mikä suku."

Artun piti lopettaa hevoshommat tykkänään, kun hänen pyörällä kaatumisen seurauksena hajalle päsähtänyt selkänsä ei enää kestänyt ratsastusta tositarkoituksella. Arttu ei ollut niitä ihmisiä, jotka höntsäilisivät: mies oli kilpaillut koko ikänsä, hypännyt aina vain suurempia esteitä ja teknisempiä ratoja, ja kun ratsastusharrastukselta vietiin suunta, lajin parissa vietetty aika tuntui tulleen päätökseen. Kai oli jonkinlaista masokismia selailla silti hevosmarkkinoita. Mielenkiintoisen nuoren lupauksen löytäessään Arttu toimi impulsiivisesti, niin kuin oli hänelle ominaista, eikä osannut päästää upeaa sukua ja laadukasta estehevosen aihiota käsistään. Vaan mitä tehdä estehevosella, jos ei itsestä ole esteratsastajaksi?

No ihan sitä samaa mitä Arttu sitä nykyä teki muillakin hevosilla. Jos ei voinut itse ratsastaa, saattoi sentään toimia mesenaattina muille, kykenevämmille kilpaurheilijoille. Voihan sitä paistatella omistamiensa hevosten menestyksessä puhtaasti omistajan roolissakin — ja alkaa kerätä sellaista jalostushevoskokoelmaa, jonka rinnalla vielä jonain päivänä kalpenisi moni muu. Ensimmäisenä Arttu soitti lapsuusaikaiselle kilpakumppanille ja loppuelämän ystävälle, Rasmus Alsilalle. Kenttäratsastukseen päin kallistuva Rasmus uumoili, että hänen puolisonsa Josefina olisi Teddylle parempi match. Artulla ei ollut niin mitään sitä vastaan, että hänen hevosellaan kilpailisi yksi Rosengårdeista. Teddy muutti Jusun ja Rasmuksen talliin ja pääsi vihdoin aloittamaan ratsun uransa.

Hyvin se ura alkoikin. Jusu teki hevosen kanssa säntillistä työtä ja Teddy alkoi kukoistaa kilparadoilla. Artun varmuus siitä, että orista olisi kansainvälisen tason kilparatsuksi, kasvoi, ja kun hän Rasmuksen ja Josefinan häissä bestmanina toimiessaan tapasi Jusun isoveli Alexander Rosengårdin, Arttu tarttui tilaisuuteensa. Syntyi sopimus: Alexander jatkaisi pikkusiskonsa aloittamaa työtä Aesthete Felisin kanssa. Niin musta puoliveriori muutti Sveitsiin.

Tavoite oli selvä: Teddystä tulisi 160-luokkia hyppäävä huippuhevonen. Sellaiseksi ei Josefina pystyisi sitä kouluttamaan, mutta kansainvälistä uraa jo vuosikaudet tehneelle Alexander Rosengårdille Teddy olisi vain yksi huippuhevonen lisää muiden joukkoon. Mikä onni, Arttu Vettenranta ajatteli itsekseen, olivatkaan laajalle ulottuvat ja hyödylliset suhteet tälläkin alalla.