Sen suuruusluokan uutista ei mitenkään saanut pidettyä salassa. Mediasirkus käynnistyi, tietenkin, välittömästi, kun ensimmäiset kuiskaukset Quentin Quiren myynnistä alkoivat osoittautua tarua totisemmiksi. Sellainen hevonen ei vaihtanut omistajaa ilman pöyristyttävän satumaista kauppasummaa, ja sen summan on Alexander Rosengårdin fantastiseksi onnenkantamoiseksi vetänyt hatustaan hänen puolisonsa Zoë Villiger. Jos Rosengårdit ovatkin suomalaisittain sikamaisen rikkaita, Villigerit ovat sitä sveitsiläisittäin, ja se sentään on eri lajin varakkuutta. Ilman Zoë Villigerin sievoista avokätisyyttä Alexander Rosengård voisi vain haaveilla hevosesta, jolla on todellista potentiaalia olla Power Jumpin kirkkain kiintotähti. Quentin Quire on kiistattomasti ollut the one that got away. Sen paluu takaisin Alexanderin hevosvalikoimaan on roihauttanut median häneen kohdistaman kiinnostuksen valtaisaksi aiempaan verrattuna. Ilman Quentinia Alexander oli riviratsastaja muiden joukossa; taitava, mutta vailla varteenotettavaa vedonlyöntisuosikkia.

Alexander Rosengård on valmis astumaan mediamyllytyksen tirehtööriksi. Häntä ei häiritse astella areenalle taianomaisen tarinan päähenkilönä. Power Jumpin juhlavuoden alla Rosengård nauttii kertomuksesta, jota hänen ja hänen elämänsä uskomattomimman ratsun ympärille rakennellaan. Tuhkimotarina: kuin hyvä haltiakummi, Quentin Quire ilmestyy takaisin kilparatsastajan elämään juuri silloin kun hän sitä eniten tarvitsee.

Kahden vuoden jälkeen Alexander todella ratsastaa Quentin Quirella, ja katse on jo kiinnitetty Power Jumpin arvoluokan maaliviivaan. Kilparatsastaja ei tyydy arvoluokan voittoa vähäisempiin tavoitteisiin, vaikka aikaa yhteistyön uudelleenvirittelylle ei ole paljon. Hän on valmis kesyttämään leijonan, vetämään kaniinin hatusta ja loikkaamaan läpi tulisena roihuavan renkaan — sellaisena koitoksena sitä kai voi pitää, vuoden suurimman arvokilpailun voittoon tähtäämistä vain muutaman hassun kuukauden kestävän yhteisen treenikauden turvin.

Mutta Alexander Rosengård ja Quentin Quire ovat toisilleen ja yleisölle tuttu ratsukko jo vuosien ajalta, jos kohta heidän tiensä erkanivatkin hetkellisesti. Alexander itse ei suhtaudu heihin altavastaajina, eikä häntä haittaa, jos joku muu tai vaikka koko maailma erehtyy niin uskomaan. Quentin Quiren selässä ei koskaan ole alakynnessä muihin nähden. Hevosessa kiteytyy arvokilpailuvoittajan tyyli, laatu ja tahtotila.

Pohjois-Amerikkaan on pitkä matka, mutta kun he sinne asti pääsevät, niin Alexander kuin Quentin Quirekin solahtavat elementtiinsä. Heissä molemmissa on suuren maailman tuntua. Jalopiirteinen ratsu tointuu matkarasituksistaan nopeasti ja sopeutuu lämpimiin oloihin kuin olisi aina elänyt Floridan kesässä. Kopeailmeinen kilparatsastaja ei silmiään räpsäytä majoituksensa hulppeudelle, Quentin Quiren matkatallissa asuville toinen toistaan upeammille ja laadukkaammille urheiluhevoselle tai ökyautoille, joita vilisee joka nurkalla. Ylellisyys ja kisajännityksen kohina kuuluvat Alexanderille. Hän nauttii kilpailuihin valmistautumisesta, ja kilpailupäivän aamuna hän on valmis. Hevosenhoitajan valmistellessa Quentin Quirea Alexander käy kävelemässä radan ja astelee sitten kisa-alueen poikki takaisin ratsuaan kohti.

“Connie Ives, HorseSportNews”, huutelee joku nimeään ja viuhtoo saadakseen Alexanderin huomion.

Alexander suo lyhyen haastattelun, jatkaa matkaansa, ja kohtaa sitten Minja Jaakkolan. Hän suostuu suopeasti suomenkieliseen haastatteluun, vaikka suomen kielen puhuminen tuntuukin aina pellen maskin maalaamiselta naamalle. Josefina-sisarestaan poiketen Alexander ei koskaan ole oppinut (nähnyt vaivaa oppiakseen) suomen kieltä yhtä sujuvaksi kuin äidinkieltään ruotsia, ja haastattelukysymyksiin vastaaminen tuntuu turhauttavan kömpelöltä. Silloin tällöin mies ajattelee, että olisi pitänyt harjoitella enemmän ja nuorempana, jotta olisi helpompaa olla sanavalmis ja charmantti molemmilla kotimaisilla, kun kerta suomea ei pääse Atlantin toiselle puolelle reissaamallakaan pakoon.

“Tämä on juhlavuosi”, Jaakkola aloittaa parin yleisluontoisen kysymyksen jälkeen. “Ja olet juuri saanut Quentin Quiren takaisin ratsulineuppiin, mikä varmasti tuntuu mahtavalta, mutta ehkä myös erityiseltä näytön paikalta aiemman menestyksenne jälkeen. Mitä ajattelet — ovatko panokset tänä vuonna erityisen kovat?”

Alexander pitää ilmeensä kurissa, vaikka äkkiä hänen vatsanpohjassaan tuntuu jotakuinkin siltä kuin putoaisi trapetsilta voimatta täysin luottaa allaan odottavaan turvaverkkoon. Häntä ei tarvitse muistuttaa suurista panoksista.

“Kilparatsastaja, joka ei kilpaile arvokilpailuissa aina täysin panoksin, on väärällä uralla”, pitkä, laiha mies toteaa vailla hymyn häivääkään jylhänvarjoisilla kasvoillaan.

Alexander Rosengård jos joku tietää, mistä näissä kilpailuissa ratsastetaan. Vuodesta toiseen saavuttamattomaksi jäänyt unelma kirkkaimmasta palkintosijasta on kalvanut häntä pitkään ja ankarasti. Falkencreutzin tallista lähdön jälkeen — kun Quentin Quire jäi taakse eikä toista samanmoista hevosta häämöttänyt edessä — Alexander on ollut vähällä haudata koko unelman.

Mutta nyt, miehen ratsastaessa viimein Power Jump -areenalle arvokilpailuiden juhlavuonna, hänellä on taas laadukas hevonen allaan ja Zoë Villigerin maaginen rahallinen tuki takanaan.

Eikä kumpaakaan ole saatu halvalla. Alexander Rosengård on lähes varma, että kilpailee tänä vuonna kovemmilla panoksilla kuin kukaan muu. Quentin Quiren kauppasumma oli astronominen, lähes käsityskyvyn ylittävä, ja kaikkein kovimman hinnan maksaa Alexander itse. Miehen katse häilähtää katsomon suuntaan, sinne, missä hän tietää Zoë Villigerin ja tämän vanhempien katselevan heitä. Alexander on tehnyt elämänsä suurimman lupauksen vastineeksi mahdollisuudesta kilpailla Power Jump -mestaruudesta vielä kerran Quentin Quiren kanssa. Hän on antamassa periksi itseään vanhemman Zoën biologisen kellon tikitykselle, vaikkei ole aiemmin suonut isäksi tulemiselle ajatustakaan. Se ei ollut helppo valinta. Alexander muistaa elävästi: kun Zoë ilmoitti ehtonsa — lapsi huippuhevosesta — hän nauraa pärskähti epäuskoisena. Hulluutta! Tässä sitä kuitenkin ollaan. Ehkä myös kilparatsastaja, joka ei ole valmis hivenen hulluihinkin tekoihin saadakseen mahdollisuuden menestyä, on väärällä uralla.

Quentin Quiren siropiirteinen korva heilahtaa hänen suuntaansa, kun hän palauttaa jälleen täyden huomionsa hevoseen. Kirkasväristen, sirkusteemaisten esteiden keskellä Alexander Rosengård tervehtii tuomaristoa tietäen, että kävi kilpailussa miten tahansa, hänen elämänsä on muuttumassa peruuttamattomalla tavalla.