Sehän on vähän kuin omistajansa

Historia

Alexander kävi levottomaksi. Yhtäkkiä hänen kilpaurallaan ei ollut tulevaisuutta, ja hän oli ennen muuta kilpaurheilija, esteratsastaja, menestyjä. Mutta kun sukset menivät ristiin uuden tallipäällikön kanssa, niin sitten ne menivät, eikä siinä hiihdelty kovinkaan pitkälle. Saattoi siinä kuvainnollisesti sanoen toinen sauvoistakin katketa miekkailun timmellyksissä (halusin vain korostaa erimielisyyksien vakavuutta). Alexander sai lähteä ja hevoset jäivät. Ne eivät olleet hänen, vaikka hän niille oli tuloksia tehnyt. Sellaista oli toisinaan hevosurheilu: ura oli armottomasti kerrasta katkolla, jos niikseen sattui.

Täytyi palata kotiin, koska työn ja hevosten mukana meni asuntokin. Suomessa odottivat isän ja äidin kasvatit, Rosengårdin estehevoset. Alexander ei suinkaan halveksinut vanhempiensa kasvatustyötä, vaan piti sitä päinvastoin kovassa arvossa. Silti tuntui puisevalta ajatella, että tulevaisuudessa hänen pitäisi tyytyä nuorten hevosten tuuppaamiseen kotimaan ikäluokkakisoihin. Sitten hyvät hevoset myytäisiin, koska jos jostakin tarjottiin hyvin tuohta, tarjoukseen kannatti tarttua. Parhaat tammat hiipuisivat varsakäyttöön, ja Alexander palaisi takaisin alkuun jälleen uuden ikäluokan kanssa. Sellaista olisi Rosengårdin arki.

Hän kaipasi jotakin omaa, ja etsi määrätietoisesti, kunnes löysi. Toimintaansa lopettavan tallin hiljenevältä tallikäytävältä Alexander löysi merkittömän ruunikon, jota katsoessaan hän tunsi jostakin kummallisesta syystä löytäneensä vertaisensa.

Luonnekuvaus

Peksi ei ole se miellyttävin mahdollinen hevonen, mutta ei sen omistajaakaan kyllä pidetä helppona persoonana. Siksi niiden luupäät kolisee niin kivan sulosointuisesti yhteen. Peksistä pitäisi kasvaman Alexanderin tulevaisuuden ykköstykki, joten miehellä piisaa motivaatiota orin koulimiseen. Peksi on vähän äkäpäinen mulkvisti, mutta jos tallikäyttäytymistä pitääkin vähän hävetä, hevosta itsessään ei. Se on virtaviivainen, nopea ja kopea. Peksi hyppää mitä vaan, jos sitä ei häiritä. Ratsastajan liiallinen puuttuminen orin omiin päätöksiin saa sen kuumenemaan ja nakkelemaan äksynä niskojaan. Saattaa se takasiaankin viskellä.

Peksillä on ponteva laukka ja nopea hyppy. Jos siitä vielä saadaan helposti säädeltävä ja mukautuvainen hevonen, se voi osoittautua melkoiseksi menestyshevoseksi. Muilta osin sillä on jo kaikin puolin hallussa kisahevosen elkeet: se matkustaa mutkattomasti ja on kisapaikoilla enimmäkseen aivan oma itsensä, jos nyt vähän pörhisteleväisempi vain. Muihin hevosiin Peksillä on tapana luoda arvioivan näköisiä silmäyksiä, ja koska sillä on tapana luimistella kiukkuisesti ja vaalia omaa tilaansa, sillä on kisoissa aina punainen nauha hännässään. Ketään ei huvita ottaa selvää, potkaisisiko se oikeasti toisen hevosen tullessa liian lähelle vai uhittelisiko vain. Ahtaat verryttelyalueet voivat olla koetus minkä tahansa hevosen keskittymiskyvylle, mutta onneksi rutiini on vähän tasannut hevosen pahimpia kuohahdustaipumuksia. Se sietää verkkaolosuhteita jo kiitettävän hyvin.

i. Laurent fwb 167cm rnsb PP-MVA, KTK-II VH-tunnus	ii. Yster General fwb 162cm mkm VIP MVA Fn, KTK-III+ VH-tunnus	iii. nimetön fwb evm | fwb 168cm trn
		iie. nimetön fwb evm | fwb 166cm mkm
	ie. Nazharet fwb 165cm rn Fn, KTK-II VH-tunnus	iei. Thanksgivin evm | fwb 164cm rt
		iee. Old News evm | fwb 165cm m
e. Câline K fwb 170cm rnkm KTK-III VH-tunnus	ei. Tranquille K kwpn 178cm rnkm VIP MVA Fn, KTK-II, ERJ-II VH-tunnus	eii. Rocket K evm | kwpn 176cm m
		eie. Lumoline evm | kwpn 173cm rtkm
	ee. Beau de Bras fwb 160cm rn VFA2 VH-tunnus	eei. Bras de Fel evm | fwb 165cm trn
		eee. Candy of Meunishof evm | fwb 163cm rn

Sukuselvitys

Peksi lukeutuu oikeastaan jo aika vanhasukuisiin piirrospuoliverisiin. Siitä kulkee suora isälinja Lupinian upeaan Yster Generaliin (ii), joka on palkittu VIP MVA Fn -arvonimin jo yli kymmenen vuotta sitten. "Kentsun" kaksi varsaa ovat nekin kahmineet PKK-meriittejä: tamma Charmerande BN on sekin toisella palkinnolla kantakirjattu muotovalio, ja ori Laurent (i), joka on Peksin isä, puolestaan Fn-kelpoinen, PP MVA ja KTK-II -palkittu. Rakenteellisten ansioiden lisäksi isälinja on väläytellyt suorituskykyä. Kentsu ja Laurent ovat kumpikin useammassa ratsastuslajissa menestyneitä kisakonkareita. Vaan onpa Peksin isänemä Nazharetkin (ie) kilpaillut niin vaativissa koululuokissa kuin 130:n senttimetrin esteradoillakin, eikä kalpene suvun orivahvistuksille. Voi olla, että Peksin happamuus on "Nadjan" peruja ja kulkeutunut hevoseen luonteikkaan Laurentin kautta.

Emän puolella on nimittäin enimmäkseen ystävällisluontoisia hevosia. Câline K:ta (e) on kuvailtu lempeäksi tammaksi, ja kiltiltä se näyttääkin. Calinella on kilpailtu 140:n senttimetrin luokissa, ja se on hyvin hyppäävä mutta ratsastettavuudeltaan melko raskas hevonen. Kimo tamma on kookas, mikä ei ole järin suuri yllätys, sillä sen isä on säkäkorkeudeltaan lähes 180-senttinen Tranquille K (ei). "Ransu" tuotiin Hollannista Suomeen nuoren ratsastajan kilpahevoseksi, mutta tuolloin vielä nuoressa orissa todettiin olevan liikaa menohaluja opetusmestariksi. Ransu päätyi ratsastuskoulu Seppeleen esteopettajan kilparatsuksi, ja hyväluonteisena hevosena se sopeutui hyvin yksityishevoseksi ratsatuskouluympäristöön. Ransulla on kilpailtu sijoittuen aina GP-korkeuksilla saakka, ja nyt vanhemmalla iällä se on vihdoin päätynyt oppimestarin tehtäviin. Nykyinen ruuna asustaa Ruotsissa Jeremiah Nykvistin ratsuna. Beau de Bras (ee) ei ole matkustellut elämässään ihan niin paljon kuin useaan otteeseen omistajaa vaihtanut sulhonsa Ransu, vaan saanut osakseen elämän rakastettuna laadukkaana harrastehevosena. "Beeda" on jättänyt kolme tammajälkeläistä ja kilpaillut 130cm tasolla.

Jälkeläiset

2019 fwb-o. Evanesco, e. JB Eventide. Kasvattaja Eevi-Sofia Pohjanheimo, om. Isak Sederström.
2019 fwb-t. Kallan Nocomtesse, e. No Duchess. Kasvattaja Isabella Sokka, Auburn Estate, omistaa Gren & Gaertner (VRL-09386).
2020 fwb-t. Tricherie Rose, e. Snail Snilli. Kasvattaja & omistaja Alexander Rosengård.
Tarjolla jalostukseen; ota yhteyttä sähköpostitse jammiska@gmail.com

Esteratsastus
ERJ Kilpailee pääasiassa porrastetuissa. Ajantasainen statistiikka. 30.7.2021: ERJ 4135.07 (vt. 8) Startit yhteensä: 66. Voittoja 7, muita sijoituksia 6. Sijoitusprosentti 20. 30.04.2019 - Huhtikuun ERJ Cup, Teilikorpi - 110 cm - 8/125 09.06.2019 - Nemora Estate - 120 cm - 1/10 09.06.2019 - Nemora Estate - 130 cm - 3/10 11.06.2019 - Nemora Estate - 130 cm - 2/10 12.06.2019 - Nemora Estate - 120 cm - 2/10 Power Jump 2019 26.07.2019 - Auburn Estate - 130 cm (tuotosluokka) - 11/37 (0-4 vp, tuotos) Tuomareiden kommentit: "Plussapisteet kotiin ratapiirroksen ja este-esittelyn tarkasta huomioinnista! Näyttää aidolta kisakuvalta, jonka joku räpsäissyt derbyn laidalta. Kaikin puolin onnistunut otos." "Taidolla toteutettu työ. Hevonen on sopusuhtainen ja kaunis ja sen varusteet erinomaista jälkeä. Värimaailma on tasapainoinen." 27.07.2019 - Auburn Estate - 120 cm (arvoluokka) - 18/52 (4 vp) Power Jump 2020 25.07.2021 - Mandelbacke - 130 cm (karsintaluokka) - 7/27 (0-8 vp) Power Jump 2021 30.07.2021 - Auburn Estate - 140 cm (karsintaluokka) - 6/46 (0-0) 31.07.2021 - Auburn Estate - 140 cm (arvoluokka) - 42/75 (8 vp) Power Jump 2022 31.07.2022 - Cloudfield - 150 cm (karsintaluokka) - tulos	Villit Kalla CUP 06.10.2018 - Harvest Games, Auburn Estate - 100 cm - 15/18 (8vp) SIM Routine Trophy 06.03.2019 - Pikkuviikot, Stall Falkencreutz - 100 cm - 33/50 06.03.2019 - Pikkuviikot, Stall Falkencreutz - 110 cm - 23/51 09.03.2019 - Pikkuviikot, Stall Falkencreutz - 100 cm - 3/46 09.03.2019 - Pikkuviikot, Stall Falkencreutz - 110 cm - 5/50 13.03.2019 - Pikkuviikot, Stall Falkencreutz - 110 cm - 19/48 16.03.2019 - Pikkuviikot, Stall Falkencreutz - 110 cm - 25/51 16.03.2019 - Pikkuviikot, Stall Falkencreutz - 120 cm - 20/54 18.03.2019 - Siirtymäviikko, Stall Falkencreutz - 120 cm - 26/52 20.03.2019 - Siirtymäviikko, Stall Falkencreutz - 110 cm - 47/51 Hannaby Hanami Week 2020 07.05.2020 - Hannaby, Ruotsi - 135 cm - 8/15 (2vp) 08.05.2020 - Hannaby, Ruotsi - 130 cm - 8/23 (0-8) 09.05.2020 - Hannaby, Ruotsi - 130 cm - 17/25 (8vp) Euro Sim Tour 2021 12.03.2021 - Norja - 135 cm Nuorten Cup - 8/45 (0-2) 08.04.2021 - Skotlanti - 125 cm - 1/28 (0-0) 09.04.2021 - Skotlanti - 135 cm Nuorten Cup - 1/45 (0-0)
PKK:n näyttelytulokset
Muut

Koeratsastus kesällä 2018

Myydään 4-vuotias estesukuinen FWB-ori (Laurent - Tranquille K). Suora isälinja Yster Generaliin. Laadukas ja luonteikas.

Sitä hevosta Alexander lähti katsomaan toimintaansa alas ajavaan Eternal Warmbloodsiin. Piti ostaa, kun halvalla sai, ja konkurssiepäilyt saivat Alexanderin aavistelemaan, että Eternalissa niin kävisi. Hiljenevästä tallista hän löysi itselleen peräti kaksi hevosta.

Plein de Charme E odotti koeratsastajaansa käytävälle kiinnitettynä. Joku hevosenhoitaja sitä satuloi, vaatimattoman näköinen, eikä Alexander jaksanut kiinnittää tähän sen enempää huomiota. Hevonen oli tärkeämpi. Se oli ihan tavallisen näköinen nuori. Ruunikko, ei merkkejä, vielä sangen hontelo.

Alexander kallisti päätään seistessään kädet puuskassa käytävällä kuuntelemassa hevosen taustoja. Miestä miellytti nuoren orin haastava katse ja tarkkaavainen olemus. Hän arveli, ettei kyseessä ollut mutkattomin mahdollinen hevonen, mutta ei hän helppoa hevosta etsinytkään. Eipä hän itsekään ollut kaikkein miellyttävin persoona, ja mikä tärkeämpää, hän oli työteliäs. Alexander ei uskonut saati toivonutkaan pääsevänsä elämässä helpolla, mutta oli silti valmis kipuamaan huipulle saakka. Ihan sama, miten paljon se vaatisi työtä.

Koeratsastus ei muuttanut hänen ennakko-oletuksiaan, ja hyvin pian Alexander tiesi, että tässä olisi hänen hevosensa. Hän kokeili jotakin muitakin tallin hevosista, mutta ne olivat yhdentekeviä. Ne eivät aiheuttaneet minkäänlaista säväystä, ja sitä säväystä Alexander aina odotti hevosia kokeillessaan.

"No on sitten yksi varsakin vielä, oikein hyvää sukua", hänelle mainostettiin.

Varsa? Alexander kohautti olkiaan. Miksipä ei. Sellainen voisi kasvaa vanhempien varsapihatoissa muiden ikätovereidena kanssa, ja ajan koittaessa sen voisi laitella ratsuksi. Siis jos se nyt olisi mistään kotoisin.

Snail Snilli oli keskenkasvuinen varsanrimpula, joka ei suoraan pellosta haettuna näyttänyt juuri miltään. Tai näyttihän se: hassulta väripilkahdukselta. Kylläpä olikin hevosesta tullut kirjava. Alexander empi, ei kuitenkaan värin takia, sillä miestä ei totisesti haitannut pistää yleisön silmään hevosineen. Lopulta puhkikatseltu ja kelailtu irtohypytysvideo kaksivuotiaasta varsasta ratkaisi asian. Alexander osti tammavarsan kohtuuhintaan. Voisihan sen myydä, jos se osoittautuisi pettymykseksi.

Vaan eipä Alexander tiennyt vielä tuolloin, miten pysyviksi osiksi hänen elämäänsä nuo hevoset jäisivät. Niistä kahdesta alkoi tarina, joka mutkittelisi ja polveilisi ja johtaisi hänet vielä moneen kertaan yllättäviin paikkoihin.

Alsila, syyskuu 2018

Oma ratsuprojekti piti Alexanderin mielen aiempaa vireämpänä. Peksi sai kaikin mokomin olla uppiniskainen ja voimakkaasti reagoiva hevonen, kun se kerta oli hänen omansa. Hyville hevosille annettiin muutenkin paljon anteeksi, sillä ei silloin valitettu, kun oli kultamitali kaulassa ja ruusuke liehui hevosen suitsissa, vaikka hevonen olisi ollut kuinka kusimulkvisti tahansa.

Peksi ei tietenkään ollut voittanut vielä mitään, mutta Alexander uskoi omiin näkemyksiinsä. Hevosesta tulisi hyvä.

Toisaalta hän ei ottanut liian suuria paineita. Jos hevonen olisikin ihan paska, hän myisi sen.

Niin hyvällä tuulella Alexander oli, että antoi jalomielisesti pikkusiskonsa poikaystävänkin ratsastaa Peksillään. Ei se tietysti oikeastaan mitään reiluutta ollut, tavallaan, vaikka kenties jonkinlainen tervetulotoivotus, jos häneltä nyt sellaista odotettiin.

Oli kohtalaisen valaisevaa katsella omaa nuorta hevostaan toisen ratsastajan alla. Alsila oli kohtalainen esteratsastaja, vaikka ihmeen vaatimattomia asioita tavoittelikin. Alexander ei koskaan ollut ymmärtänyt kilpaurheilijoita, jotka eivät tehneet kaikkeaan päästäkseen maailmanmaineeseen. Duunariratsastajia oli tuhansittain. Sellaisiksi joko tyydyttiin tai hyydyttiin, jos Alexanderilta kysyttiin.

Mutta ei ollut Alexanderin asia ruveta sparraamaan sisarensa poikaystävää parempiin suorituksiin. Ei sitä yhtä valmennusta enempää, jonka ajan hän piiskuroi Peksin selässä hikoilevaa poikaparkaa suorin sanoin ja suurin vaatimuksin.

Valmennuksen päätteeksi Alexander oli tyytyväinen - hevoseensa.

Oli hyvä merkki, että hevonen osoitti hyppyhaluja niin paljon, että antoi kohtalaisen kokeneelle Alsilallekin pideltävää. Sellaisella esteratsulla, joka ei toden teolla halunnut hypätä, ei tehnyt mitään.

Vähän niin kuin ei sellaisella kilparatsastajalla, joka ei janonnut menestystä.

Harvest Games, lokakuu 2018

Katkelma tekstistä

Heillä oli kyydissään kaksi hevosta, Alexanderin ruunikko Peksi ja riemukirjava Bran Rasmus Alsilaa varten. Oli ilmoittauduttava, oli tutustuttava rataan, oli aika kietoutua kilpailuiden tunnelmaan. Arne tunsi miellyttävän sykäyksen sisällään. Mennyt aika ei ollut tullut takaisin, mutta yhteiset kilpailumatkat lasten kanssa kuuluivat hänen vaalimiinsa muistoihin. -- Lastensa ratsastusta Arne seurasi tarkkaan. Samoin Rasmus Alsilan, vaikka sitä Arne ei halunnut tehdä erityisen näkyvästi. Lapsilleen hän antoi enemmän ja suorempaa palautetta, Josefinalle ehkä hieman kannustavampaan sävyyn kuin pojalleen, jonka ego ei kaivannut hiveleviä sanoja. Alexander oli luonnollisesti tyytymätön rataansa, vaikka löysi siitä hyviäkin puolia.

"Meni koulutusradasta", poika kommentoi, ja Arne nyökkäsi.

Hän oli löytänyt saman ansion Alexanderin toiminnasta. Peksi, joka oli kartuttamassa vasta ensimmäisiä kilpailukokemuksiaan, oli raaka ja vaativa hevonen. Sitä ei Alexanderin rutiininomaisesta ratsastuksesta nähnyt. Varmat otteet silloinkin, kun asiat menivät Peksin kanssa vihkoon, takasivat radan jatkumisen tyylikkäästi hetkellisestä herpaantumisesta huolimatta. Vuodet palkkaratsastajana olivat tehneet nuoresta miehestä ammattimaisen, ja rahtusella nöyryyttä Arne olisi povannut pojalle loistokasta tulevaisuutta. Jäisi nähtäväksi, porautuisiko se kaivattu nöyryyden aavistus koskaan Alexanderin kovaan kalloon kolisemaan.

Estevalmennus, toukokuu 2019

Karla Falkencreutz ei nojaillut aitoihin eikä estetolppiin valmentaessaan. Nainen odotti ratsukoiltaan ryhdikästä esiintymistä, ja näytti kai itse mallia kantamalla arvovaltaisen olemuksensa luotisuorassa. Viivasuora piti olla myös Alexander Rosengårdin ratsastama linja; klopin ei sopinut päästää hevostaan heijaamaan sentiäkään sivuun. Miehen hevonen oli vielä nuoruudenhontelo, mutta tahtoa ja tekemisen meininkiä siinä oli runsain mitoin. Karla uumoili, että Peksistä olisi kyllä hyväksi estehevoseksi, kunhan sen fysiikka ja esteäly vielä saataisiin rakennettua samalle tasolle hyppyhalujen kanssa.

Se ottaisi aikansa. Karla oli epäillyt, olisiko kuumaverisellä Alexanderilla malttia työskennellä nuorten hevosten kanssa. Mies oli ehdottomasti niitä ratsastajia, jotka tahtoivat suurta menestystä ja mieluiten nopeasti, eikä sellaisilla aina ollut riittävän pitkä pinna ruohonjuuritason pohjatöille.

Alexanderille 120:n senttimetrin luokkien hyppääminen viisivuotiaalla juniorilla ei totisesti ollut ruohonjuurta kummempaa. Karla seurasi tarkasti, kuinka rutiinomaisesti nuori mies suoritti suhteutetuista väleistä rakennetun tehtävän. Karla ei ilmaissut tyytyväisyyttään ääneen, sillä Alexanderin kaltainen ratsastaja ei kehuja tarvinnut. Miehen otteissa näkyi etuoikeutetun nuoruuden jäljet ja itsevarmuus, loputon luottamus omiin kykyihinsä ja hevosen potentiaaliin.

Hevonen peilasi ratsastajansa tunnetilaa. Se näytti siltä, kuin tämä valmennus olisi ollut sen mielestä peruskauraa. Sellaisena Karla halusi toistaiseksi ratsukon työskentelyn enimmäkseen pitääkin, sillä hänen elämänkokemuksensa oli opettanut, että tällaisilla yltiöitsevarmoilla yksilöillä oli myös taipumus sukeltaa syvälle pohjamutiin, jos he joutuivat liian usein kohtaamaan itselleen vieraan tunteen: riittämättömyyden.

European Sim-game Equestrian Tour, maaliskuu 2021

1. osakilpailu: Tromssa, Norja

Oman onnen takoja
Karla Falkencreutz tuntee Alexander Rosengårdin kaltaiset nuoret, menestyksenjanoiset kilpaurheilijat. Hän on ollut sellainen itse ja valmentanut useita sellaisia uransa aikana, seurustellutkin joskus nuorena hupsuna moisten kanssa ja oppinut heistä kaiken, mitä oppia saattaa. Alexander on jo sitoutumisellaan yllättänyt Karlan positiivisesti, sillä mies olisi yhtä hyvin jo ehtinyt siirtyä muualle töihin lukuisia kertoja, kun rouva Falkencreutz ei ole tehnyt hänelle mieliksi ja antanut ratsastettavaksi parhaita hevosiaan suurimpiin kilpailuihin. Täällä mies kuitenkin on, ja vaikuttaa ottaneen opiksi Karlan antamists läksyistä.

Työntekijän on pitänyt tehdä itse oma onnensa ja rakentaa ykköskilparatsunsa itse. Sitten menestys tulee menestyksen luo, mutta ilmaiseksi ei Karla sitä nuorelle miehelle ole halunnut antaa. Nyt on kuitenkin aika alkaa joustaa.

Alexander räpäyttää silmiään kerran, kun Karla sanoo ajatelleensa tämän voivan kilpailla European Sim Tourilla työnantajansa hevosten sijaan ratsastajan itsensä omistamalla Plein de Charme E:llä. Ele on pieni, mutta siitä Karla tietää työntekijänsä yllättyneen. Kilpailusarja on nimekäs ja palkinnot suuria, ja olisi Karlalle tyypillistä ja oikeutettua vaatia, että mies vie sinne jonkun pomonsa hevosista, sillä niillä ratsastaminen ja kilpaileminen on Alexanderin työ.

"En valita", Alexander sanoo, ja tietenkään hän ei valita.

Karla arvaa, että nuorelle miehelle on tärkeää osoittaa muulle maailmalle, että hän on muutakin kuin raharikkaan työnantajan kalliiden laatuhevosten maaliinohjailija. Alexanderin omat hevoset ovat tämän tapa todistaa, että hänellä on varaa omistaa ja taitoa kouluttaa itsekin huipputason hevosia. Hevoskasvattajien poikana se saattaa olla miehelle jopa tärkeämpää kuin ensiarvaamalta luulisi. Karla on varma, että jonakin tulevana vuonna Alexander alkaa pyöritellä mielessään yhdistelmän valinnasta alkaen itse kasvatettua varsaa ja sen kouluttamista huipulle. Toistaiseksi mies on liian kiireinen ollessaan Kilpaurheilija ettei ehdi myöntää itselleen olevansa silläkin tavalla sukunsa vesa.

Kilparatsastaja tarttuu innokkaasti toimeen ja ryhtyy vuoden alusta alkaen valmistelemaan omistamaansa nuorta hevosta European Sim-game Equestrian Tourille. Karla astahtaa syrjään ja antaa Alexanderille tilaa suunnitella ja toteuttaa hevosensa treenejä. On mielenkiintoista nähdä, miten mies toimii, kun pelissä on tämän oma hevonen ja maine. Matka Norjaan on päivä päivältä lähempänä.

Kumma kyllä hänen palkollisensa hermot eivät vaikuta kiristyvän, vaikka kilpailut lähestyvät. Karla kallistaa päätään seuratessaan miesratsastajan kylmänviileitä otteita ja tyyntä olemusta tämän käydessä läpi Plein de Charme E:n varustelistaa uuden hevosenhoitajan kanssa, kun hoitaja valmistautuu pakkaamaan kaiken kilpareissulla tarvittavan. Ah. Karla on tyytyväinen: hän on ollut oikeassa. Alexander Rosengård todella on itsenäinen oman onnensa takoja, joka kilpailee mielellään omiin nimiinsä ja omilla hevosillaan… mutta arvostaa myös työnantajansa tarjoamia resursseja, mikä pitää miehen lojaalina hänelle ja hänen tallilleen.