Harlessie
Aikajana

Ennen aikajanan alkua tapahtunutta: Kenttäkuume nousee (pdf)
Pitkä ja polveileva prologi. Tarina siitä, kuinka takavuosien esteratsastaja hankki monen mutkan ja maan kautta kotimaisen kenttähevosen.

Heinäkuu 2019

Alkupiste
Olipa onni, että Henrik Strand tuli linkittäneeksi Harlessiesta kertovan myynti-ilmoituksen työnantajalleen. Kartanonisäntä Arne Rosengård tapasi miellyttäväluontoisen suuren tamman ja tunsi jotakin sellaista, minkä hän jo tässä iässä osasi liittää lähes kaikkiin elämänsä hyviin päätöksiin. Harlessie oli mainio hevonen, ja kun eläinlääkäri nosti peukun pystyyn, Arne tiesi etsintänsä tulleen päätökseen. Johan tässä oli haaskattu aikaa, rahaa ja lentokilometrejä. Lopulta sopiva hevonen löytyi kahdensadan ja kolmentoista kilometrin päästä.

Elokuu 2019

Laidunelämää
"Onpas se värikäs."
"Niin."
"Ja siitä sinä sitten teet kenttäratsun."
"Niin."
"Hmm. Onnea urakkaan."
"Kiitos. Saatpa nähdä, siitä on muuhunkin kuin laumassa laiduntamiseen."
"Juu-u, juu-u, mutta onko sinusta vielä muuhun kuin tiineiden tammojen kaitsemiseen ja estehevosten valmentamiseen?"

Vanha kollega saisi vielä nähdä, Arne ajatteli. Hanskin ja hänen väliseen kommunikaatioon oli aina kuulunut pieni nahistelu ja nälvintä, kilpakumppaneitahan he olivat aina olleet, mutta naisen epäilykset olivat turhia. Sanahelinää. Arnen hevosesta tulisi aivan hyvä, ja kyllä mies matkassa pysyisi.

Syksy 2019

Ratsukoulu
"Katsotaan, mitä tästä tulee", sanoi Arne, kun ensimmäistä kertaa Lexin satulaan kiipesi. Kartanonisäntä tahtoi tehdä kaiken aivan itse, eikä siksi laittanut tilan nuoria ja ketteriä ratsuttajia apinanhommiin. Susanne-vaimo seurasi tapahtumaa etäältä, kädet puuskassa, varmasti odotti että nuori hevonen palauttaisi vanhan miehen heti maan pinnalle ja osoittaisi, etteivät tällaiset vanhuudenhapatukset olleet mistään kotoisin.

Mutta syksy jatkui ja niin jatkui Lexin koulutuskin. Arnen innostus säilyi läpi sadesäiden, ja alusta aloittaminen nuoren hevosen kanssa tuntui miellyttävältä haasteelta. Miksei hän ollut enää aikoihin ollut itse aktiivinen nuorten hevostensa kouluttamisessa? Miten hän olikin antanut itsensä jumahtaa vain kasvattajaksi, kun kouluttaminen oli näin mielenkiintoista?

Joulukuu 2019

Haaveita vain
Jossakin vaiheessa haaveilla oli tapana vaihtua tavoitteiksi, mutta vielä ei Lexin kanssa oltu saavutettu sitä pistettä. Arnella oli suuret linjat selvillä: mitä hän hevoselta halusi, mitä kohti edettäisiin vuosien myötä, mitä olisi vielä odotettavissa. Sellaisia suuria kysymyksiä Arne osasi ratkoa.

Vastauksen antaminen niihin ei kuitenkaan vielä ollut suunnitelma. Vaikka Arne hyvin sujuneiden ratsastuskertojen jälkeen jo saattoikin haaveksivasti selailla kisakalentereita ja pohdiskella, joko pian veisi Lexin jonnekin esille, mies ei ryhtynyt lyömään palasia lukkoon. Ei pitänyt ahnehtia eikä tehdä turhan tiiviitä päätöksiä. Ehkä keväällä voisi käydä yhdet kisat kokeilemassa, ihan vain kokemuksena, ja sitten katsoa josko kesällä taas, mutta eihän Lexin kanssa ollut kiire minnekään. Ei hevosten kanssa ikinä sopinut olla.