Alkupiste
Olipa onni, että Henrik Strand tuli linkittäneeksi Harlessiesta kertovan myynti-ilmoituksen työnantajalleen. Kartanonisäntä Arne Rosengård tapasi miellyttäväluontoisen suuren tamman ja tunsi jotakin sellaista, minkä hän jo tässä iässä osasi liittää lähes kaikkiin elämänsä hyviin päätöksiin. Harlessie oli mainio hevonen, ja kun eläinlääkäri nosti peukun pystyyn, Arne tiesi etsintänsä tulleen päätökseen. Johan tässä oli haaskattu aikaa, rahaa ja lentokilometrejä. Lopulta sopiva hevonen löytyi kahdensadan ja kolmentoista kilometrin päästä.

Laidunelämää
"Onpas se värikäs."
"Niin."
"Ja siitä sinä sitten teet kenttäratsun."
"Niin."
"Hmm. Onnea urakkaan."
"Kiitos. Saatpa nähdä, siitä on muuhunkin kuin laumassa laiduntamiseen."
"Juu-u, juu-u, mutta onko sinusta vielä muuhun kuin tiineiden tammojen kaitsemiseen ja estehevosten valmentamiseen?"

Vanha kollega saisi vielä nähdä, Arne ajatteli. Hanskin ja hänen väliseen kommunikaatioon oli aina kuulunut pieni nahistelu ja nälvintä, kilpakumppaneitahan he olivat aina olleet, mutta naisen epäilykset olivat turhia. Sanahelinää. Arnen hevosesta tulisi aivan hyvä, ja kyllä mies matkassa pysyisi.

Ratsukoulu
"Katsotaan, mitä tästä tulee", sanoi Arne, kun ensimmäistä kertaa Lexin satulaan kiipesi. Kartanonisäntä tahtoi tehdä kaiken aivan itse, eikä siksi laittanut tilan nuoria ja ketteriä ratsuttajia apinanhommiin. Susanne-vaimo seurasi tapahtumaa etäältä, kädet puuskassa, varmasti odotti että nuori hevonen palauttaisi vanhan miehen heti maan pinnalle ja osoittaisi, etteivät tällaiset vanhuudenhapatukset olleet mistään kotoisin.

Mutta syksy jatkui ja niin jatkui Lexin koulutuskin. Arnen innostus säilyi läpi sadesäiden, ja alusta aloittaminen nuoren hevosen kanssa tuntui miellyttävältä haasteelta. Miksei hän ollut enää aikoihin ollut itse aktiivinen nuorten hevostensa kouluttamisessa? Miten hän olikin antanut itsensä jumahtaa vain kasvattajaksi, kun kouluttaminen oli näin mielenkiintoista?

Haaveita vain
Jossakin vaiheessa haaveilla oli tapana vaihtua tavoitteiksi, mutta vielä ei Lexin kanssa oltu saavutettu sitä pistettä. Arnella oli suuret linjat selvillä: mitä hän hevoselta halusi, mitä kohti edettäisiin vuosien myötä, mitä olisi vielä odotettavissa. Sellaisia suuria kysymyksiä Arne osasi ratkoa.

Vastauksen antaminen niihin ei kuitenkaan vielä ollut suunnitelma. Vaikka Arne hyvin sujuneiden ratsastuskertojen jälkeen jo saattoikin haaveksivasti selailla kisakalentereita ja pohdiskella, joko pian veisi Lexin jonnekin esille, mies ei ryhtynyt lyömään palasia lukkoon. Ei pitänyt ahnehtia eikä tehdä turhan tiiviitä päätöksiä. Ehkä keväällä voisi käydä yhdet kisat kokeilemassa, ihan vain kokemuksena, ja sitten katsoa josko kesällä taas, mutta eihän Lexin kanssa ollut kiire minnekään. Ei hevosten kanssa ikinä sopinut olla.

Jatketaan harjoituksia
Stall Sjöholman kilpailuharjoitukset nuorille hevosille 23.3.2020
Arne saattoi hyvillä mielin sijoittua kilpailuharjoituksissa luokan viimeiseksi ja olla silti hyväntuulinen. Lexien kanssa päivän tavoitteet olivat mitä vakuuttavimmalla tavalla saavutetut siinä vaiheessa, kun se oli lastautunut ilman hampaankiristystä, matkustanut ilman hermoromahdusta ja hengaillut kilpailupaikalla ilman hatkojen ottamista. Vähäsen jännittämiseen taipuvainen nuori hevonen jaksoi käyttäytyä niin kovin kiltisti, että Arne oli siihen kovin tyytyväinen.

Niin hienoa kuin olisi ollutkin palata kotiin ja esitellä uutuuttaan hohtelevaa ruusuketta, pitkän linjan hevosmies ei jaksanut pahoittaa mieltään nuoren hevosen ensimmäisen kilpailureissun heikosta tulostasosta. Arne arveli, että yli puolet ohjelman aikana ilmenneestä kiemurtelusta oli jännitystä: Lexie tahtoi kovasti katsella ympärilleen ja välillä sitä huolettivat kouluaidat, yleisö ja kaikki muu ympärillä tapahtuva. Hienoa hevosessa oli se, ettei se siltikään ollut missään vaiheessa poistumassa paikalta. Se vain epäröi mennä osoitettuun suuntaan.

Ja olihan siinä vielä tasapainon kanssa tekemistä. Lexie kehittyi hitaasti, eikä se aina ilman ratsastajaakaan ollut sukkelin mahdollinen hevonen. Arne oli tyytyväinen, ettei ollut työstämässä tästä hevosesta puhtaasti rataestehevosta. Maastoestekokeessa Lexie pääsisi varmasti oikeuksiinsa, kunhan sen kunto ja kokemuksen myötä toivottavasti myös rohkeus kohenisivat. Tiukat kurvit teknisillä tehtävillä ahtaissa halliolosuhteissa tuottaisivat tämän hevosen kanssa tuskaa ja päänvaivaa vielä pitkään - ehkä aina.

Tuomarin kommentti päivän suorituksesta: Luokan väriläikällä, Lexillä, oli sellainen päivä tänään, että se ei oikein näyttänyt ymmärtävän mitä suoruus tarkoittaa. Tamman reitit oli hivenen mutkittelevia erityisesti silloin kun se sai venyttää itseään pidemmälle ohjalle. Näissä hetkissä tuntuma katosi hetkittäin, mutta kun se saatiin korjattua, Lexi vastasi hyvin kuuliaisesti ratsastajansa Arnen apuihin. Ison hevosen tasapaino kehittynee, kun se saa kilometrejä alle.

Stall Sjöholman pääsiäisestekilpailut 11.4.2020
Tehtävänanto: Kerro kisasuorituksesta tai -päivästä. Sisällytä tarinaan mahdollisimman monta pääsiäisen aikaan liittyvää sanaa. Tummenna sanat tekstistäsi. Arvostelussa otetaan huomioon, kuinka soljuvasti ne on saatu sisällytettyä tekstiin.
Tuotos: "Kristus sentään", Suvi Henttonen puuskahtaa ja saa kartanonisäntä Arne Rosengårdin kulmat kohoamaan. "Tuo sinun hevosesi on kyllä niin valtava, että mahtuisimme ponin kanssa kumartumatta kulkemaan sen ali."
"Niin", Arne tuumaa rauhallisesti ja jatkaa ratsuttajan viitoittamalla tiellä: "Onhan se aina melkoinen ylösnousemus kun hilaan omat vanhat luuni Lexien satulaan."

Suvi osaa arvostaa kristillistä vitsiä, mutta liukuu silti kepeämmille vesille seuraavassa puheenvuorossaan:
"On toi ponin väri kyllä hauska kun se vaihtuu vuodenajan mukaan. Nyt se on sopivasti tipunkeltainen. Onneksi se ei kuitenkaan vieläkään ole keksinyt alkaa kukkoilemaan. Onni on järkevä ori."
"Ja orina se siksi saa pysyäkin", Arne lupaa juhlallisesti kiinnittäessään Lexien suitsien leukahihnaa.
"Olisikin synti ruunata noin sievä ja hyväsukuinen poni."
"Niin, mutta sitäkin kyllä harkitaan, jos alkaa näyttää siltä että se alkaa liikaa pöyhkeillä. Lasten poni kuitenkin, joten turha ottaa riskiä, että jotakin sattuu", Arne muistuttaa ja Suvi on samaa mieltä.
"Totta. Ei sovi osaamattomiin käsiin viriilit taikka karjaat orit, ja, anteeksi vain, lapsilla on tapana olla vähäsen mämmikouria vaikka olisi kuinka taitavasti opetettuja."

Arne Rosengård, ylpeä isä ja isoisä, ei kovasti pidä tuollaisista lapsia aliarvioivista lausunnoista. Riidanhaastamisen sijaan hän kiinnittää kuitenkin huomionsa nuoreen ratsuunsa, joka katselee ja kuulostelee ympäristöään korvat pääsiäispupumaisen terhakkaasti tötteröinä. Hevonen on huolissaan, mikä ei yllätä Arnea. Ympäristöä piristävät kirkasväriset narsissit ja tulppaanit sekä virpomavitsakoristeet ovat jotakin, mitä Lexie ei kotitallillaan ole nähnyt. Miedosti huvittuneena mies pohtii, mahtaakohan tamma suostua ylittämään estettä, jonka johdinten viereen on aseteltu karitsapehmolelut.

Niin tai näin, tästä alkaa Lexien estekilpailu-ura.

"Ethän sinä paria pajunkissaa pelkää", Arne mumisee tyynnyttelevästi hevoselleen. "Niin kauan meillä lienee kaikki hyvin, kun ei ihkaeläviä trulleja tupsahda yleisö täyteen."

Ja onko se nyt niin vakavaa, jos tästä tuleekin täysi pääsiäismunaus?