Marbre du Charroin
Nimi: Marbre du Charroin "Masa" Rekisterinumero: VHx | PKKid
Syntymäaika: 4.6.2014, 6v Kasvattaja: Matthieu Charroin
Rotu: Selle francais Omistaja: Henrik Strand (VRL-05265, @)
Sukupuoli: Tamma Käyttötarkoitus: Esteratsu
Säkäkorkeus & väri: 175cm, ruunikko Koulutustaso: 120-130cm
ratsastuskuva

Varsakuva © Sage

Aikamoinen amatsoni, oli Henrik Strandin ensimmäinen ajatus hänen työnantajiensa uudesta tammasta. Arne ja Susanne Rosengård olivat ostaneet Kastanjeholmin Akseli Ruusuvuoren ja Sylvi Sundbergin myyntivälittämän hevosen siitostammaksi, mutta tietysti he kaikki olivat hevosurheilun suurina ystävinä uteliaita ottamaan selvää myös ranskalaistamman suorituskyvystä. Ensin vahvarakenteisella jättiläistammalla kilpaili Rosengårdien tilan uusi ratsuttaja Hilda Vuolasmaa, sillä Henrikillä itsellään olivat kädet jo täynnä. Mitä enemmän mies katseli sivusta Marbre du Charroinin suorittamista, sitä kiinnostuneemmaksi hän kävi.

Pakkohan sitä oli kokeilla, (senhetkisen lievän pullukkuutensa alla varsin) lihaksekkaan ulkomuotonsa vuoksi Masaksi nimettyä tammaa. Marbre du Charroin ei ehkä ollut itsestäänselvästi Henrik Strandin käteen sopiva hevonen, sillä mies viihtyi parhaiten keveiden ja herkkien nuorten selässä, mutta hevosen tarjoama haaste ja voima hurmasivat. Henrik ilmoitti Arnelle, että ostaisi tamman itselleen. Kauppahinnasta päästiin sopuun ja Henrikin ja Masan yhteinen taival (sekä hevosen järjestelmällinen dieetti) saattoi alkaa.

Saavutukset

Maahantuoja kertoo Masasta:
Marbre du Charroin on iso ja roteva 5-vuotias tamma, jonka lihaksikkuus löi ällikällä kasvattaja Matthieu Charroininkin, kun tämä tuli kiireenvilkkaan seuraamaan tähtitammansa Mademoiselle du Charroinin ensimmäistä varsomista.
Marbrella on voimaa ja lihaksistoa, mutta sen sijaan kun älynystryöitä jaetttiin, taisi Marbre olla treenamassa kankkulihaksiaan. Ei se nyt aivan pahvi ole, mutta ei sitä ensimmäiseksi tulisi kuvailtua kovin nokkelaksi tai älykkääksi hevoseksi. Marbre yrittää aina ratkaista ongelmatilanteet puhtaalla voimalla eli toisin sanoen jyräämällä ne mataliksi. Kaiken lisäksi Marbrella ei ole juurikaan malttia haastavissa tilanteissa, vaan se tuskastuu välittömästi jos ei ensimmäisellä kerralla onnistu ja ryhtyy sitten ratkomaan ongelmaa puhtaalla väkivallalla. Monet aidat on tamma pistänyt jo matalaksi ja kerran se pisti palasiksi postilaatikonkin. Marbren motto taitaakin olla legendaarinen “paino on voimaa, mutta ylipaino on ylivoimaa”, sillä viime kesänä sillä alkoi massakausi ja se alkoi keräämään vähän liikaakin lihaa luittensa ympärille. Kulinaristinakin tunnettu Marbre ei koskaan kieltäydy hyvästä ruoasta ja jos tammalta kysytään, niin hieman enemmänkin murkinaa sopisi tarjoilla.

Ratsuna Marbren ongelmakohta lienee sen herkkyyden puute, sillä se painaa helposti kädelle ja puree tiukasti kuolaimeen kiinni käydessään kierroksilla. Tietenkin Marbre on vielä nuori ja suuren kokonsa vuoksi hitaasti kehittynyt, joten oletamme oikeanlaisella ammattitaitoisella koulutuksella tammasta kuoriutuvan vielä herkempi ja helpompi ratsastaa. Vaikka pelkkä takaosan voima ei tarkoita sitä, että hevonen olisi hyvä estehevonen, on siitä kieltämättä etua. Marbren hyppytekniikka on myös ilo silmälle, joten kunhan ratsastettavuus saadaan hiottua kuntoon, niin tie kansainvälisille areenoille on selvä!

Sukutiedot
i. Lustré du Charroin evm
sf, 173cm, prn
ii. La Bleu Paros evm
sf, 170cm, rnkm
iii. Bleu Bordeaux evm
sf, 176cm, mkm
iie. Vénetie evm
sf, 168cm, rn
ie. Belle de la Fromboise evm
sf, 172cm, prn
iei. Bardiglio du Heroix evm
sf, 169cm, prt
iee. Cancun de la Fromboise evm
sf, 170cm, mrn
e. Mademoiselle du Charroin evm
sf, 169cm, rnkm
ei.Mauvaus du Rousseau evm
sf, 174cm, m
eii. Merlot des Champs evm
sf, 173cm, vrt
eie. Émelie du Quint evm
sf, 170cm, m
ee. Ivoire de Concoet evm
sf, 171cm, rtkm
eei. Ixon de Concoet evm
sf, 174cm, mkm
eee. Céramiquelle evm
sf, 175cm, trt

Sukuselvitys

Masa on niin ranskalainen, että voisi kuvitella sen syntyneen patonki kainalossa ja baskeri päässä. Puoliverisiähän voidaan jalostaa eri kantakirjojen parhaimmistoja sekoitellen ja joskus vallan villisti täyttä verta pakkaan lisäten, mutta Masapas on poikkeuksellisen ylpeä ranskatar. Kuka toisaalta tietää, mitä kaikkea varhaisista sukupolvista löytyy, ranskalaisten puoliverihevosten taustalla kun saattaa olla jos jonkinnäköistä vipeltäjää, mutta paperilla tämä on aika yksioikoinen tapaus.

Isä Lustré du Charroin on aika hohdokas hevonen (hah-hah-haa, sanakirja-avusteinen vitsi sisältyy). Kirkkaan punertavana hohtelevan karvan lisäksi tämä hevonen loistaa itse hyvin suorittavana urheiluhevosena. Vähän kova luonne sillä kyllä on, mutta sehän ei huipputasolla ammattilaisten ratsastettavana pyöriessä niin kamalasti haittaa. Lustrélla on kokoa ja näköä, ja se on jättänyt pääasiassa melkoisen kookkaita jälkeläisiäkin, joten jälkikäteen Marbren suuruus ei oikeastaan olekaan mikään valtava ihme. Masa on kuitenkin vasta Lustrén kolmatta jälkeläisikäluokkaa, joten pitäviä ennusteita ei orin jälkeläisten laadusta ja olemuksesta vielä oikein ollut, kun Matthieu omat kasvattinsa Lustrén ja Mademoisellen keskenään yhteen sukutauluun humpsautti. Tätä nykyä orin jälkeläisiä näkee jo kilpakentillä, ja hyvinpä vaikuttavat hyppäävän.

Emä Mademoiselle du Charroin alkaa jo olla hitusen iäkäs, mutta voi pojat, että sillä riittääkin virtaa. Vireäilmeinen ja -luonteinen tamma teki hienon uran estehevosena, ja sillä oli tapana tehdä katsojiin vaikutus älykkyydellään ja vikkelyydellään. Onkin ehkä vähän kummastuttavaa, että vetisenterävällä Ellellä on niinkin yksinkertainen jälkeläinen kuin Masa, mutta toisaalta... Mademoiselle oli ehkä hitusen ylihuolehtivainen vanhemmalla iällä saamansa ensimmäisen varsansa kanssa. Ehkä se paapoi Masalta oman ajattelukyvyn pilalle. Myöhempien jälkeläistensä kanssa Elle on ollut ehkä hieman lepsumpi, mikä lienee ihan hyvä asia.

Jälkeläiset

2018 orivarsa Carmaggio isäorista Calaggio
Kisakalenteri

ERJ (sijoitukset)

00.00.0000 Paikka luokka tulos
00.00.0000 Paikka luokka tulos
00.00.0000 Paikka luokka tulos
00.00.0000 Paikka luokka tulos
00.00.0000 Paikka luokka tulos
00.00.0000 Paikka luokka tulos
00.00.0000 Paikka luokka tulos
00.00.0000 Paikka luokka tulos

Villit estekisat (kaikki startit)

5.10.2019 Ruunaankoski 110cm (3-taso) :: 1/18, 0-0vp
6.10.2019 Ruunaankoski 120cm (3-taso) :: 7/16, 0-4vp
9.11.2019 Ruunaankoski 115cm (3-taso) :: 2/24, 0-0vp
9.11.2019 Ruunaankoski 125cm (3-taso) :: 20/26, 7vp
10.11.2019 Ruunaankoski 115cm (3-taso) :: 3/19, 0-0vp
10.11.2019 Ruunaankoski 125cm (3-taso) :: 15/24, 4vp
27.3.2020 Auburn Estate 110cm :: 17/24, 4vp
27.3.2020 Auburn Estate 120cm :: 3/25, 0/0vp
29.3.2020 Ruunaankoski 120cm (3-taso) :: 7/19, 0-4vp
11.4.2020 Ruunaankoski 110cm :: 4/13 (0-4vp)
11.4.2020 Ruunaankoski 120cm :: 3/19 (0-0vp)
12.4.2020 Ruunaankoski 120cm :: 3/12 (0-0vp)

Valmennukset

29. helmikuuta 2020: Pirkko Repon estevalmennus

>> Ruunaankoskella
>> Valmennuskutsu

Miten Masa tuntuukin aina niin valtavalta, mietti Henrik. Mies katseli muita osanottajia, hevosia ensisijaisesti tietenkin, ja tuumasi, että kivastipa ne mahtuisivat neljäntoista ja puolen metrin väleihin, kun vaikuttivat kaikin puolin Masaa näppärämmiltä - se vasta nelivuotias orikin. Toista oli nippa nappa kuusivuotiaaksi kääntyneen VALTAVAN ja kaiken muun hyvän lisäksi hitaan Masan kanssa. Mutta Henrikpä oli lunki ja ammattitaitoonsa luottava ratsastaja, ja olihan tässä ennenkin mitä erilaisempia nuoria hevosia työstetty. Ei hän olisi Masaa itselleen ostanut ensinkään, ellei olisi luottanut siihen, että tammassa oli ainesta hyväksi kilpahevoseksi ja hänellä itsellään työkaluja sen treenaamiseksi. Apuja oli kuitenkin aina silloin tällöin hyvä hankkia muiltakin, vaikka oli kuinka ammattilainen ja töissä Arne Rosengårdilla.

"On se kyllä lehmänhermoinen jätkä", Pirkko Repo kommentoi, kun Henrik oli kylmänviileästi antanut nuoren hevosensa sössiä huonosti liikkeelle lähteneen linjan. "Mutta nyt oisit kyllä voinut kaivaa esiin vähän sellaista, hmh, jackrusselia. Sulla on hidas hevonen: älä itse ole sitä."

Henrik Strandilla ei ollut tapana ottaa valmennustilanteissa, tai yleisestikään elämässä, saamiaan palautteita henkilökohtaisesti. Ne eivät menneet ihon alle. Joskus ne johtivat hänet itsetutkiskelun ja tarkan reflektion pariin, niin kuin tänään: miten hänen oikeastaan pitikään nuorta hevostaan ratsastaa?

“Se meni ihan hyvin ottaen huomioon, ettet ratsastanut takajalkoja verryttelyssä yhtään alle", tokaisi rouva Repo jossakin kohti tuntia, mistä Henrik päätteli, että ainakin tämän valmentajan mielestä hänen olisi pitänyt olla alusta pitäen aktiivisempi.

Ehkä niin. Oltuaan vuosikaudet töissä Rosengårdeilla Henrik oli ratsastanut kymmenittäin nuoria, mutta mikään niistä ei ollut ollut aivan Masan kaltainen. Masa eteni kuin raskaslastinen juna: se kiihdytti tasaisesti eikä taipunut kaistapäisiin äkkiharrutuksiin. Valmennuksen loppua kohden se tapasi käydä vahvan tuntuiseksi, sillä missä voimat loppuivat, alkoi ohjilla roikkuminen ja kokoamisen vaikeudesta johtuva harppominen (“Este ei karkaa. Sitä kohti ei tarvitse syöksyä"). Tämän nimenomaisen valmennuksen aikana Henrikin päässä sauhusi. Näkökulma hevoseen kirkastui, kun kuuli jonkun muun näkemyksiä siitä ja sille sopivista treenimetodeista.

"Sanoisin, Henrik, että lyhyttä ja napakkaa", Repo summasi. "Nopeampaa. Hevonen, ratsastus, treenit, laukka, reaktiot avuille. Ei tuollaista pitkänä huitelua missään tapauksessa, mitä se noin puolet tunnista esitti. Eikä ehdottomasti niihin kolmekymppisiin, ennen kuin se pystyy edes sileällä vähän nostamaan etuosaansa. Luulen, että se on mennyt pikkukakskymppisistä yli silkalla suurella koollaan. Isompiin kompastuisi. Eihän se vielä edes näyttänyt kunnon oikeita hyppyjä. Varmaan sillä on sellaisiakin varastossa, ehkä."

Ehkä ja ehkä. Henrik oli vuorenvarma, että Kunnon Oikeita Hyppyjä tammassa nimenomaan oli oikeinkin hyvin tekeytyvillä.

>> Valmentajan kommentti
Strandillapa oli suuri ja hidas hevonen. Se oli ehkä ihan raikastava tuulahdus ryntäilevien ratsureimojen ryhmässä, huomasi Repo ajattelevansa katsottuaan hampaat irvessä riemukkaan ruunivoikon rymistelyä. Masa oli pitkäaskelinen ja reaktiivisesti sitä ei voinut kutsua edes vähän valehdellen, mutta Strand tuntui itsekin olevan tietoinen hevosensa suurimmista kompastuskivistä.

Repolaisen makuun ratsastaja otti ehkä vähän liiankin iisisti, vähän sellainen no mennään jos mennään -fiilis vaikka kaikki esteet ylittyivätkin ihan tyylipuhtaasti. Sitä tapahtui usein, enemmän silloin kun ratsataja ratsasti vain yhtä tai samantyyppisiä hevosia, mutta Strandilta Repo oli jotenkin odottanut vähän enemmän kun tiesi sen töiden puolesta ratsastavan useanlaisia hevosia. Nyt Henrik-rukka oli ehkä tuudittautunut siihen, että sillä on nuori, hidas ja iso hevonen, ja sitä piti ratsastaa niin, että se sai olla nuori, hidas ja iso.

Mutta, koska kyseessä on todellakin vielä nuori hevonen, on sen kanssa vielä aikaa vaihtaa ratsastustyyliä. Repo todellakin kannattaa lyhyttä ja napakkaa, sillä hevonen on lahjakas ja olisi perin ikävää, jos se jäisi laahustelijaksi lopun ikäänsä ja suurimmiksi kompastuskiviksi osoittautuisi ihan perusesteet.

Koska Strand varmasti ratsastaa paljon erilaisia hevosia, Repo suosittelisi vahvasti astumaan ulos siitä hevoseni on iso ja hidas -laatikosta. Ehkä jo se, että hevosta katsoo eri kantilta eikä lokeroi sitä tietynlaiseksi, voisi auttaa ratsastuksessa ja treenattavissa asioissa. Tässä vaiheessa ratsastajan haaveet 130-luokista tällä kaudella tuntuvat vielä kaukaisilta, mutta hevosella on ehdottomasti kapasiteettia luokkanousuun heti kun se saa rakennettua voimaa paketin koossapitämiseen. Sekin vaatii tietenkin sen, että ratsastaja ensin kasaa sen paketin valmiiksi.

Muut päiväkirjamerkinnät

Ruunaankosken 3-tason estekilpailut

Villit estekilpailut 5.-6.10.2019
Hilda puuskutti jo verryttelyssä. Masa oli todellinen muskelitamma, ja se oli iso kuin... jokin valtava asia. Hilda ei ollut taitava keksimään vertauskuvia. Joka tapauksessa Masan ratsastaminen oli melko rankkaa puuhaa, eikä tilannetta lainkaan helpottanut jännitys, joka sai hengityksen temppuilemaan jo muutenkin.

Masan ratsastaja nimittäin tiesi varsin hyvin, että Henrik Strandin katse seurasi hänen toimiaan. Mokoma mukava mies oli jo päättänyt ostaa tämän hevosen itselleen, ja tietysti se toivoi, että hevonen hyppäisi tänään hyvin eikä osoittautuisi täydeksi virheostokseksi. Hilda ei halunnut olla ilkeä, mutta hän kyllä kyseenalaisti Henrikin päätöstä jo siitä yksinkertaisesta syystä, ettei Masa ollut erityisen miellyttävä hevonen ratsastaa. Tamma oli kokovartaloprässi.

No, ehkä Henrik piti kuntoilusta. Hilda ei ymmärtänyt sellaisia ihmisiä, vaikka ammattiratsuttajana hänen olisi kai pitänyt itsekin innokkaammin lähteä lenkille kuin tälläytyä sohvannurkkaan mussuttamaan irtokarkkeja. Siinä he olivat Masa-tamman kanssa samanlaisia: ruoka kyllä maistui kummallekin aina, ja herkut.

Hilda odotti mielenkiinnolla, olisivatko viikonlopun kilpailusuoritukset syy palkita vai lohduttaa itseään herkuilla.

Ja aivan hitsin hyvinhän ne kisat sitten menivät. Ei ollut aivan varmaa, kumpi hymyili leveämmin, Hilda vai Henrik, kun ensimmäisen ratsastaman ja jälkimmäisen omistukseen siirtyvän Masa-tamman suitsiin kiinnitettiin sinivalkea rusetti osoitukseksi siitä, että hevosen kisadebyytti Suomen kamaralla oli mennyt nappiin.

Varustekaappi

Varusteet © Sokka Luxuries, Mestyn Varuste, Takakujan Tallipuodin joulukalenteri
Omistaja

Tässä on Henrik Strand. Kolmekymppinen Henrik on “hyvä tyyppi”, sellainen tyypillinen entinen isosnuori. Miellyttävä, taitava ja ymmärtäväinen valmentaja osaa rohkaista ratsastajaa juuri silloin kun rohkaisua kaivataan. Henrik on ollut töissä Rosengårdeilla vuodesta 2010 asti ja on taitava nuorten hevosten kanssa. Henrik kulkee töihin Tammisaaren keskustasta, missä hän asuu tiettävästi vain rhodesiankoiransa Jaron kanssa - ainakaan mitään suhdepuheita ei koskaan ole kuultu. On vapaa-ajalla intohimoinen musiikkimies ja keikkailee harrastebändinsä kanssa.

Henrikiä on kuvailtu aikojen saatossa muun muassa näin:
"Mies hymyili paljon ja oli niin yltiömukava, että se tuntui melkein huvittavalta. Voisiko tällaista valmentajaa ottaa edes tosissaan? No, sai mies kuitenkin pisteitä siitä, että oli erikoistunut nimenomaan nuoriin hevosiin. Hänellä oli heti hyvä asenne 5-vuotiaaseen tuulispäähäni, joka otti kierroksia uudesta ympäristöstä.

- Anna Sare, 28.9.2018

"Mä pidin Henrikin tyylistä valmentaa: se oli selkeä, riittävän vaativa mutta ennen kaikkea hevosystävällinen. Sellaisista valmentajista mä pidin ja sellaisten valmentajien kanssa sain Zeliasta irti tavallista enemmän hyviä pätkiä."

- Matilda Tammilehto, 29.9.2018

"Silloin kun nuori miesratsuttaja oli tullut mun vanhempieni palkkalistoille, mä olin ollut suunnilleen kuudesluokkalainen, ja tietenkin mä olin ihastunut hillittyyn, mukavaan ja komeaan Henrikiin, joka osasi ratsastaa. Koska mä olin sellainen kuin oli, siitä ihastuksesta seurasi kroonista punastelua ja täydellinen tuppisuusyndrooma. -- Paha pihkaantuminen oli ollut kiusallisen selvää kaikille, Henrikillekin, joka ei koskaan sanonut siitä mitään ilkeää mutta oli silminnähden vaivaantunut."

- Josefina Rosengård, 24.1.2019

"Mies oli miellyttävä, taitava ja omalla poikamaisen söpöllä ja erikoisen viattomalla tavallaan komea. Jotenkin sellainen unenomainen ilmestys, joka ihan ehdottomasti osasi ratsastaa."

- Isabella Sokka, 9.1.2019