Värikäs jukuripää

Historia

Tyhjän päälle työsuhteensa katkeamisen jälkeen jäänyt esteratsastaja Alexander Rosengård olisi voinut ratsastaa estehevosia kasvattavien vanhempiensa hevosilla ja tekikin niin, mutta pidemmän päälle se ei ollut mielekästä. Uuden työnantajan löytymistä odotellessaan Alexander etsi hevosia itselleen. Budjettisyistä etsintä kohdistui itselaiteltaviin nuoriin.

Snail Snilli oli keskenkasvuinen varsanrimpula, joka ei suoraan pellosta haettuna näyttänyt juuri miltään. Tai näyttihän se: hassulta väripilkahdukselta. Kylläpä olikin hevosesta tullut kirjava. Alexander empi, ei kuitenkaan värin takia, sillä miestä ei totisesti haitannut pistää yleisön silmään hevosineen. Lopulta puhkikatseltu ja kelailtu irtohypytysvideo kaksivuotiaasta varsasta ratkaisi asian. Alexander osti tammavarsan kohtuuhintaan toimintansa lopettavalta tallilta. Voisihan sen myydä, jos se osoittautuisi pettymykseksi.

Hah, mutta Alexanderhan kiintyi kirjavaan takkupesäkkeeseen. Ihan sama kuinka monta kertaa hänen on kuultu sanovan: "Naski, nyt päädyt pekoniksi!" Hevonen on ja pysyy.

Luonnekuvaus

Siis onhan Naski tosi herttainen ja kiltti. Sillä on kaunis ilme vaaleissa herasilmissään, joita kehystävät pitkät hevosenripset. Naski ei koskaan pistä ranttaliksi sillä tavalla, että se hyppisi, pomppisi ja huutaisi, eikä se luimistele, mutta voi jumanperkule, kun se on itsepäinen. Oikea mullikka! Se kun junttaa kavionpohjansa maahan, niin siinä on ja pysyy ja seistä törröttää ihan niin kauan kuin itse haluaa. Juuri sellainen vähän jumitteleva kaveri Naski on, ja vaikka siitä on hupia silminnäkijöille, Alexanderia tamman luonteenlaatu jopa vähän hermostuttaa. Mitäs jos se päättääkin, ettei se kerta kaikkiaan halua olla estehevonen? Sitten seistään kilparadan porteilla ja mietitään, että olisikohan kuitenkin pitänyt myydä hevonen ennen kuin yritti epäonnistuneesti takoa sille kilpailutuloksia.

Sukuselvitys

selvitys

Valmennus 00.00.00000

Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjoisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen läheisin ym­päristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja. Peltojen alla on niittu, apilaäyräinen, halkileikkaama monipolvisen ojan; ja runsaasti antoi se heiniä, ennenkuin joutui laitumeksi kylän karjalle. Muutoin on talolla avaria metsiä, soita ja erämaita, jotka, tämän tilustan ensimmäisen perustajan oivallisen toiminnan kautta, olivat langenneet sille osaksi jo ison jaon käydessä entisinä aikoina. Silloinpa Jukolan isäntä, pitäen enemmän huolta jälkeentulevainsa edusta kuin omasta parhaastansa, otti vastaan osaksensa kulon polttaman metsän ja sai sillä keinolla seitsemän vertaa enemmän kuin toiset naapurinsa. Mutta kaikki kulovalkean jäljet olivat jo kadonneet hänen piiristänsä ja tuuhea metsä kasvanut sijaan. - Ja tämä on niiden seitsemän veljen koto, joiden elämänvaiheita tässä nyt käyn kertoilemaan.

Valmennus 00.00.00000

Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjoisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen läheisin ym­päristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja. Peltojen alla on niittu, apilaäyräinen, halkileikkaama monipolvisen ojan; ja runsaasti antoi se heiniä, ennenkuin joutui laitumeksi kylän karjalle. Muutoin on talolla avaria metsiä, soita ja erämaita, jotka, tämän tilustan ensimmäisen perustajan oivallisen toiminnan kautta, olivat langenneet sille osaksi jo ison jaon käydessä entisinä aikoina. Silloinpa Jukolan isäntä, pitäen enemmän huolta jälkeentulevainsa edusta kuin omasta parhaastansa, otti vastaan osaksensa kulon polttaman metsän ja sai sillä keinolla seitsemän vertaa enemmän kuin toiset naapurinsa. Mutta kaikki kulovalkean jäljet olivat jo kadonneet hänen piiristänsä ja tuuhea metsä kasvanut sijaan. - Ja tämä on niiden seitsemän veljen koto, joiden elämänvaiheita tässä nyt käyn kertoilemaan.