Rosengårds Trinket

"Trina" on montaa asiaa: sievä tamma, höntti hevonen, yllättävä voikko ja kohtalaisen hyvä hyppääjä, vaikka ei kansainvälisten ratojen tähti olekaan. Tammaa voisi tituleerata laadukkaaksi harrastekilpahevoseksi. Se on kilpaillut sijoittuen aina 130:n senttimetrin luokissa saakka ja hypännyt joitakin puhtaita 140-luokkia. Tällä hetkellä Trina palailee kilparadoille varsan jäljiltä kasvattajiensa tyttären, Josefina "Jusu" Rosengårdin, kanssa. Tamman omistaja Marjut viettää toista sapattivuotta kilparatsastuspuuhista valmistellessaan väitöskirjaa työn ohessa. Niinpä Jusu saa pitää tammaa kuin omaansa ja kartuttaa jälleen rutiinia isompien ratojen ratsastamiseen.

* Reaali-ikääntyminen

Luonnekuvaus

Trina on sievä tamma, joka näyttää laventelinvärisissä varusteissaan oikealta prinsessaponilta. Vähän sellainen se onkin. Tamma on kai kasvanut jossakin oikein iloisessa kuplassa, ja sitten siitä on tullut vähän hörhö. Trina on hellyyden- ja seurankipeä puuhastelija, ei välttämättä älyllä pilattu ("mutta mukava"). Se nauttii harjailusta ja vaikuttaa omivan jokaisen tapaamansa ihmisen itselleen. Trina näyttää aina hirveän viattomalta, kun se katselee karsinastaan käytävälle korvat hörössä ja pitkät vaaleat ripset nappisilmiään kehystäen.

Ratsuna Trina on aika miellyttävä, vaikkakin ehkä aavistuksen keskivertoa varovaisempi. Se on hyvin kevyt edestä ja onpa jonkun valmentajan kuultu käyttävän siitä termiä "ajatuksilla ratsastettava". Trina liikkuu varsin kauniisti, jos se on rento ja keskittynyt, mutta vähänkin jännittyneenä sen liikkeestä katoaa ilmavuus ja letkeys. Silloin sitä saattaa joutua käskemään eteen aika napakastikin, jottei se aivan jumitu paikoilleen. Esteradalla Trina antaa ratsastajalle kaikkensa, mikäli se vain luottaa siihen, että suorittaminen on turvallista. Virheistä ja läheltä piti -tilanteista tamma ottaa kuitenkin helposti nokkiinsa, eikä sitten ihan heti rentoudukaan.

Rakennekuva

Sukuselvitys

Tarina väristä
Trina osasi yllättää! Kylläpä Rosengårdin kartanon väki hieraisi silmiään, kun heidän silmiensä edessä loikoili kermanvaalea varsa. Rosengårds Trinket (suom. hely) sai nimensä hempeästä väristä, joka ei ollut lainkaan sitä mitä tilattiin, kun astutettiin punarautias tamma näennäisen mustalla orilla, Tremblaylla (i). Niin kutsutun "mustan" orin vanhemmista kumpikaan ei näyttänyt voikolta, joten geenitestaamattomana voikkovärin periytymisen mahdollisuus kolmannen polven ruunivoikolta täysiveriorilta oli jo unohdettu. Tremblaylle alkoi tupsahdella voikkovärisiä varsoja. Mustanvoikkohan se oli, kuten emänsäkin, jonka voikkogeeni ei ollut paljastanut. Kilparatsun uraan keskittyvällä Nadinella (ie) on vain kaksi jälkeläistä, joista toinen on tuikitavallinen ruunikko.

Tarina kotimaisesta kasvatustyöstä
Rosengårdin kartanossa on kasvatettu estehevosia jo vuosikymmenten ajan. Kartanontallin omat sukulinjat elävät Trinan emänpuoleisessa suvussa vahvasti. Sen emä Rosengårds Garnet (e) on vikkelä pieni hevonen, joka myytiin jo maitovarsana. Sen kauppakirjaan kirjattiin kuitenkin varsotusoptio, ja sen turvin Rosengårdit saivat Garnetista yhden kasvatin, eli Trinan, omiin nimiinsä. Tätä nykyä Garnet on kilpahevosena Ruotsissa. Trinan emänisä on Rosengårdien oma jalostusori De Hero (ei), jolla on sekä suoritus- että jälkeläisnäytöt jo kohdillaan. Ori on tyypiltään jalo urheiluhevonen ja sen olemus on ylpeänpuoleinen, mutta erityisen kovaluontoinen tai hankala hevonen se ei ole. Sen jälkeläiset ovatkin kautta linjan olleet selväpäisiä ja asiallisia käsitellä.

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

Trina Instagramissa

@jusurosen