Nimi:	Grasena	Rekisterinumero:	VH15-066-0171 | PKK3429
Syntymäaika:	01.02.2015 (13v)	Entiset omistajat:	Riella & Pierre
Rotu:	Brandenburg	Omistaja:	Emmeline Bove (VRL-05265, @)
Sukupuoli:	Tamma	Käyttötarkoitus:	Kouluratsu, palailee varsalomalta
Säkäkorkeus & väri:	164cm, rautiaankimo	Koulutustaso:	Grand Prix

Neljännestä kodista tuli Grasenalle pysyvä. Tanskalaisratsastaja Emmeline Bove ihastui hevoseen päätä pahkaa sen vuosia sitten ensi kertaa nähdessään, sillä siinä oli kaikki, mistä hän hevosessa haaveili. Huonoa hevosta hän ei olisi kehdannut ostaakaan, sillä Emmelinen perhe pisti yhdessä rahojaan likoon saadakseen naisen omistukseen edes yhden kilparatsun, jonka kohtalosta hän päättäisi itse työnantajan tai ulkopuolisen omistajan sijaan. Grasenasta piti tulla tähti, ja tulihan siitä tavallaan, mutta epäonneakin oli matkassa. 10-vuotiaana parhaassa kisavireessään se loukkaantui. Emmeline itki tovin elämän epäreiluutta, mutta päätti olla antamatta periksi. Grasenasta tulisi vielä se kilpahevonen, joksi se oli tarkoitettu, vaikka polkuun tulikin yllättäviä mutkia. Nyt, loukkaantumisen ja yhden varsan jälkeen Emmeline on taas vauhdissa ja aikeissa palauttaa tamman huippukuntoon.

Saavutukset KRJ-porr. vt. 10/10 KTK-II 01/2020 Lue kantakirjauslausunto

Grasena on herkkä eläin. Kuuluisat silkkihansikkaat kuuluvat tamman mukana kulkevaan käyttömanuaaliin ja tarvikepakkaukseen. Emmeline kuitenkin vakuuttaa, että herkkyys on positiivinen asia, etenkin kun siihen yhdistyy myös aimo rahtunen lempeyttä. Jos Grasena suhtautuukin uusiin ihmisiin hienoisella varauksella ja saattaa käyttäytyä sulkeutuneesti, omien ihmistensä kanssa se on seurallinen ja hellyyksistä nauttiva lemmikkimäinen rapsuteltava. Vanha näykkimistaipumus satulavyötä kiristellessä on pitkälti jäänyt unholaan, vaikka vikkelin ottein toimiva kiskaisija saattaa saada osakseen nopean irvistyksen.

Emänä olo tuntui tasaavan Grasenan luonnetta entisestään. Jokin sen yleisilmeessä pehmeni ja säpsähdykset laimenivat, kun se sai viettää aikaa ulkona varsaansa hoivaten ja turvaten. Ehkä se oli iän tuomaa viisautta tai uuden elämänrytmin tuomaa tyyneyttä, arveli Emmeline, ja mietti hetken, olisiko hevosen paikka enää sittenkään aktiivisessa treenissä ja suurilla kilpa-areenoilla.

Ajatus unohtui nopeasti, kun Emmeline vihdoin pääsi takaisin hevosensa selkään. Grasena palasi töihin motivoituneena ja yhtä ihanana kuin ennenkin. Tamma on aina ollut kevyin avuin ratsastettava herkkis, jonka kanssa työskentely on sopivan aktiivisuuden ja liian kuumenemisen välillä tasapainoilua. Kun se toimii, se palkitsee. Tamman sivussaoloaikana Emmeline oli saanut ratsastaa monia upeita hevosia työnantajansa nimiin, mutta Grasenassa oli sitä jotakin. Vaikkei se etenkään alkuun pitkäksi venähtäneen lomansa jälkeen ollut tippaakaan niin loistokas kuin naisen senhetkinen ykkösratsu, jalostusori Wolls Woyce, palasten yhteensopivuuden tuottamaa euforiaa se ei latistanut. Grasenaa ratsastaessaan Emmelinen sydän sykki kouluratsastukselle suuremmin kuin koskaan.

Vanha loukkaantuminen kummitteli yhä mielessä. Emmeline aloitti varovasti, kuntoutti Grasenaa herkkänä pienimmillekin muutoksille tamman liikekielessä tai ilmeissä ja varoi prässäämästä sitä liikaa liian nopeasti. Moni sivustaseuraaja alkoi epäillä, ettei hevosesta sittenkään enää tulisi kilpapeliä. "Ei se enää nuorru ja notkistu", supisivat toiset. Notkistuihan se kuitenkin, kun sopivasti treenattiin, ja hitaasti kehittyi voimaa, joka alkoi näkyä liikkeiden näyttävyytenä. Hyvän kilpahevosen aihiosta oli lopulta tulossa loistava, vaikka sitten vasta vanhemmalla iällä.

i. Eberhart evm | bran rnkm 168cm	ii. Eckstein IVk evm | bran rn 168cm	iii. evm evm | haan
		iie. evm evm | bran
	ie. Lady Loriann evm | bran rnkm 164cm	iei. evm evm | bran
		iee. evm evm | bran
e. Geralde evm | bran prt 161cm	ei. Don Marius evm | bran rt 165cm	eii. evm evm | holst
		eie. evm evm | bran
	ee. Gerlinda III evm | bran rtkm 170cm	eei. evm evm | bran
		eee. evm evm | bran

Sukuselvitys

Jälkeläiset

2019 dwb-o. Grayson, i. VIP MVA Fn Shazbot KTK-II

KRJ

Kilpaillut porrastetuissa. Tarkempi statistiikka Kuuliaisuus ja luonne 2713.40 p. Tahti ja irtonaisuus 2998.70 p. KRJ 5712.1p (vt. 10)

PKK

PKK:n 95. kantakirjaustilaisuus >> 31.1.2020, tuomareina aksu, Anne, Elisa & Pölhö >> Pisteet: 17,5 + 16,5 + 19 = 70,7% KTK-II "Rotuleima erinomainen, tammaleima saisi olla selkeämpi. Runko tiivis, takaosa hieman irrallisen oloinen. Kauniisti kaareutuva kuiva ja lihaksikas kaula sekä jaloluinen pää. Niska hieman ahdas. Hyvät jalka-asennot, kyynärvarren lihaksisto puuttellinen. Onnistunut kimon väri ja varma toteutus kaikenkaikkiaan."

Rakenneluokat 5.4.2020 Kurjenpesä, tuom. Lissu T. - EO-sert, EM: hevosen väri

VSN

16.12.2019 Kaihovaara tuom. dookie >> 3½-4-3½-4-4-4-4-4-3½-4 = 38,5p RCH

00.00.0000: Otsikko

Kirjoittanut omistaja

15.4.2020: Raapaleita vuosien varrelta

Kirjoittanut omistaja
Tamma on pitkänaamainen ja hontelo, ja jokin siinä viehättää Emmeline Bovea aivan välittömästi. Tammalla on ilmeikkäät silmät ja eloisasti liikahtelevat korvat, ja kaikki sen elekielessä kielii valtavasta herkkyydestä. Kauempaa käytävältä kantautuu hevosen harmaisiin korviin kovaääninen kolahdus, ja Grasena hätkähtää.

Se on sen nimi. Grasena. Emmeline makustelee kirjainyhdistelmää mielessään ja haaveilee jo, miltä se kuulostaisi kilpailupaikkojen kaiuttimista kajahtaessaan. Entä keksisikö hän tammalle kotikäyttöön jonkin lempinimen? Grete tai Greta. Gray. Vai josko sittenkin vain Grasena?

Eikä Emmelinestä edes tunnu liian aikaiselta pohdiskella kutsumanimeä, vaikkei hän ole vielä ehtinyt ratsaillekaan. Koeratsastus tuntuu pakolliselta pahalta: hevonen on jo tehnyt lähtemättömän vaikutuksen. Kokeiltava kuitenkin on.

* * * * *

Edes unelmahevosen kanssa eivät treenit aina suju kuin tanssi. Emmeline on jo ehtinyt oppia, että on monta tapaa saada herkkääkin herkempi Grasena pois tolaltaan, kuumumaan tai heittämään hanskat tiskiin. Hevonen on vielä nuori, joten Emmeline yrittää hengittää syvään ja antaa sille aikaa ja kaiken anteeksi. Toivoa on, toivoa on. Joskus on vain vaikea luottaa sen olemassaoloon, kun kaikki tuntuu hankalalta eikä mikään suju.

Ensimmäiset puoli vuotta Emmeline yrittää päästä jyvälle hevosestaan. Parhaimmillaan se on niin upea, ja pahimmillaan se romuttaa ratsastajansa kaiken uskon omiin kykyihin. Ehkä hevonen olikin huono ostos.

Valmentaja tsemppaa ja opettaa, äiti lohduttaa ja työkaveri käskee ryhdistäytymään.

* * * * *

Ensimmäistä kisakautta Grasenan kanssa Emmeline ei tahdo enää muistellakaan, mutta onneksi jo toisena alkaa kellon ääni kuulostaa yhä useammin sulosointuiselta ja harvemmin kakofonialta. Ylilyöntejä ja alisuoriutumisia tapahtuu yhä, mutta Emmeline alkaa ymmärtää, ettei mikään epäonnistuminen voi määrittää heidän tulevaisuuttaan. Kun epäonnistunut kilpailusuoritus jää taakse, siihen ei enää koskaan palata.

Tietysti, Emmeline ajattelee lakonisesti, edessä odottaa aina uusia epäonnistumisia.

Niiden lisäksi tulee kuitenkin myös menestyksen hetkiä. Sellaisina, kuten nyt nauraessaan Grasenan riehakkaalle kunnialaukalle ja toppuutellessaan sitä lempeästi, Emmeline on maailman onnellisin ja uskoo, että kyllä kannatti luottaa omaan vaistoon ja ostaa juuri tämä hevonen. He ovat Grasenan kanssa tiimi, kaikesta huolimatta.

* * * * *

Kilpailukausia tulee ja niitä menee, ja sitten aletaan päästä itse asiaan: Grasena alkaa nakuttaa tiskiin sellaisia pisterivejä ja prosenttilukuja Grand Prix -ohjelmistaan, että Emmeline on välillä vähällä itkeä onnesta pöytäkirjoja lukiessaan. Tallissa tamma osaa olla yhtä herkkänahkainen kuin aina ennenkin, mutta sen suoritusvarmuus on ilahduttavassa noususuhdanteessa.

Nousukiito tyssää kuitenkin kuin seinään ja vaihtuu viuhuvaksi syöksykierteeksi. Tamma loukkaantuu kauden tärkeimpien kilpailuiden alla, ja matkajärjestelyt vaihtuvat kuntoutussuunnitelmiksi.

Emmeline itkee, raivoaa ja suree, ja sydäntä särkee aina, kun hän näkee oman hevosensa astelevan epäpuhtain askelin tallin käytävällä tai eläinlääkärin katseltavana klinikalla. Jos vamman voisi parantaa toivomalla, Grasenalla ei olisi hätäpäivää. Olisipa Emmelinellä taikavoimia.

* * * * *

Grasena sopeutuu tilanteeseen hitaasti ja Emmeline vielä hitaammin. Niihin aikoihin hänellä on jo tukenaan vakaa työnantaja ja lojaaleja hevosenomistajia, eikä kilparatsuista ole pulaa, mutta sen oman puuttuessa kaikki tuntuu hirvittävän harmaalta. Emmeline ratsastaa hevosen toisensa jälkeen, käy kilpailuissa ja kehittää omaa ratsastustaan, mutta kaiken aikaa kaihertaa kimon tamman kohtalo sisintä.

Ei pitäisi inhimillistää hevosta, Emmeline tietää, muttei voi olla ajattelematta että varmasti Grasena kaipaa kilpailuita. Ehkä se on jopa kateellinen tallitovereilleen, jotka talutetaan hevosautoon.

Niin tai näin, joutilaan tamman näkeminen kilpatallin toimeliaan tunnelman keskellä tuntuu järjettömän pahalta ja epäreilulta. Siksi Emmeline järjestää Grasenalle kuljetuksen vanhempiensa kotipihaan. Siellä on pikkuinen talli.

* * * * *

Pikkuisessa tallissa alkaa Grasenan uusi elämänvaihe. Emmeline on loputtoman kiitollinen äidilleen, joka omistautuu Grasenan kuntoutukselle ja lähettää lisäksi lähes päivittäin kuva- ja videoterveisiä hevosen voinnista. Melko nopeasti kuvat käyvät yksitoikkoisiksi — niissä on Grasenan pää edestä tai sivusta kuvattuna ja joskus koko hevonen — mutta Emmeline on niistä kiitollinen.

Hän jatkaa töitään suurtallin ratsuttajana ja vierailee lapsuudenkodissaan niin usein kuin ehtii. Joskus isä vääntää siitä vitsiäkin: tytär käy tervehtimässä hevostaan useammin kuin koskaan vanhempiaan. Se on kuitenkin lempeää ja hyväntahtoista.

Suru myttyyn menneistä kilpailu-unelmista alkaa laantua, ja uusia unelmia pulpahtelee tilalle. Yhden kerran vanhempiensa luona vieraillessaan Emmeline kertoo tahtovansa ehkä astuttaa Grasenan.

* * * * *

Keskikeväisenä päivänä syntyy pitkäkoipinen orivarsa, jonka Grasena tietää heti omakseen. Tätä honteloa olentoa se on kypsytellyt pitkien kuukausien ajan, ja nyt varsa on nuuhkittavissa ja tutkailtavissa. Emmeline tuntee sydäntä pakahduttavaa kiintymystä tammaansa ja sen tähtipiirtopäiseen orivarsaan.

Tamma ja varsa saavat viettää huolettoman ja helteisen kesän laitumella. Siellä ne viihtyvät kaikkein parhaiten pienen metsikön varjoissa. Varsa askeltaa kompuroimatta yli puunjuurten ja maaston epätasaisuuksien, ja mikä Emmelinen mielestä kaikkein parasta: Grasena kulkee vaivattomasti ja täydellisen symmetrisesti liikkuen perässä. Se ei ole ontunut, tahdittanut taikka varonut enää aikoihin.

Ja varsan kasvaessa Emmeline alkaa ratsastaa taas omalla hevosellaan. Pitkä paluumatka Grand Prix -luokkiin alkaa.