rakennekuva

hyppykuva

hyppykuva

Hevosen kuvat © VRL-05265

sf-ori | VIP MVA Fn, KTK-II, Laatu Ori

Grosvenor de Cheney

virallinen nimi Grosvenor de Cheney rotu, sukupuoli selle francais, ori
syntymäaika, ikä 22.4.2011, täyttänyt 8v 1.1.2019 väri ja merkit tummanpunaruunikko, piirto
säkäkorkeus 164 cm omistaja VRL-05265
rekisterinumero VH18-121-0110 | PKK2950 kasvattaja Bernard Desmarais
koulutus re 160 cm painotuslaji esteratsastus

Luonnekuvaus

Grosvenor on pieneen pakettiin puserrettu periksiantamaton tarmonpesä. Hevosessa on voimaa kuin keskisuuressa kylässä, minkä lisäksi sille on jaettu sinnikäs mieli ja suuret luulot omista kyvyistään. Kopea ranskalainen katsoo nenänvarttaan pitkin kaikkia, jotka pitävät sitä liian pienenä modernien pitkäkoipisten urheiluhevosten rinnalla. Se on ilmiselvästi myös maailman komein ori, jos siltä itseltään kysytään. Grosvenor ei häpeile kyömyä päätään tai pientä kokoaan, vaan pullistelee ja kaartelee kaulaansa itseriittoisena ja varmana siitä, että se vangitsee kaikkien ympärillään olevien huomion.

Grosvenor ei ole erityisen kevyt ratsastettava. Se on omaehtoinen ja kaikkea muuta kuin nöyrä, ja sen kanssa on täydellisen turha ryhtyä tahtojen taistoon. Hevonen vaatii todella nopeaa ratsastajaa, joka saa orin napakoin, yksiselitteisin avuin tekemään itselleen mieliksi silloin kun se on tarpeen. Orin kanssa oppii kyllä nopeasti olemaan hätkähtämättä sitä, että sillä on myös oma tahto ja senmukaiset valinnat, ja jos ei opi, on parempi vaihtaa suosiolla ratsua. Yltiöitsevarmana kaverina Grosvenor ei pidä mitään estettä liian vaikeana, ja hurja hyppykyky sillä onkin. Puomin kolahdukseen se reagoi usein napakalla protestipotkulla, eikä etäisyyksien ratsastaminen ole sen kanssa muutenkaan ihan maailman simppelein homma, sillä se ei omasta mielestään juuri kaipaa ihmisen apuja. Pidätteisin se reagoi monesti joko turhan hyvin lyhentämällä laukkansa pariksi askeleeksi paikallaan pysyväksi loikinnaksi tai, no, ei lainkaan. Räjähtävän nopeana ja kohtalaisen ketteränä pienenä hevosena se on parhaimmillaan ahtaiden halliolojen kukistajana, olettaen, että se on jotakuinkin kuulolla.

Sukutaulu

i. Cheney de Cour evm
sf 169cm prn
ii. Courtenay xx evm
xx 164cm trn
iii. Travers xx evm
xx 166cm rn
iie. Chronica xx evm
xx 169cm mrn
ie. Chance de Nor evm
sf 166cm rt
iei. Governor evm
sf 169cm m
iee. Petit Espoir evm
sf 167cm rt
e. Elfine d'Angoulins evm
sf 164cm vrn
ei. Sanglot evm
sf 170cm m
eii. Chez Segal evm
sf 168cm m
eie. Ladiva xx evm
xx 164cm prn
ee. Mytheline d'Angoulins evm
sf 167cm vrt
eei. Merlion d'Art evm
sf 170cm trn
eee. Eloise evm
sf 162cm prt

Jälkeläiset

Ei tarjolla jalostukseen.
fwb-t. Rosengårds Pickett (VH-tunnus), e. Rosengårds Trinket. Om. Juuso Sherman (VRL-05322)
fwb-o. Rosengårds Grue, e. Rosengårds Belisa. Om. Rosengårdin kartano (VRL-05265)
fwb-r. Gavroche van Bijou, e. Bijou Toujours. Om. Järnby, Anne (VRL-06858)
bwb-t. Tonnerre, e. Tournai. Om. Tijs Schepper (VRL-01544)
sf-t. Relique du Bleuar, e. Gaya du Mireau. Om. Robustesse du Bleuar, Vibaja (VRL-00727)

Kilpailukalenteri

ERJ Muut
Kilpailee porrastetuissa ERJ-kilpailuissa
Ajantasainen statistiikka.
08.06.2019: 3320.37p (vt. 7)
sij.% 38, startteja yhteensä 55 kpl.

Arvokisat
30.04.2019 ERJ Cup 120cm 5/88
30.04.2019 ERJ Cup 130cm 10/77
26.07.2019 Power Jump 19 150cm tuotosluokka 13/37 (Tuotos)
27.08.2019 Power Jump 19 120cm arvoluokka 13/52 (lyhyt arvonta)
25.07.2020 Power Jump 20 160cm tuotosluokka 14/31 (tuotos)
26.07.2020 Power Jump 20 160cm arvoluokka hyl.

Muut ERJ:n alaiset startit
08.06.2019 Verwood 150cm 6/37
09.06.2019 Verwood 150cm 4/37
09.06.2019 Nemora Estate 150cm 4/17
10.06.2019 Verwood 140cm 4/26
11.06.2019 Verwood 140cm 2/26
11.06.2019 Chowter Sporthorses 150cm 2/21
12.06.2019 Chowter Sporthorses 150cm 1/21
12.06.2019 Nemora Estate 140cm 2/8
15.06.2019 Chowter Sporthorses 150cm 2/21
17.06.2019 Chowter Sporthorses 150cm 3/21
17.06.2019 Chowter Sporthorses 150cm 4/21
17.06.2019 Verwood 140cm 2/26
18.06.2019 Verwood 140cm 2/26
18.06.2019 Verwood 150cm 4/37
18.06.2019 Adina 140cm 3/12
18.06.2019 Adina 150cm 3/12
24.06.2019 Verwood 140cm 1/26
18.07.2019 Arola 160cm 2/30
27.06.2020 Elixir Sporthorses 160cm 3/30
28.06.2020 Elixir Sporthorses 160cm 5/30
29.06.2020 Elixir Sporthorses 160cm 3/30
01.07.2020 Elixir Sporthorses 160cm 3/30

00.00.0000 LAJI/JAOS kutsu luokka tulos
PKK:n alaiset näyttelyt
30.12.2018 DS Valmennustalli: Puoliveriorit, tuom. aksu & BIS Kaneli. LKV, BIS1, KTK-sert
06.01.2019 Saariston hevosopisto: Muut hevosorit, tuom. Anne. EO-sert
17.01.2019 DS Valmennustalli: Hevosorit, tuom. Sage. EO-sert, EM (hevosen väri)
> "Hyvässä lihaskunnossa oleva urheiluhevonen. Ilmeikäs pää, miellyttävä aavistuksen kyömy profiili. Takajalat haja-asentoiset. Kaunis tekniikka ja hienosti toteutettu väri."
17.03.2019 DS Valmennustalli: Hevosorit, tuom. aksu & BIS Sage. LKV, BIS2, KTK-sert & EM (upeus).

Kantakirjauslausunto
PKK:n 86. kantakirjaustilaisuus 15.02.2019
KTK-II, pisteillä 73.3%
Rotuleima einomainen, sukupuolileima hyvä. Vahvaprofiilinen rotunsa edustaja, runko hyvässä lihaskunnossa. Oej kokkapolvi, seisoo takaa hajallaan. Lihaksikas, kuiva kaula, niska hieman ahdas. Upea väri, persoonallinen hevonen.

ARVO:n 5. tilaisuus, huhtikuu 2019 kutsu
Laatu Ori, pisteillä 20+20+19.5+16, ka: 18.875p
Valpasilmeinen ja kauttaaltaan sopusuhtainen ori. Jaloissa voisi olla selkeämmät ääriviivat. Aavistuksen etunojoinen, runko hyvä. Miellyttävä maalausmainen tekniikka!

Päiväkirjamerkinnät

Kuuma ranskalainen
4. helmikuuta 2020
Alexander oli osannut odottaa päiviensä täyttyvän kuumaverisistä kilpahevosista, ja sellaisia hän todella elämäänsä sai. Grosvenor de Cheney ei ollut kaunis hevonen, mutta Alexander ymmärsi nopeasti orin arvon. Täysiverisellä Courtenaylla terästetty governorinsukuinen isä ja Sanglot emänisänä saivat hevoskasvattajasuvun vesan odottamaan aikaratsastusluokkia pienikokoisen orin ohjaksissa kuin kuuta nousevaa.

Rosvo, niin kuin Alexander ylpeää hevosta nimitti, oli vahva ja nopea. Jos Alexander oli oman hevosensa Peksin ensimmäistä kertaa nähdessään ajatellut löytäneensä vertaisensa, tässä toisessa orissa oli runsain mitoin sitä samaa kopeutta ja lisäksi neljä vuotta enemmän voimaa ja lihaskuntoa.

Karla Falkencreutz seurasi heidän treenejään herkeämättä. Alexander ei voinut olla miettimättä, odottiko nainen hänen epäonnistuvan. Grosvenor soveltui epäilemättä koetinkiveksi; sen kanssa saattoi yltää huimiin tuloksiin, mutta yhtä suurella todennäköisyydellä se saattaisi ratsastajansa häpeään, ellei sen kanssa synkkaisi. Ori ei antanut mitään anteeksi, eikä antanut sen omistajakaan, ja Karlan silmien alla Alexander työskenteli kovemmin kuin koskaan elämässään.

Mielessä kaikuivat armottomat sanat, kuten:
"Tässä tallissa teet tulosta tai poistut."
"Odotan näkeväni ratsastajissani kipinää."
"Ratsastajissa on ollut vaihtuvuutta. Se on ollut heidän oma vikansa; he eivät ole olleet riittävän lupaavia tai valmiit tekemään tarpeeksi työtä."



Tavoitteet tiskiin
3. kesäkuuta 2020
"Mitä sinä haluat uraltasi?"

Sellaiset äkkiarvaamattomat kysymykset olivat ominaisia Karla Falkencreutzille. Nainen tipautteli niitä arkipäiväiseen keskusteluun, tai keskelle makoisaa hiljaisuutta, ja odotti välittömästi jäsentynyttä vastausta. Karla oli aina tiennyt, mitä omalta elämältään halusi, poislukien ne muutamat eksyneet vuodet joskus kun ensimmäinen avioliitto oli ollut pikkulapsiaikana koetuksella ja sitten myöhemmin sen jälkeen kun aviomies menehtyi. Sellaisina hetkinä sitä upposi sumuun, vaikka kuinka olikin tietävinään elämänsä suunnan. Muissa tapauksissa vastaus täytyi olla löydettävissä kuin apteekin hyllyltä.

"Kilpailla huipulla. Pärjätä. Voittaa."
"Miten aiot päästä tavoitteeseesi?" Karla tivasi, ja Alexanderin mielestä se oli typerä kysymys.
"Kovalla työllä, hyvillä hevosilla ja kannattavien yhteistyökumppaneiden avulla", Alexander luetteli itsestäänselvyyksiä.
"Hyviä suunnitelmia, mutta sinuna aloittaisin siitä, että nielisin ylpeyteni ja myöntäisin, että tarvitaan siihen suotuisaa onneakin. Huipun tavoittelijoita on niin paljon, ja vain harva pääsee sinne saakka. Mitä teet, ellet sinä kuulu heihin?"
"Kuolen yrittäessäni", Alexander sanoi äksynä ja marssi pois.

Grosvenor de Cheneyn satulassa istuessaan Alexander pyöritti keskutelua mielessään yhä uudestaan ja uudestaan. Miten niin mitä hän tekisi, ellei pääsisi tavoitteisiinsa? Luovuttaisi? Ei ikinä. Hän ei halunnut tehdä mitään muuta kuin ratsastaa, ja ratsastaminenkin oli merkityksetöntä, ellei hän edennyt yhä ylemmäs ja ylemmäs: ensin luokkakorkeuksissa ja sitten maailmanrankingissa. Hän oli jo päässyt mittelemään taitojaan kansainvälisissä huipputason kilpailuissa, mutta romahtanut alas niistä pilvilinnoista silloisen työsuhteen kariuduttua. Alexander jos joku tiesi, miten pienestä se saattoi olla kiinni; kuinka äkkiä sitä joutuikaan aloittamaan tyhjältä pöydältä, jos käteen osuivat huonot kortit tai jos ryssi saamansa hyvät.

"Sinä et sitten rupea jalkavammaiseksi", Alexander komentaa Rosvoa mutisevalla äänensävyllä keräillessään ohjat käteen.

Hänen ratsastamistaan hevosista Rosvo on tällä hetkellä selkeästi ykkösnyrkki. Se tekee jo hyviä suorituksia 150-tasolla, ja ensimmäiset 160:n senttimetrin luokat on jo isketty kalenteriin. Vielä heinäkuisissa Power Jump -arvokilpailuissa Alexander ei aio oria huippukorkeudessa kilpailuttaa, sillä siihen mennessä sillä ei vielä ole kertynyt kylliksi rutiinia tasolta. Metrineljäänkymppiinkään tuskin tarvitsee palata, sillä Rosvo on itsevarmuutta puhkuva kilpahevonen, eivätkä arvokilpailut ole paikka nynnyilylle ja varmistelulle. Suoritusvarmuutta haetaan ihan muulta. Isoissa kilpailuissa kilpaillaan tosissaan.

Alexander ei kuitenkaan iloitse hyvästä hevosesta ääneen. Rosvo saa veren kohisemaan suonissa ja voitontahdon viipyilemään teräksisenä mielessä, mutta Alexander Rosengård ei tahdo manata hyvää hevostilannettaan pilalle.



Eniten pännii Markus Asplund
12. huhtikuuta 2020
Alexander Rosengårdin olisi pitänyt olla ihan hiton tyytyväinen elämäänsä. Edessä olivat suuremman luokan kotikisat kansainvälisellä tasolla, ja järjestelyt olivat jo täydessä vauhdissa aivan kivenheiton päässä Stall Falkencreutzin ratsastuskentästä, jolla Alexander nyt ratsasti omaa hevostaan Peksiä. Hannabyn linna kohotteli ryhtiään ja hioi Hanami Weekin kilpailualuetta koreaan loistoon. Niissä kilpailuissa riittäisi Alexanderillekin luokkia, ja kaiken järjen mukaan hänen olisi pitänyt suhtautua tapahtumaan kasvavalla innolla ja odotuksella.

Kilparatsastaja kilpaili elääkseen ja eli kilpaillakseen. Alexander ei koskaan ollut ollut harrastelija missään lajissa. Hän treenasi täysillä ja kilpaili voitosta, tai ei ryhtynyt koko touhuun laisinkaan. 25-vuotiaana hänen olisi kaiken järjen mukaan pitänyt olla jo vaikka missä pisteessä uraansa, mutta takapakkeja sateli takapakkien perään. Alexander inhosi kaikenlaisia pakkeja: pakkeja halutuilta deiteiltä, koska sellainen oli nöyryyttävää ja ärsyttävää; työkalupakkeja, koska Alexander ei osannut eikä häntä kiinnostanut opetella nikkaroimaan yhtikäs mitään; armeija-ajoilta tuttua kenttäpakkia koska tarvitsiko tuota nyt edes selittää; ja aivan erityisesti takapakkeja tavoitteiden saavuttamisessa.

Koska Alexander oli vähintäänkin yhtä kuuma kuin hevosensa (siis luonteeltaan — muu oli katsojan tulkittavissa, eikä Alexanderin ennuste välttämättä ollut jokaisessa kohderyhmässä yhtä hyvä kuin hän itse tapasi ajatella), hän joutui toistuvasti urallaan hankaluuksiin niiden tahojen kanssa, joita hän kipeästi tarvitsi saadakseen pidettyä itsellään huipputasolla tarvittavia ratsuja.

Peksiä ei häneltä kukaan veisi: se oli hänen omansa. Koti-Suomessa vanhempien luona oli kasvamassa toinenkin oma hevonen, mutta kahdella ei vielä pitkälle pötkittäisi. Alexander tarvitsi hyviä sponsoreita ja/tai oikeanlaisia työnantajia, ja jälkimmäisiä hän oli menettänyt oman harkitsemattoman ja kuumapäisen hedonistiluonteensa vuoksi jo kaksi.

Ruunikon suomalaisorin hyppy oli hyvä ja terävä, ja Alexander olisi voinut hymyillä, mutta ei tehnyt ollenkaan mieli. Vilkaisu hypättyyn esteeseen riitti ruokkimaan ankeaa tyytymättömyyttä. Se ei ollut 160-senttinen. Peksi oli liian nuori ja liian kesken riittääkseen sille tasolle, ja Alexander oli liian kunnianhimoinen ja kärsimätön "nauttiakseen matkasta", kuten Arne-isä oli joskus käsittämättömästi kehottanut. Tämä oli puisevaa perustyötä, hevosten puskeminen ylös kohti tavoitetasoa, ja vasta sitten kun kilpailtiin isoilla tasoilla isoista voitoista alkoi Alexander nauttia matkanteosta.

Hän oli jo palannut Sille Tasolle. Grosvenorilla olivat korkeimman tason luokat olleet hänelle avoimina, ja tulosta oli jo alkanut tipahdella tilille. Oltuaan pitkään poissa Oikeista Kilpailuista Alexander oli osannut arvostaa saamaansa mahdollisuutta.

Ja sitten hänen ykkösratsunsa oli nyppäisty häneltä pois ja lykätty toiselle ratsastajalle, ja se tuntui poikkeuksellisen raivostuttavalta takapakilta siksi, ettei Alexander ollut tällä kertaa tehnyt mitään virheitä. Hän ei ollut sotkenut ihmissuhteitaan tällä työpaikalla. Hän oli elänyt (melko) kurinalaista urheilijan elämää kilpailuissa ollessaan ja jättänyt ylilyönnit vapaa-ajalleen. Hän ei ollut huutanut pomolleen edes silloin kun oli tehnyt mieli.

Markus Asplund, 38, vain oli palannut pappaledighetiltä ja ottanut tilanteen Stall Falkencreutzilla haltuun niin kuin ei olisi koskaan poissa ollutkaan. Alexanderin ohimoita kiristi. Siinä vasta saapastelija. Se oli niin mukavaa ollakseen, ja sitten se veteli Karlaa kuin pässiä narussa ja valikoi itselleen ratsuista kermat päältä. Niin Alexanderkin olisi tietysti tehnyt, mutta kärsijän osassa sai kiukutella sellaisista asioista jotka eivät muuten sotineet omaa moraalia vastaan.

Niin että oli alkamassa ulkokausi ja oli tulossa lisää ja lisää suuria kilpailuita, ja Alexander oli odottanut suurimpien luokkien tahkoamista Grosvenorilla kuin kuuta nousevaa.

Sen sijaan Alexander Rosengård kilpailisi omalla keskeneräisellä orillaan hyvässä lykyssä 140:n senttimetrin luokkia tällä kaudella, ja ykkösratsuksi jäävä Quentin Quire saattaisi nousta metriviiteenkymppiin. Siinä oli hänen toivonsa: että ykkösnyrkki pysyisi terveenä ja hyvässä vireessä, ja ettei Markus saisi keploteltua sitäkin itselleen. Sitten Alexanderille jäisi vain aimo nivaska vielä Peksiäkin nuorempia tai, mikä vielä pahempaa, armotta keskinkertaisempia hevosia. Se jos mikä söisi Alexanderin motivaatiota. Hän ei ollut pullan perään muutenkaan, ja pakkopulla oli pahinta kaikista.

Kuin pahojen ajatusten paikalle vetämänä ilmestyi Markus Asplund Grosvenorin kanssa kentälle juuri kun Alexander oli lopettelemassa treeniä Peksin kanssa.

"Tjena!" se huikkasi.

Kehtasi vielä tervehtiä. Ihan muina miehinä, niin kuin ei olisi pidellyt Alexanderin ratsua käsipuolessaan, ja sitten se vielä kohteliaasti kysyi oliko ollut hyvät hypyt. Helvetin hyvät, sanoi Alexander, eikä sitten pikkumaisuuksissaan muuta puhunut.



Power Jump 2020
Kilpailutuotos

hyppykuva Katse eteen. Katso minne olet menossa. Hae reitti katseella. KATSE.

Markus muistaa sen yhä: ratsastuskouluaikojen suosikkimantran. Hän on liki neljänkymmenen, eikä muisto ensimmäisen ratsastuksenopettajan kuuluvasta, karskista äänestä jätä koskaan rauhaan. Siinä vasta oli topakka täti-ihminen, niin kuin tallinaisilla oli silloin tapana. Ei oltu liian hienotunteisia eikä hipsuteltu hevosia eikä ratsastajien itsetuntoa, vaan komennettiin niin että saatiin käskyyn vastaus ja sitten annettiin reilusti olla.

Mies lakkasi olemasta ratsastuskouluoppilas vuosikaudet - pahus soikoon, vuosikymmenet! - sitten, mutta ensimmäisen opettajan vaikutus hänen ratsastukseensa on yhä suurempi kuin sitä ensiajattelemalta kuvittelisikaan.

Hemmetti vieköön, ilman ratsastuksenopettaja Gunvor Perssonia hän ei olisi koskaan tullut kääntäneeksi katsettaan kohti suuria tavoitteita. Ilman tuota ronskia tallimatriarkkaa Markus ei ratsastaisi ammatikseen eikä ainakaan tällä tasolla. 17-vuotiaana Markus oli jo ratsastanut Gunvorin tuntihevosten parhaimmistolla kilpailuissa, ratsastanut niitä muulloinkin kuin maksamillaan ratsastustunneilla, ja jos vanhapiika Persson olikin ollut tunneilla tiukka, niiden ulkopuolella hän vasta olikin Markusta piiskuroinut.

Aina ripaus lämmintä huumoria vaativuuden vastapainona, muttei koskaan paapoen. Paapomalla ei synny kilpaurheilun paineet kestäviä ratsastajia, Markus ajattelee.

Tja, Markus, jos katsoisit seuraavaa estettä yhtä terävästi kuin minua silloin, kun et pidä saamastasi palautteesta, tiedäpä tuota minne tiesi sinut johtaisi. Ai kuten minne? Tsik. Huipulle. Ehkä.

Ja tässä sitä ollaan. Tie Power Jumpin kutsuvierasluokkaan aukesi pian isyyslomalta huippuratsujen satulaan palaamisen jälkeen, ja ohimennen Markus ajattelee että Gunvor Persson olisi tyytyväinen - ehkä jopa ylpeä - jos näkisi, kuinka skarpisti hänen oppilaansa katse piirtää reittejä esteeltä toiselle vaativalla radalla. Katsokoon Perssonin neiti häntä pilven reunalta ja hymyilköön silmillään suun pysyessä tiukkana, niin kuin naiselle olisi luonteenomaista.


Virtuaalihevonen » Ulkoasun © Veikkalay 2010, tausta © Evan Eckard / DinPattern, muokkaus & muu materiaali © VRL-05265 » Sivun alkuun