Perustiedot

Nimi: Apricity
Rotu: Trakehner
Sukupuoli: Tamma
Syntynyt: 19.02.2012 (14v)
Säkäkorkeus: 168 cm
Väri: Rautias
Koulutus: Grand Prix
Omistaja: VRL-05265
Kasvattaja: evm
VH17-021-0318 | #PKK2495

Kuvagalleria

Arvonimet

Finest 2018
KTK-II 2018*
* Lausunto päiväkirjassa

Kilpailukalenteri

Hevonen on porrastetuissa tasolla 11/10 (KRJ). Katso statistiikka.

Näyttelyt

Rakenneluokat
31.12.2017 tuom. Pölhö, EO-sert
16.01.2018 tuom. Odelie, EO-sert
27.01.2018 tuom. Viiru, EO-sert
14.02.2018 tuom. aksu, EO-sert
17.02.2018 tuom. aksu, EO-sert
20.02.2018 tuom. Anne, EO-sert

Muu kuva- ja EM-luokat
31.12.2017 EM rakennekuvasta, tuom. Anne, EM: tekniikka

Apricity

Finest, KTK-II

Apricity päätyi Danielin omistukseen siitostammaksi sen jälkeen, kun se loukkasi takajalkansa laskeutuessaan huonosti trailerista, ja niin sen kilpaura joutui toistaiseksi katkolle. Tamman silloinen omistaja päätyi myymään lupaavan mutta valitettavan pitkälle sairaslomalle joutuneen nuoren kilpahevosensa päästäkseen itse nopeammin radoille uuden hevosen kanssa. Apricity paranteli jalkavammaansa ja teki muutaman varsan, minkä jälkeen sen satulasta tomuteltiin vielä kertaalleen pölyt pois.

Hevonen paljastui todella vikkeläksi oppijaksi. Se on älykäs ratsu ja lukee tarkasti ratsastajansa apuja ja kehonkieltä, mikä tekee siitä helpon koulutettavan niin hyvässä kuin pahassakin: hyvin ratsastettuna se omaksuu uusia asioita nopeasti, mutta ilman oikea-aikaista palautetta se myös tarjoaa uudenlaisia ratkaisuja apuihin ja kuumuu, ellei mikään johda ratsastajan asettaman paineen vapautumiseen. Se onkin miellyttämisenhaluinen ja pehmeä ratsastaa, mutta kilpahevosmaisesti herkkä ja isosti reagoiva. Tammalla on rutkasti eteenpäinpyrkimystä ja hienot kolme askellajia.

Kotioloissa Apricitya kutsutaan ytimekkäällä Assi-lempinimellä tai toisinaan sen hurjan kiltistä luonteesta johtuen mussukaksi. Tamma on tosiaan tallissa kuin ihmisen mieli, vaikka se ulkona voikin tuijotella säikkymisvalmiudessa ympärilleen. Uhkaavaksi kokemastaan tilanteesta se lähtee mieluiten vauhdilla lipettiin, eikä jää ihmettelemään, onko kammottavasti lepattava heinäpaalin suojamuovi oikeasti sille vaaraksi. Varsojensa kanssa se on oikea leijonaemo ja valmis suojelemaan pieniä ja johdattamaan ne turvaan heti tarpeen vaatiessa.

Sukutiedot

i. Capricorn
evm | trak m 166cm
ii. Fairy Foe
evm | trak rt 170cm
iii. Jivestar
iie. Floral Fraction
ie. Coral
evm | trak m 165cm
iei. Dear Orion
iee. Carma
e. Allegory
evm | trak vprn 169cm
ei. Pelegrino
evm | trak trt 168cm
eii. Artistocrat II
eie. Pantomime
ee. Ambiance
evm | trak vrn 167cm
eei. Glamluxuries
eee. Ambivalence

Capricorn (i) ei ehkä ole oman linjansa kirkkain oritähtönen, vaikka odotukset Jivestarin pojanpojalle suuret olivatkin. Ulkomuodoltaan Capricorn on komea kuin mikä: kompakti, ryhdikäs musta tähtipää suoralla profiililla ja selkeillä piirteillä. Kilpakentillä se ei kuitenkaan ole ollut sellainen suuri nimi, jollaista siitä jo pikkuvarsana hevosurheiluun keskittyvissä julkaisuissa povailtiin. Capricorn myytiin huimalla huutokauppasummalla suurelle tanskalaiselle oriasemalle, missä se valmisteltiin jalostusarvosteluun. Hyväsukuinen, paljon lupaileva ori sai jo nuorena runsain mitoin tammoja, ja sen jälkeläismäärä onkin melko mittava huolimatta siitä, ettei kilpaura lähtenyt toivotunlaiseen liitoon ja suurten saavutusten sijaan kirjoihin ja kansiin jäi iso tukku tasaisia, keskivertoja suorituksia. Tietysti kaikki on suhteellista: keskiverto kansainvälinen Grand Prix -hevonenkin on jo laadukas urheiluhevonen, eikä Capricornia sukutaulussa tarvitse häpeillä — ei etenkään, kun sen jälkeläisten seasta löytyy tänä päivänä useampikin isäänsä suurempi tähti.

Fairy Foe (ii) oli vielä poikaansa Capricorniakin näyttävämpi, melko kookas tummanrautias ori. Se oli rohkea ja karismaattinen hevonen, joka vietti koko ikänsä maineikkaan saksalaisen hevoskasvattajaperheen omistuksessa. Fairy Foen tiedetään olleen rakastettu ja poikkeuksellisen hyvin pidetty hevonen, pikemminkin osa perhettä kuin rahasampo (vaikka niin, eiköhän sen astutus- ja varsamaksuista ole sievoinen potti saatu kasaan). Edesmenneestä orista on lukuisia liikuttavia valokuvia, joissa se osallistuu puutarhajuhliin, opettaa eri sukupolville ratsastustaitoja ja viettää aikaa laitumella parhaan ystävänsä, shetlanninponi Bob Robinson II:n kanssa. Hyvin koulutettu ja rakkaudella käsitelty jalostusori muistetaan todellisena tyynenä herrasmiehenä ja suoritusvarmana kilpahevosena.

Allegory (e) on huipputamman hieno tytär. Ei sen tarvitse isäänsäkään häpeillä, mutta Ambiance-emän vaikutus Allegoryyn on selvempi: emä ja tytär olivat kuin toistensa kuvat. Hyvä olikin Allegoryn astella äidin jalanjäljissä, sillä se tie johti menestykseen. Erittäin kauniisti liikkuva oli yksi ikäluokkansa lupaavimmista ja laadukkaimmista ratsuista, ja se pärjäsi hienosti nuorten hevosten kilpailuissa. Allegoryn omistajilla oli kuitenkin muita intressejä kuin kilpaura. Hyvät tulosnäytöt tilillään tamma siirtyi siitokseen, missä sillä oli paljon annettavaa. Orivalinnoissa ei suurtakaan hintalappua säikähdetty, sillä Allegoryn omistajien tavoitteena oli kasvattaa yksinomaan huippuhevosia korkealle kouluratsastuksen kärkeen. Apricity oli Allegoryn toinen varsa ja pienenä vähän vaatimattoman oloinen ruma ankanpoikanen, mikä johtikin sen päätymiseen muutaman mutkan kautta Suomeen. Emä Allegory asuu yhä Saksassa ja viettää nyt jo ansaittuja ja leppoisia eläkepäiviä.

Ambiance (ee) oli, kuten todettua, oikea huipputamma. Se teki kansainvälisen Grand Prix -debyyttinsä jo kahdeksanvuotiaana, ja siinä oli alku monivuotiselle uralle kouluratsastuksen korkeimmalla tasolla. Ruunikko tamma oli niitä hevosia, jotka näyttivät suoriutuvan nykykouluratsastuksen vaatimuksista helposti ja luonnostaan. Sen oli rakenteeltaan modernin urheiluhevosen oppikirjaesimerkki, ja parasta hevosessa oli sen luonne, joka teki siitä helpon koulutettavan. Ratsastettavuudeltaan erinomainen Ambiance oppi uusia asioita vikkelästi ja kehittyi monipuolisen treenin myötä fysiikaltaan vahvaksi ja notkeaksi kouluratsuksi. Se liikkui luontaisesti tahdikkaasti ja melko pienesti, ja hyötyi koulutusurallaan hyvästä kokoamiskyvystä. Treenin myötä lisääntyvä voima edesauttoi liikkumisen kehittämistä myös kouluradalla häikäisemiseen tarvittavaan näyttävään suuntaan. Ambiancen kaikki kolme jälkeläistä syntyivät vanhemmalla iällä, ja harmillisesti neljännen varsansa iäkäs tamma loi. Uutta yritystä ei enää tullut, sillä hevonen jouduttiin lopettamaan ennen seuraavaa astutuskautta.

Jälkeläiset

2018 fwb-t. Sinevan Apricot (Finest Foal). i. Banana Mania.
2018 fwb-o. Sinevan Aurifex (KTK-II). i. Paraxis.
2019 fwb-t. Sinevan Aliferina, i. Bavarignis.

Päiväkirja ja valmennukset

Ostopäätös, 8. tammikuuta 2018 kirjoittanut omistaja
Mitä tehdä melkein sadalla miljoonalla eurolla? Siinäpä kysymys, johon Daniel ei ollut koskaan uskonut joutuvansa pohtimaan vastausta. Saihan ajatuksella leikitellä, mutta että se olisi ollut todellinen tilanne... ei. Ei sellaista tapahtunut.

Paitsi että niin vain tapahtui. Hänen elämänsä mullistui vuonna 2017, ja sekin taisi olla vähättelyä. Kuinka usein sitä meni naimisiin, sai kuulla tulevansa isäksi ja voitti Eurojackpotissa 93 miljoonaa saman vuoden aikana? Eikä se ollut unta. Totisinta totta se oli, ja hyvänen aika, millaisia tunneryöppyjä hän oli joutunut läpikäymään. He molemmat olivat, Lynn ja hän. Danielista kuitenkin tuntui, että vaimo ei ollut vielä päässyt raskausajatuksista miljonäärishokkiin, mutta kyllä Lynn perässä seuraisi. Sillä välin Daniel jo teki suunnitelmiaan rahojen varalle.

Eihän niin suurta summaa voinut käyttää pelkästään itsekkäisiin tarkoituksiin, mutta jotakin Daniel aikoi tehdä myös itselleen. Hän aikoi ostaa hevosia. Tamma tai pari, joilla voisi harrastella kasvattamista, ja yksi tai kaksi hyvää, nuorta kilpahevosta, jos siltä tuntuisi. Tammoista hän halusi aloittaa.

Hyviä sellaisia ei etsimättä löytänyt. Apricitykin oli vähällä mennä huomaamatta sivu suun, sillä hevosmarkkinoiden tuloksettoman selaamisen väsyttämänä Daniel selasi ohi ilmoituksesta pysähtymättä juurikaan miettimään jalkavaivaisena myytävää hevosta. Ratsuja aiemmin etsineellä ensimmäinen ja lähestulkoon ainoaksi jäävä ajatus oli: mitä hän sellaisella?

Ilmoitus kuitenkin pompahti vastaan uudelleen myöhemmin. Silloin hyvien tammojen löytämisen vaikeus oli jo tullut tutuksi. Ehkä tätä yksilöä kannattaisi kuitenkin tutkia tarkemmin; loppujen lopuksi jalkavaiva ei tarkoittanut kuolemantuomiota, etenkään kun se osoittautui selvän tapaturman seuraukseksi ja kuntoutettavissa olevaksi. Siitostammana sellainen hevonen voisi aivan hyvin toimia. Alkoi vimmattu suvun tutkiminen. Sen ja oman eläinlääkärin toteuttaman ostotarkastuksen jäljiltä päätös oli slevä: Apricitystä tulisi yksi Danielin kantatammoista.

Hevosen omistamisen alkuvaiheet, 12. tammikuuta 2018 kirjoittanut omistaja
Daniel oli uuden hevosensa kanssa kuherruskuukausivaiheessa. Hänen suhteensa ostettuihin hevosiin tuntui noudattavan tuttua kaavaa:
1) Hän näki hevosen, kiinnostui siitä ja punnitsi asiaa tarkkaan. Tämä oli tietyllä tapaa epäilyn aikaa. Olisiko hevonen sitä, mitä hän tarvitsi?
2) Hullaantumisen vaihe. Tähän hypättiin usein nopeasti, jos pintapuolinen tarkastelu ei johtanut hylkäykseen. Hevonen oli pakko saada. Daniel osti sen mitä halusi.
3a) Innokas odottaminen. Kunpa ostotarkastus menisi läpi. Kunpa hevonen olisi sitä, mitä päällisin puolin lupaili.
3b) Paniikki ja katumus. Miksi ostin hevosen? Se on varmasti viallinen. Siitä syntyy varmasti kamalan huonoja varsoja. Se ei varmasti sovellu kouluradoille. Miksei kukaan muistuttanut, ettei omaan vaistoon kannata luottaa?
4) Kuherruskuukausi. Tietenkin omaan vaistoon kannatti luottaa! Hevonenhan on upea. Se on niin kaunis katsella, sen sukutaulun voisi kehystää kunniapaikalle ja ratsastus sujuu. (Paitsi Assin kohdalla, sehän on toipilas ja kuntoutettavana. Mutta sekin sujuu kuin vettä vaan. Vielä Assista kilparatsu taas tehdään.)
5) Arkiintuminen. Mieleen muistuu, että hevosten kanssa elo on työtä.

Viidennen kohdan jälkeen eri hevosten kanssa erkaannuttiin joko iloiseen, ailahtelevaan tai tuskaiseen arkeen. Assi-tamma oli vielä autuaan tietämätön siitä, mihin kastiin se kuuluisi. Kaikki merkit olivat kuitenkin hyvät. Mikäli kuntoutus sujuisi ilman ikäviä yllätyksiä, Assi tuottaisi varmasti omistajalleen varsin suurta iloa.

Kohti kantakirjaustilaisuutta, 21.02.2018 kirjoittanut omistaja
Bavarigniksen ja Assin kantakirjaustilaisuuteen oli viikko aikaa. Daniel oli nyt melko rauhallisin mielin, sillä Clarimonden kanssa kantakirjaustilaisuuden kulku oli tullut jo tutuksi. Ainoa asia, johon Daniel suhtautui epäilynsekaisella odotuksella, oli Paavon käytös paikan päällä. Karjas ja virtava ori oli todellinen show-mies, jonka läsnäolo ei jäänyt keneltäkään huomaamatta. Kantakirjaustilaisuudesta oli tulossa melkoisen suuri: ilmoitettuja hevosia oli rutkasti enemmän kuin edelliskerralla. Se tarkoittaisi aikataulujen venymistä, eikä Paavo ollut mikään malttavaisin vartoja.

Assista ei tarvinnut olla huolissaan. Se käyttäytyisi kiltisti, ehkä korkeintaan hieman jännittäisi aluksi hälinää. Aluksi Daniel oli ollut epävarma siitä, kannattiko niin pitkään loukkaantumisen takia ratsastamatta pidettyä hevosta ilmoittaa kantakirjaukseen. Esiintyisikö se edukseen siinä lihaskunnossa, joka sillä olisi kuntoutuksen tässä vaiheessa? Mutta tammaa katsellessaan mies päätti, että huoli oli täysin turha. Kyse ei ollut kehonrakennuskilpailusta, ja Assi oli kuitenkin asiallisessa kunnossa ja hyvin huolehdittu.

Siispä oli aika laskea päiviä H-hetkeen.

PKK:n 78. KTK-tilaisuus, 28.02.2018 kirjoittanut omistaja
Ja niin koitti helmikuun viimeinen päivä. Daniel ja Inna lastasivat kantakirjaustilaisuuteen osallistuvat hevoset kyytiin ja matka kohti tuomiopäivää sai alkaa. Tunnelma oli iloisen odottava, vaikka Daniel vähän nurisikin Paavon kurinpitoasioista.
"Se on niin hieno, mutta sitten sen pitää aina ajatella molollaan. Menee kisasuorituksetkin puoliteholla sen takia", mies törähti.
"Voi sen ruunatakin", ehdotti kiusallaan Inna, joka tiesi kyllä, millaiset odotukset Danielilla oli orin suhteen nimenomaan orina.
"Ei helvetissä, miksi mä niin tekisin!" Innan pomo tokaisikin järkyttyneenä. Inna tirskahti tyytyväisenä aikaansaamaansa kauhistukseen.

Assi pääsi ensimmäisenä tuomareiden arvioitavaksi. Tamma esiintyi siivosti, vaikka jännittikin hieman vierasta paikkaa ja ympäristön ärsykkeitä. Onneksi sen suuremmilta järkytyksiltä ja säikähdyksiltä selvittiin, ja pian Assi saikin jo palata kuljetusautoon hengähtämään. Sen pisterivi riitti 72%:n lopputulokseen, ja niinpä tamma kantakirjattiin toisella palkinnolla, mihin Daniel oli erinomaisen tyytyväinen. Tuomareiden lausunto kuului:
- Leimat erinomaiset. Sporttinen hyvä runko. Kuiva, kauniisti kaareutuva kaula. Seisoo takaa hajallaan. Tekniikassa mukavasti kontrastia. Kaunis hevonen.

Paavo oli pörheänä. Ryhdin puutteesta sitä ei ainakaan voinut syyttää. Arvostelussa se oli kuitenkin edukseen, ja 73,3%:n tuloksella se kirjattiin niin ikään II-palkinnolla.
- Erinomaiset leimat. Tasapainoinen ja eloisa. Hyvä kouluhevosen runko, lihaksikas. Kaula myös kuiva ja lihaksikas. Aavistuksen turvonneet etupolvet. Takajalkojen asento hieman epävarma. Kaunis väri ja taiteellinen tekniikka.

Daniel lueskeli tyytyväisenä Paavon arvostelua ja heilautti sitä sitten Innan nenän edessä.
"Vai että ruunaksi? Ei tuu kuuloonkaan."
"Jos sä niin sanot, pomo", Inna ketkuili.
"Sanonpa hyvinkin."

Se oli jurona pidetyn Daniel Susinevan mielestä hyvä päivä. Mies peräti hymyili. Kaksi II-palkinnon kantakirjahevosta kyydissään hän ajeli kotia kohti.

Ulkoasu © M Layouts
Muu materiaali © Lynn (VRL-05265)
Tämä on virtuaalitalli | this is a sim-game stable | Virtuaalihevonen