Perustiedot

Nimi: Paraxis
Rotu: Oldenburg
Sukupuoli: Ori
Syntynyt: 18.10.2017 (18v)
Säkäkorkeus: 178 cm
Väri: Cremello
Koulutus: Grand Prix
Omistaja: VRL-05265
Kasvattaja: Hulbert Bauer, evm
Ex-omistaja: Zonjiet Stud
VH17-013-0133 | PKK2666

Saavutukset

Fn (2018)
KRJ-I 2019*
YLA1 2019**
*Huhtikuun tilaisuus:
7,5+40+20+20+15 = 102,5p KRJ-I
**Heinäkuun tilaisuus:
30+29+17+18+3 = 97p YLA1 AP3

Kuvagalleria

Ominaisuuspisteet

Hevonen on porrastetuissa tasolla 11 (KRJ). Katso statistiikka.
KRJ 7593.46p
Tahti ja irtonaisuus: 4134.60 p.
Kuuliaisuus ja luonne: 3458.86 p.

Näyttelyt

Rakenneluokat
28.03.2018 tuom. aksu, EO-sert
30.03.2018 tuom. Anne, EO-sert
05.05.2018 tuom. aksu, EO-sert

Paraxis

Finest, KRJ-I, YLA1

{

Paraxis asuu Saksassa Theodor Hartzin tallissa. Daniel Susineva on solminut diilin, jonka mukaisesti oria saa Suomessa tammoille siirtona hänen kauttaan. Ennen Hartzille päätymistään Paraxis teki mittavan ja merkittävän kilpauran Zonjiet Studin kilparatsastajien kanssa. Lukuisat sijat Grand Prix -luokissa ja harvinainen väritys takasivat, ettei hevonen ollut halpa ostos, kun Theodor sen tyttärensä opetusmestariksi haali. Teini-ikäinen Frida on kokenut hevosen kanssa monenlaisia tunnekuohuja. Aluksi suhtautumista hevoseen väritti pettymys, sillä Paraxiksen satulaan siirtyminen tiesi luopumista mukavista ponivuosista. Sitä ovat seuranneet niin kunnianhimo kuin toivottomuudentunteetkin, mutta kaikista negatiivisistakin fiiliksistä huolimatta arvostus hevosta kohtaan on kasvanut valtavan suureksi. Frida ei ole vielä päässyt toteuttamaan haavettaan, sillä isä ei ole näyttänyt vihreää valoa Grand Prix -luokassa starttaamiselle, mutta se on ehdottomasti kesän 2019 tavoite. Tyttö toivoo sormet ristissä, että 18-vuotias hevonen pysyy terveenä ja motivoituneena.
}

Paraxis on kai niin suuri ja mahtava, ettei sen tarvitse machoilla ja pörhistellä osoittaakseen vaikuttavuuttaan. Kermanvaaleaa kouluoria, jonka pää kohoaa suunnilleen pilvien tasalle, ei yksinkertaisesti voi olla huomaamatta, vaikka se seistä möllöttäisi uneliaana paikallaan. Se saa kunnioittavia katseita missä ikinä kulkeekin. Hurjan kontrastin valtavan orin vakuuttavuudelle antaa 14-vuotias tyttö, joka sitä useinmiten käsittelee. Paraxis on nimittäin kovamaineisen kilparatsastaja-tallipäällikkö Theodor Hartzin ostos tyttärensä Fridan opetusmestariksi. Grand Prix -tasolla jo useampia vuosia menestyksekkäästi kilpaillut jalostusori Paraxis ja pieni Frida ovat melkoinen kombinaatio, mutta isänsä tiukassa valvonnassa ja opetuksessa Fridan ei auta muu kuin ratsastaa ratsastamasta päästyään, kunnes saavuttaa huipputason.

Kaikeksi onneksi Paraxis on paitsi hulppean hyvin koulutettu, myös hyvähermoinen. On totta, ettei suurta ja vahvaa urheiluhevosta ehkä voisi jättää lapsen käsiin ilman valvontaa, mutta toisaalta Paraxis on osoittanut soveltuvuutensa oppimestariksi. Siitäpä Theodor Hartz on saanut lisäboostia orin mainontaan: "Jos haluat laatua ja hyvää luonnetta, valitse Paraxis". Lupaus on kova, muttei tyhjästä nyhjäisty. Paraxis on rohkea ja itsevarma, eikä sen kanssa tarvitse pelätä äkkinäisiä säikähdyspinkaisuja. Väärissä käsissä siitä olisi toki voinut tulla myös röyhkeä, mutta ammattimaisesti koko ikänsä käsitelty cremello on ihmistä kunnioittava herrasmies. Kotitallissa teini-ikäinen Frida voi huoletta käsitellä itse omaa ratsuaan. Kilpailupaikoilla Paraxista kuitenkin taluttavat lähinnä tallin aikuiset, pätevät hevosenhoitajat. Ei niinkään siksi, että Paraxis olisi kovinkaan huonokäytöksinen, mutta vieraat hevoset ja jatkuva hälinä saavat orin poikkeuksellisen valppaaksi. Turhia vaaratilanteita ei kilpailupaikoilla tietenkään haluta aiheuttaa.

Se, että huippukuntoisen kilpahevosen ja jalostusorin selkään voi laskea 14-vuotiaan hennon tytön ja odottaa parivaljakon suoriutuvan esimerkillisesti vaikeasta kouluohjelmasta, kertoo Paraxiksen ratsastettavuudesta hyvin paljon. Se ei suinkaan ole kone, mutta se sietää ratsastajansa ajoittain epävarmat ja haparoivat otteet ihailtavan hyvin. Paraxis ei protestoi näkyvästi, vaikka ei tietäisi, mitä ratsastaja siltä oikein haluaa. Se vain jättää vastaamatta pyyntöihin, jotka eivät ole riittävän selkästi tulkittavissa. Paraxiksen kanssa Frida on nopeasti oppinut napakkuutta. Hipsuttelulla oria ei nimittäin saa tekemään yhtään mitään. Siltä ei pyydetä asioita arasti kyselemällä, vaan yksiselitteisesti ilmoittamalla. "Nyt me tehdään sulkutaivutusta." Ja Paraxishan tekee, eikä pistä työntekoa lainkaan pahakseen. Voisi kai sanoa, että se taitaa pitää työstään kouluratsuna. Kevyet kaudet näkyvät Paraxiksen kohdalla aavistuksen tavallista levottomampana karsinakäytöksenä, mutta kun se on tasaisessa treenissä, elo sen kanssa on hyvin mutkatonta.

Paraxista treenataan oikeastaan vain sileällä ja maastossa. Theodor Hartz ei näe syytä hypyttää konkarihevosta, jonka päätehtävä on opettaa hänen tyttärensä kouluratsastajaksi. Vaihteleva työ sileällä ja säännöllinen, viikoittainen maastoilu tuntuvat riittävän pitämään orin virkeänä ja tyytyväisenä, joten mitäpä sitä hyvää harjoitusohjelmaa muuttamaankaan. Nuorempana Paraxiksella on kyllä tehty jumppaavaa estetreeniä, ja vaikka se on esteistä yli kiivennytkin, ei sillä ole lajiin juuri minkäänlaisia lahjoja. Onneksi ei tarvitsekaan.

Sukutiedot

i. Parazar
evm | old vkko 174cm
ii. Paramour
evm | old vprt 179cm
iii. Paranoma
iie. Viento
ie. Vanille
evm | old crem 174cm
iei. Atlantic
iee. Virage
e. Frauke
evm | old rnvko 169cm
ei. Royal
evm | old m 175cm
eii. Riverstone
eie. Fiancee
ee. Baldor
evm | old vkko 171cm
eei. Rimmert
eee. Fiaba

Paraxiksen esivanhemmat ovat juuri niin laadukkaita ja nimekkäitä kuin voi Theodor Hartzin omistaman jalostusorin suvulta odottaa. Maineestaan tarkka mies ei vähään tyydy, sillä kaiken hänen omistamansa pitää olla huippulaatua. Niinpä Parazar (i) on tietenkin melkoinen nimiori, niin kutsuttu voikko sensaatio. Onhan siinä puutteensa, kuten joidenkin mielestä liiankin kuuma ja kipakka luonne, mutta oria markkinoinut mainoskoneisto on pitänyt huolen siitä, että tammoja on suurikokoiselle voikolle GP-tason kouluorille riittänyt. Parazarin kilpailusuorituksiin mahtui läpi sen uran juuri liiasta kuumumisesta seuranneita rikkoja, mutta liikkeiden laatu ja huima kokoamiskyky pitivät huolen, että se pysyi kouluratsastusta urheiluna seuraavien mielenkiinnon kohteena. Parhaat kisatuloksensa ori teki vanhemmalla iällä, kun yhteistyö ratsastaja Otto Kleiblin kanssa hioutui huippuunsa ja kenties orin omat terävimmät särmät hieman pehmeämmiksi. Parazarista on useita astuvia orijälkeläisiä ja kilpakenttien nimekkäitä tähtösiä.

» Paramour (ii) on raamikas, suurilinjainen ori, jonka suuri koko tekee sen olemuksesta sangen kunnioitettavan. Sukkajalkainen ratsu nousi GP-tasolle verrattain myöhäisellä iällä, mitä hevosen kasvattaja-omistaja Ella Bayer-Engels selitti hitaalla kasvulla. Orille annettiin aikaa kasvaa täyteen mittaan ja kehittää tarvittavaa voimaa GP-tason tehtävistä suoriutumiseen. Paramourin luonnetta on kuvailtu sanoilla tyyni ja itsevarma, mutta syystä tai toisesta sillä on useita kipakaksi kuvailtuja jälkeläisiä, kuten Parazarkin. On mahdollista, että hyväluontoiseksi tiedetyn orin jälkeläisissä näkyy sille tuodun tammamateriaalin vaikutus, mutta mistäpä näitä varmaksi tietää.
»» Paramourin isä Paranoma (iii) on jo edesmennyt vanhan polven oldenburgori, joka oli rakenteeltaan melko jyhkeä raudikko. Se yhdistettiinkin suureen mutta tyypiltään jalompaan vaaleanruunikkoon Vientoon (iie) siinä toivossa, että emän keveälinjaisuus toisi kaivattua moderniutta varsaan. Ratkaisu osoittautui tässä tapauksessa onnistuneeksi, sillä Paramourissa tuntuvat yhdistyneen vanhempiensa parhaat puolet: Paranoman upea luonne ja erinomaiset jalka-asennot ja Vienton kaunislinjainen kaula ja elastiset liikkeet.

» Vanille (ie) on valitettavan nuorena menehtynyt tamma. Voikko oli kiistattoman kaunis hevonen, jolla oli hyvät ratsunominaisuudet mutta vielä enemmän annettavaa jalostuksen saralla. Sen harvinainen, laadukas emälinja ei kuitenkaan valitettavasti jatku Vanillen kautta, sillä tamma jätti jälkeensä vain kaksi orijälkeläistä, joista toinen on sittemmin jo ruunattu. Vanillen kohtaloksi koitui kaikista huolellisista varotoimista huolimatta alueella jyllännyt virusepidemia.
»» Atlanticin (iei) suosio jalostuskäytössä on herättänyt keskustelua pitkin kyliä ja nettipalstoja. Pahansuovat puheet ovat tuominneet hevosen ainoaksi arvoksi sen tuplavoikon värityksen, mutta eihän hevonen nyt itsessäänkään mikään muuliin rinnastettava möllykkä ole. Se koulutettiin hyvän luonteen turvin GP-tasolle, vaikka se ei ratojen näyttävin ratsu ollutkaan. Orijälkeläiset eivät ole saavuttaneet suurta suosiota, mutta hyviä tammoja Atlantic on kuitenkin jättänyt runsain mitoin. Niinpä sitä arvostetaankin nykytiedon valossa emänisänä suuresti. Viragelle (iee) Atlantic sopi niin hyvin, että yhdistelmästä on Vanillen lisäksi toinenkin varsa, joka kuitenkin on nykyisellään ruuna. Tämä ruuna kilpailee yhä aktiivisesti, tätä nykyä nuoren ratsastajan opetusmestarina, ja onkin kuin maskuliininen versio ihastuttavasta Viragesta.

Paraxiksen emä Frauke tuntee oman arvonsa. Se ei kiukuttele, mutta vaatii käsittelijöiltään ja ratsastajaltaan varmaotteista käsittelyä. Ruunivoikolla daamilla on raamia: se on ryhdikäs ja melko vankka tamma. Fraukella on omalaatuinen, tunnistettava passage ja erityisen hyvä piaffe, ja raviohjelma on GP-radalla sen parasta osaamista. Onhan sillä tietysti muutkin askellajit olemassa, mutta suoraan sanottuna tamman laukka on syntyjään melko vaatimatonta, vaikkakin tyylipuhdasta. Taitavan ratsastajan esittämänä Frauke on saavuttanut kohtalaisia kisatuloksia, mutta siirtynee pian kilparadoilta siitoskäyttöön. Paraxis on toistaiseksi Frauken ainoa jälkeläinen, jonka se varsoi nuorena ennen kilpauraansa.

» Komea musta Royal (ei) on kouluratsu parhaimmillaan. Vain pieni tähti otsalla rikkoo pikimustaa väritystä, ja kaula on niin kaunis että sitä voisi lääppiä ihastuksesta huokaillen toista tuntia, eikä siihen siltikään kyllästyisi. Royal on jo 17-vuotias, mutta tekee yhä tarkkaan harkittuja esiintymisiä kouluratsastuskilpailuissa. Sillä tavalla sen mieli pysyy omistaja-ratsastaja Silva Jansenin mukaan virkeänä. Royal on tiiminsä mukaan huumorintajuinen hevonen, mutta aina asiallinen käsiteltävä, toisinsanoen charmantti herrasmies. Sitä on turha pelätä, vaikka se onkin suuri ja vahva möhkäle.
»» Royalin isää Riverstonea on niin ikään kuvailtu humoristiksi. Yli 170-senttiä korkealla maajoukkuehevosella ja pidetyllä jalostusorilla piisasi vitsikkäitä tempauksia, joista kenties muistettavin on eräissä EM-kilpailuissa sattunut välikohtaus, jonka päätteeksi hevonen löydettiin Expo-alueelta satulahuopia katselemasta. Yhden se oli merkannut kuolatahroilla omakseen. Loppu hyvin, kaikki hyvin: Riverstone ehti niissä kilpailuissa shoppailun lisäksi tekemään erityisen hienon Grand Prix Specialinkin. Fianceelta (eie) ei tietääkseni ole kyselty, mitä mieltä hän oli sulhasensa vitseistä, mutta hienon varsan tamma suvaitsi kuitenkin Riverstonelle pyöräyttää. Tammalla itsellään on kyllä kerrottu olleen vilkas mielikuvitus, sillä tamman kilpauran alkuvaiheita väritti kova jännittäminen ja korkealle kipuava mörkömittari. "Paljon onnellisempi se oli laitumella varsojensa kanssa kuin kisa-alueilla panikoimassa", kertoi Fianceen omistaja hevosestaan.

» Baldor (ee) on niitä hevosia, joista ei tahdo irrota muuta kerrottavaa kuin "aika kiva hevonenhan se kyllä on". Sievä, muttei henkeäsalpaava kaunotar; kivaliikkeinen muttei jumalainen liitokavio; mainioita varsoja, muttei yhtäkään aivan kiistatonta potinräjäyttäjää. Siellä se vain elelee omistajansa muiden hyvien siitostammojen keskellä ja varsoo kivoja varsoja kivoista oreista. Ratsuna se ei ole edennyt juuri alkukoulutusta pidemmälle, sillä tietenkin juuri tällainen hevonen rikkoi tapaturmaisesti jalkansa, eikä tehnyt sitäkään niin jännittävästi ettäkö kohtaloksi olisi koitunut kuoppa. Baldorin mieleenpainuvin ominaisuus on epäilemättä suku.
»» Rimmert (eei) on ehdottomasti takavuosien kestosuosikkeja, mitä tulee hevoskasvattajien jalostusvalintoihin. Se oli supertähti-isänsä suosituin jalostusorijälkeläinen, sillä laadukas ori jätti hyvin tasalaatuisia, hienoja urheiluhevosia. Rimmertiä on kuvailtu järkähtämättömäksi, itseensä luottavaksi ja tasaisen varmaksi suoritushevoseksi. Sillä astutettu Baldorin emä Fiaba tulee vanhasta ja arvostetusta tammaperheestä, josta on kautta aikojen polveutunut menestyneitä hevosia niin ratsastusurheilun kuin jalostustyönkin saralle. Fiaban elämäntehtävä oli olla emä laatuvarsoille, ja siinä se oli erinomainen: pitkäpinnainen ja lempeä tamma piti huippuhyvää huolta jälkikasvustaan.

Jälkeläiset

kwpn-o. EC Paradox, VH17-012-0541, s. 04.11.2017, e. Fortunata.
bran-o. Padrul Fair, VH18-066-0024, s. 24.11.2017, e. Gouden Chiara.
kwpn-o. Pacific At, s. 27.11.2017, e. Psychotica.
fwb-t. Sinevan Praline, VH18-031-0188 s. 05.05.2018, e. Valine Alme.
old-t. Demon Princess, s. 28.06.2018, e. Dämonfeuer D.
fwb-o. Sinevan Aurifex, VH18-031-0269, s. 01.07.2018, e. Apricity.

Päiväkirja ja valmennukset

4-vuotias Paraxis päätyy Zonjietiin, lokakuu 2017 kirjoittanut VRL-00096
Jasper oli juuri toissapäivänä lähtenyt vanhemmilleen sukulaispippaloihin sadan kilometrin päähän. Tietysti otin kaiken ilon irti ilman rakasta aviomiestäni! Lykkäsin iltatallit muille ja lähdin pitkästä aikaa ansaitulle viihteelle tyttöjen kanssa. Seuraavana aamuna (luonnollisesti) jyskyttävä krapula päässä. Se oli sen arvoista.. Kai? Hauskaa ainakin oli, mutta seuraavana aamuna oli luonnollisesti pienoisia vaikeuksia selvitä ajoissa ylös. Typeryyksissäni olin luvannut hoitaa oritallin aamutallin. Voin vain sanoa että kärsin. Kun olin saanut aamutallin hoidettua niin vajosin vain takaisin sänkyyn jyskyttävän krapulan kera.

Tuntia myöhemmin sain soiton Saksasta, Hulbert Bauerilta, jolta olin aikoinaan ostanut Runesaber-nimisen orin. Mies kertoi että hänellä oli myynnissä nelivuotias cremello oldenburgori. Juuri sillä hetkellä en kyennyt ajattelemaan mitään, joten lupauduin soittamaan miehelle heti huomenna aamusta. Kun olin seuraavana aamuna täysin oma itseni, otin luurin reippaasti käteen ja näppäilin Hubert Bauerin numeron. Kuulemani oli aivan liian hyvää ollakseen totta. Cremello oldenburgori, vieläpä erinomaisista linjoista! Onneksi seisoin sillä hetkellä, sillä olisin takuulla tipahtanut tuolista lattialle. Siinä tilanteessa ei paljoa sanoja vaadittu, vaan lupauduin ottaa Paraxis-nimisen orin meille koeajalle.

Hevostraileri kurvasi Zonjietin pihaan juuri samalla hetkellä kuin Jasperin auto. Hieman kiusallista. Siispä väläytin kasvoilleni herttaisimman hymyni ja toivotin rakkaan aviomieheni tervetulleeksi kotiin. Halasimme lämpimästi. Ja siihen se herkkä hetki päättyikin, kun Jasperin huomasi hevostrailerin. Mies kurtisti kulmiaan kysyvästi jolloin otin herttaisimman ilmeen kasvoilleni. Luonnollisesti Jasper hieman suuttui minulle. Siitä seurasi riita. Mies oli lievästi sanottuna närkästynyt että miten kehtasinkaan ostaa uuden hevosen kysymättä hänen mielipidettä. Kerroin että tilaisuus oli ainutlaatuinen ja aikaa ei ollut paljoa. Kolme päivää myöhemmin olimme tapelleet asiasta ihan riittämiin. Lopulta saimme solmittua aselevon. Sovimme että Paraxis saisi jäädä Zonjietiin. Sovimme myös että etsisimme Jasperille kunnon estehevosen ja mies tulisi tekemään paluun esteratsastajana.

Opetusmestari, 13.04.2018 kirjoittanut omistaja
Frida Hartz rakasti poniaan. Soraya oli kaunispäinen welsh part bred, jonka sulavat liikkeet kuljettivat Fridaa ihanan vaivattomasti halki ratsastuskentän. Frida ja Soraya olivat jo kilpailleet kokonaisen kauden yhdessä ja aloittaneet toisensakin lupaavasti. Poniratsastajien taso oli sinä vuonna kova, mutta tammaansa jumaloiva tyttö uskoi, että juuri Sorayan kanssa hän voisi pärjätä.

Isän ankaran katseen alla heidän olisi pakko pärjätä. Allapäin Frida ymmärsi, ettei edes ponien mestaruuskulta olisi kaiketi isälle tarpeeksi. Isä halusi, että Frida olisi sensaatio. Hartzin tallin legenda, nuori mestari, tulevaisuuden tähti, jolle ei löytyisi vertaista.

Paraxis oli yksi osa isän periksiantamatonta legendantavoittelua. Paraxis oli upea oldenburg-ori, joka oli jo voittanut kaiken. Jos Frida ei kermanvaalean Grand Prix -taiturin kanssa oppisi sensaatioksi, hänet tuomittaisiin epäilemättä toivottomaksi.

Aluksi Frida oli ollut riemuissaan syntymäpäivälahjastaan. Koska hän oli yhä poni-ikäinen, hänen ei tietenkään tarvinnut vielä luopua Sorayasta. Sen sijaan hän sai sekä pitää rakkaan poninsa että kiivetä tuon tuostakin upean, patsasmaisen komean huippukouluorin satulaan oppimaan lisää. Sitten isän lahjoittamaan opetusmestariin liittyvät odotukset alkoivat seljetä Fridalle, ja vaikka Frida jakoi isänsä unelman siitä, että jonakin päivänä hän olisi paras lajissaan, tyttöä rupesi hirvittämään. Mitä sitten, jos hän ei kehittyisikään niin kuin sekä isä että hän itse halusivat? Jos mestarihevonen osoittaisikin vain, ettei hänestä ollut kunnon ratsastajaksi?

Sillä Paraxista Frida ei voisi epäonnistumisista syyttää. Jos he eivät pärjäisi sitten, kun hänen olisi aika kilpailla orilla, epäonnistumiset menisivät täysin hänen piikkiinsä, niin hyvä hevonen hänellä oli. Se oli musertava havainto. Ilo opetusmestarista himmeni jo ennen kuin ehti täyteen loistoonsakaan.

Hiki virtaa, 20.06.2018 kirjoittanut omistaja
Helleaalto oli iskenyt, mutta Frida Hartz ei suinkaan loikoillut rannalla nauttimassa siitä. Frida istui voipuneena jaba-alueella ja kaatoi kurkustaan alas kokonaisen vesipullollisen sillä istumalla. Hänen takanaan touhukas hevosenhoitaja Greta hoivasi Paraxista, jolla Frida oli juuri ratsastanut kohtalaisen kouluradan. Kohtalainen ei tietenkään ollut mistään kotoisin, jos vaativalta tytöltä itseltään kysyttiin. Sorayan kanssa Frida loisti ja liiteli palkintojenjaosta toiseen, mutta Paraxiksella kilpaileminen avoimissa luokissa oli ihan jotakin muuta kuin ruusukkeiden napsiminen poniluokista.

"Se on niin hemmetin raskas", Frida murmutti Gretalle, joka mutisi jotakin lohdullista ja pirtsakkaa takaisin. "Eikun oikeasti. Ei yhtään niin kuin Soraya. Mä vannon, että mun vatsalihakset kuolee vähän joka raviohjelman askeleella."
"Soraya on poni", Greta sanoi. "Hieno poni, mutta pieni, kompakti ja nöyrä. Tämä on iso, ylpeä hevonen."
"Typerä se on", Frida tuiskahti kiukuspäissään.

Ei Paraxiksessa tietysti mitään vikaa ollut. Hirveän hienohan se oli, ja kyllä Fridan mieltä hiveli nähdä, kuinka komea cremello käänsi katseita puoleensa. Se vaan, ettei hän ollut valmis tällaisen hevosen ratsastajaksi, ja sekös kismitti.

Hyviä hetkiä, 03.10.2018 kirjoittanut omistaja
"Niin, Paraxishan on tosiaan minun kilpahevonen, opetusmestari, jos niin haluaa sanoa", huolellisesti mutta huomaamattomasti ehostettu Frida Hartz kertoi rauhallisella, itseluottamuksesta kielivällä sävyllä. "Mähän en voi kilpailla poneilla ikuisesti, ja koska tavoitteet on tietenkin Grand Prix -luokissa, pitää sitäkin päästä harjoittelemaan."
"Aivan niin", nyökytteli näpsäkän sievä urheilutoimittaja, joka tuskin oli ensisijaisesti halunnut tulla tekemään juttua hevosurheilusta - mutta täällä hän nyt vain oli, Theodor Hartzin tallikompleksin sydämessä tekemässä henkilökuvaa tämän tyttärestä. "Kerro meille vähän tästä... Paraxiksesta. Se on ainakin suuri ja komea kaveri!"

Frida pisti merkille, että toimittajan naurahduksessa kalskahti hermostuneisuus. Niin tietenkin, eihän se ollut mikään ihme. Hentovartisen teinitytön otteessa seisoskeleva valtavankokoinen hevonen olisi hevosista mitään tietämättömän henkilön mielestä varteenotettava tappaja, mikäli se pillastuisi. Siinä ei Fridan kokoinen käsittelijä tekisi yhtikäs mitään. Mutta tyttöpä tiesi itse paremmin; ei Paraxis pillastuisi. Hevonen luotti itseensä, ja täällä, tutussa ympäristössä, se oli lauhkea kuin koira.

"Paraxis on voittanut paljon Grand Prix -luokkia", Frida aloitti ja tiesi näyttävänsä hyvältä valtavan hevosen rinnalla. Näistä hetkistä Frida piti; saadessaan hymyillä kameroille ja voidessaan kertoa, kuinka hienolla hevosella hän sai ratsastaa, hän tunsi olonsa vähän tavallista kuolevaista kummemmaksi. "Me kilpailemme PSG-luokkia, mutta tavoitteemme on, että starttaan ensimmäisen Grand Prixin viimeistään ensi kauden lopussa."

Se oli Fridan tavoite. Isä oli suhtautunut välttelevästi Fridan kärttäviin kysymyksiin. Kun tytär oli penännyt, milloin saisi startata ensimmäistä kertaa kuninkuusluokassa, isä oli tokaissut:
"Sitten kun olet valmis, ei yhtään aiemmin."

Frida aikoi olla valmis pian. Paraxis oli jo.

Armollinen isä valmentaa, 16.01.2019 kirjoittanut omistaja
"Turhaan sinä hevosta syytät omasta haihattelustasi. Sinun pitää tietää mitä tahdot. Sinun pitää tietää, miten saat tahtomasi. Hevonen ei anna sinulle mitään ilmaiseksi, ja se on hyvä, sillä laiskaksi oppivat eivät koskaan menesty."

Frida puursi ja puursi, uurasti uurastamasta päästyään. Välillä se kiukutti: oma isä ruoskimassa tiukin sanankääntein ja kallis, kaiken osaava hevonen, joka ei jättänyt selittelyille tilaa. Uudet ratsastussaappaat, kalliit nekin, hiersivät vähän sieltä sun täältä ja pylly alkoi jo puutua eri satuloissa vietettyjen tuntien jäljiltä.

Paraxiksen kanssa työskentely kuitenkin piristi, vaikka häneltä vaadittiin silloin kaikkein eniten. Nuoria, kokemattomia hevosia koko päivän ratsastaneesta Fridasta tuntui ihanalta, kun edes hevonen tiesi mitä teki. Hetkittäin hän sai itsekin siitä tunteesta kiinni, kun isä ohjeisti ja lähestulkoon sotilaallinen kuri vallitsi.

Itsenäistymistä kai, 08.03.2019 kirjoittanut omistaja
Frida sai matkustaa katsomaan valmennusklinikkaa ihan yksin. Se oli huimaa, vaikka ärsyttikin, kun se tuntui niin spesiaalilta. Frida oli 15-vuotias ja hänen ikätoverinsa matkustelivat jo ties missä ilman huoltajiaan — festareillakin! Isä oli niin julmetun tarkka kaikesta, eikä taustalla edes ollut mitään traagista tarinaa onnettomuudessa kuolleesta äidistä ja isän syyllisyydestä. Se nyt vaan oli isän luonne, ja teini-Fridan oli miltei mahdoton hyväksyä sitä.

Ingrid Klimke ilmielävänä, Frida ajatteli onnellisena istua kyhjöttäessään katsomossa. Ollapa niin monipuolinen ratsastaja! Mutta Frida osasi vain ratsastaa kouluohjelmia kouluhevosilla. Klimken klinikka oli innostava. Vaikka Frida olikin etukäteen ajatellut jäävänsä nauttimaan vapaudesta vieraalle paikkakunnalle yksin päästyään, valmennustuokioita seuratessa virisi halu päästä mahdollisimman pian Paraxiksen selkään.

Ehkä kotiin laputtaminen ei olisi kolhu itsenäisyydelle, Frida päätti tovin emmittyään ja jo kertaalleen eksyttyään siihen vieraaseen kaupunkiin. Juna-aseman löytäessään Frida oli jo täysin varma siitä, että oli aivan eri asia kiiruhtaa kotiin ratsastamaan hevosellaan omasta tahdostaan kuin isän pakottamana.

Oli jo aika myöhä, mutta Fridapa rakensi maneesiin kavalettitehtäviä ja haki sitten Paraxiksen. Suuri ori ei saanut kohtausta puomeista, tietenkään, eikä kompuroinut omiin jalkoihinsa niin kuin jotkut kouluhevoset internetin hupivideoissa. Paraxis työskenteli Fridan kanssa ja tuntui motivoituneelta.

Isä ilmestyi maneesin laidalle katselemaan. Tyttären suureksi hämmästykseksi Theodor Hartz ei sanonut mitään vaan antoi ratsukon jatkaa puomipuuhastelujaan. Se tuntui melkein siltä, kuin Frida olisi tehnyt isän mielestä hyvää työtä.

Kouluvalmennus... taas, 19.03.2019 kirjoittanut omistaja
Puomit ja pienet kavaletit isä oli hyväksynyt, mutta kun Frida oli toivonut saavansa hypätä, isän kulmat olivat menneet ankaraan kurttuun. Tytär oli ensin kainosti ehdottanut, sitten sitkeästi toivonut ja lopulta uhmakkaasti vaatinut, mutta Theodor ei taipunut. Frida ei hyppäisi 18-vuotiaalla Paraxiksella rataa taikka korkeushyppyä. Isän mielestä siinä ei ollut mitään mieltä.

Fridan mielestä kouluvalmennuksessa ei ollut mitään mieltä. Saman tahkoamista kerrasta toiseen! Paraxiksen kaartuva kaula keikkui silmien edessä, tahdikkaat askeleet pomputtivat heitä eteenpäin, ja välillä hevonen taipui sinne ja välillä tuonne, ja isä määräsi mitä tehtiin ja ja sitten Frida totteli ja määräsi hevosta ja sitten Paraxis totteli. Kuinka tylsää.

Eikä isä ollut vieläkään antanut Fridan kilpailla Grand Prix -luokissa, vaikka kyllä Frida osasi kaikki temput. Osoittaakseen sen Frida esitti laukanvaihtosarjan jokaisella askeleella, vaikka isä pyysi joka neljännellä. Kesken kaiken Frida vaihtoi joka toiseen askeleeseen... tai ainakin yritti, mutta mönkäänhän se meni. Punastutti. Nyt isä taas luuli, että hän oli täysi tumpelo. Pian isä adoptoisi tallipoika-Jaanin, joka varmasti ratsasti salaa paremmin kuin Frida. Jaanista tulisi Hartzin tallin suuri tähti, ja mikä pahinta, Frida ei voisi koskaan tunnustaa söpölle kundille ihastustaan, sillä sisarukset eivät ihastuneet toisiinsa.

"Keskity", komensi isä.
"Koko ajan!" intti Frida.
"Pah. Ajatuksesi harhailee."
"Ja mistä sinä tiedät, mitä minä ajattelen?"
"Siitä, ettei hevosesi tee mitä pitää tiedän, ettet sinä ajattele sitä mitä kuuluu."
Jaaha, herra oraakkeli.

Ulkoasu © M Layouts
Muu materiaali © Lynn (VRL-05265)
Tämä on virtuaalitalli | this is a sim-game stable | Virtuaalihevonen