Sinevan Keiron on melko helppo hevonen. Sillä on mutkaton perusluonne, jota vain harvoin järkähdyttävät hemaisevan huumaavat tammat, jotka pistävät nuoren orinkoltiaisen pään hetkellisesti pyörälle. Periaatteessa ori vaikuttaa olevan melko keskitien kulkija kaikessa muussa paitsi merkkien koossa: se ei ole erityisen kova vipeltämään muttei laiskakaan, eikä se säiky pienistä muttei käyttäydy tyhmänrohkeastikaan. Keiron on oppinut pienestä pitäen, että käsittelyhetket tallissa sujuvat kaikkein mukavimmin, kun se ei härvellä ylenmääräisesti, ja palkkana siivosta paikallaan pönöttämisestä saattaa toisinaan saada jotakin makoisaa. Keiron onkin aika perso ruoalle, eikä sen keskittymiskyky ole kyllä ihan parhaimmillaan silloin, kun sen sisäinen kello ilmoittaa että hei, tähän aikaan tallissa jaetaan heiniä tai väkirehuja.

Ellei Keironilla satu olemaan nälkä ja kiire talliin syömään, se suhtautuu työntekoon kuten isänsä: innokkaasti ja motivoituneesti. Onkin oikea onni, että Keiron muistuttaa luonteeltaan enemmän isäänsä kuin diivamaisen herkkää emäänsä Balithaa. Siinä missä Balithalla ratsastaminen on kuin nuoralla tasapainoilua - milloin tammalle asettaa painetta liikaa ja milloin liian vähän - on Keiron rutkasti yksioikoisempi. Keiron ei kuohahtele eikä ylikuumene, vaan on nuoreksi hevoseksi hyvin tyyni ja vastaanottavainen. Jos se ymmärtää, mitä siltä pyydetään, se yrittää parhaansa ja tekee juuri niin. Ratsastuksen aluksi Keironilla saattaa tosin olla taipumusta hötkyilyyn, kun virtaa piisaa ja ajatus on liiaksikin asti eteen-eteen-eteen.

Sukuselvitys

Jälkeläiset

KRJ

PKK

Kirjoittanut omistaja

Kirjoittanut omistaja