Nimi:	Laconic	Rekisterinumero:	VH20-077-0004 | PKK3234
Syntymäaika:	25.6.2016 (8v)	Entinen omistaja:	Conspiracy Horses (VRL-06858)
Rotu:	Tanskalainen puoliverinen	Omistaja:	Daniel Susineva (VRL-05265)
Sukupuoli:	Ori	Käyttötarkoitus:	Kouluratsu, kilpailee
Säkäkorkeus & väri:	178cm, musta	Koulutustaso:	Inter I

Pääkuva © AnneL

"Laku on iso, ihana kouluori. Erittäin pehmeä edestä ja hyvä takajaloille poljenta. Hieman hidas vielä avuille, tarvitsee notkistelua. Luonteeltaan erittäin seurallinen, mutta määrätietoinen ja laumaansa vahtiva. Tästä tulevaisuuden lupaus koulukentille!" - Hevosen tuoja Mitään tyhjiä lupauksia ei Lakusta annettu. Se on juuri sitä mitä sanottiin: suuri, nuori ja miellyttävä, ja siitähän voi olla tulevaisuudessa vaikka mihin. Hevosen kanssa on lähdetty melko hitaasti liikkeelle, sillä se on kasvanut hitaasti. Ajatus ikäluokkakisoista hylättiin jo varhaisessa vaiheessa ja siirrettiin tähtäin kauemmas tulevaisuuteen: Danielin toive on, että Lakusta olisi hänen ykkösratsukseen sitten kun Brontiden ja ehkä myös sen pojan Bavardin urat alkavat olla ehtoopuolella.

Saavutukset Finest 2019 KTK-II 04/2020

Suuri, nöyrä ja komea. Laconic on katseitakääntävä näky ja kaikkien käsittelijöidensä onneksi todellinen herrasmies. Ketään ei varmastikaan naurattaisi, jos lähes 180 senttimetriä hevosenrunkoa pötkiskelisi tuon tuostakin omille teilleen. Sellaiselle tapahtumalle ei oikein ole sopivaa ympäristöä, joten on parasta, ettei niin yksinkertaisesti käy. Laku on erityisen mieltynyt hevosenhoitaja Adrian Dastrupiin, jolta ori on saattanut ehkä joskus saada ylimääräisen hevosnamin jos toisenkin. Lahjontaa tai ei, hevonen varmasti pitäisi rauhallisesta Adrianista muutenkin. Lakulla ei ole tapana kehittää voimakkaita inhotuntemuksia ketään kohtaan.

Lakun kotitreeneissä on totisesti keskitytty kaikenlaiseen jumppailuun ja notkisteluun. Sen kanssa yritetään pitää elo mahdollisimman monipuolisena, sillä se ei ole tallin hevosista se ihan kaikkein työmyyrämäisin yksilö. Laku tekee mielellään hommia niin kauan kun sillä on kivaa, mutta tylsistyessään se käy herkästi tahmeaksi. Oria viedään säännöllisesti mahdollisimman monipuolisiin maastoihin ja se on yksi useimmin laidunmaita kiertäviä laukkapätkiä hyödyntävistä hevosista. Sen kanssa hypätäänkin melko usein, ja se näyttää nauttivan pikkuesteiden ylittämisestä kovasti, vaikkei huipputaituri olekaan.

Sekin kiva puoli Lakussa on, että se ei juuri ympäristönvaihdoksia hätkähdä. Siihen tulee yleensä vain mukavasti säpinää, kun se pääsee kisapaikalle ihmettelemään uusia maisemia ja lajitovereita. Jos ratsastaja osaa optimoida verkan riittävän ytimekkääksi ja tehokkaaksi, että saa hevosen kuulolle muttei vielä väsähdyksiin, Lakua on todellinen ilo esittää valkoisten aitojen sisäpuolella.

i. Sarcasm evm | dwb m 175cm	ii. So Smol evm | dwb m 179cm	iii. evm evm | hann
		iie. evm evm | dwb
	ie. Cherimia evm | dwb prn 175cm	iei. evm evm | swb
		iee. evm evm | holst
e. Shop or Drop evm | dwb m 174cm	ei. Rock or Roll evm | dwb mrn 170cm	eii. evm evm | swb
		eie. evm evm | dwb
	ee. Buymeariver evm | swb mkm 170cm	eei. evm evm | dwb
		eee. evm evm | dwb

Sukuselvitys

Jälkeläiset

2019 fwb-o. Sinevan Levi, e. Syrin 2020 fwb-t. Sinevan Leslie, e. Lieselotte 2020 fwb-t. Celaena, e. Celestina

KRJ

Kilpailee porrastetuissa.

PKK

Rakenneluokat 31.1.2020 Encore, tuom. Anne - EO-sert 15.2.2020 De Civitate Deorum, tuom. Elisa - EO-sert & EM: väri 26.2.2020 Encore, tuom. Anne - EO-sert >> Finest; näyttelyura päättynyt

VSN

1.2.2020 Kurjenpesä, tuom. dookie >> 4-4-3½-3½-4-4-4-4½-3½-3½=38,5p SW2 9.2.2020 VSN, tuom. Anne L. >> tulos

22.4.2019: Vähäpuheisuus katsotaan eduksi

Kirjoittanut omistaja
Daniel oli osannut odottaa sitä - siis että tallityöntekijät virnuilisivat, kun maailman lakonisin mies ilmoittaisi ostaneensa hevosen nimeltä Laconic. Tallinomistaja pysähtyi hetkeksi miettimään, miten olikaan tullut palkanneeksi niin runsaspuheisia tyyppejä, vaikka arvosti itse ytimekästä itseilmaisua ja, jos suinkin mahdollista, täyttä vaikenemista. Eipä hän nytkään vastannut Kerstin ja Innan irvailuihin muuten kuin tuhahtamalla. Se ei johtunut siitä, etteikö hän olisi keksinyt mitään nokkelampaa; mies ei vain pitänyt nokkeluuksia ääneensanomisen arvoisina.

Ei hän erityisen runsaasti kertoillut ostoksestaankaan, vaikka oli siitä salaa hyvin innoissaan. Laconic olisi juuri se raamikas musta kouluori, jollaisen jokainen vakavastiotettava kouluratsastaja talliinsa tarvitsi; eikä vain talliinsa, vaan satulan alle ja kisaradoille. Hevosenkokeilureissu Tanskaan oli uhannut käydä turhaksi ajanhaaskuuksi, sillä yksikään esitelty hevonen ei ollut tuntunut vaivan arvoiselta, mutta lopulta oli ollut aika kavuta Laconicin satulaan.

Se klikkasi heti. Hevonen oli hieno, vaikkakin vielä keskeneräinen. Sehän ei Daniel Susinevaa hirvittänyt. Hevosten kouluttaminen oli mielekästä puuhaa, ja hän oli siinä lisäksi varsin hyvä. Hän tekikin tarjouksensa, jonka hyväksymisen jälkeen alkoi odotus. Pian Laconic matkustaisi uuteen osoitteeseensa ja työntekijäntallukatkin tajuaisivat, ettei Daniel ollut hevosta pelkän nimensä takia valinnut (vaikka kieltämättä kyllä vähän senkin).

Suomessa oria ei kuitenkaan ainakaan muutamaan vuoteen nähtäisi. Se matkustaisi suoraan Keski-Eurooppaan kasvamaan ja aloittamaan ratsukoulutuksensa Klausin ja Maiken tallissa. Daniel piti todennäköisenä, että muuttaisi pian itsekin perässä, joten oli turha roudata hevosta Tanskasta Suomeen vain parin hassun kesäkuukauden ajaksi. Odottavan aika tulisi olemaan pitkä: tuntui vähän tympeältä hankkia hevonen ja luovuttaa se muiden käsiin, mutta ehtisipä Danielkin vielä orin satulaan.

24.11.2019: Uusi elämä

Kirjoittanut omistaja
Saksaan muutto oli ollut suuri päätös, ja työn osalta se oli osoittautunut juuri niin viisaaksi kuin Daniel oli etukäteen arvellut. Hevosten kanssa oli helppoa ja mukavaa, kun kisakalenterit pystyi suunnittelemaan oikeasti kunkin hevosen tarpeita ajatellen. Suomessa oli ollut pakko mennä tasokkaisiin kilpailuihin, jos sellaisia oli, tai jättää menemättä ja pitää viikkojen ja kenties taas viikkojen tauko. Täällä notkui kaikkea joka oksalla: kilpailuita, valmentajia, hyviä hevosia.

Niitä hevosia Daniel osti, treenasi ja myi, ja jotkut jäivät käsiin pidemmäksi aikaa, jos hänestä tuntui että niillä oli hänelle annettavaa. Juuri nyt hän istui korkealla, korkealla Laconicin satulassa. Hevonen oli vielä nuori ja jo valtavan suuri, ja koska se kehittyi hitaasti, siitä ei oltu tajuttu pyytää suuria summia, kun sitä kaupusteltiin muiden ikäistensä kanssa samassa ryppäässä. Danielia hevonen miellytti kovin. Häntä puhutteli hevosessa muukin kuin omaan luonteeseensa sopiva nimi. Jonakin vuonna hän vielä veisi suuren, uljaan mustan orin Dressage Masters -kilpailuihin, jos taivas, tuuri tai taikuus — tai mikä niistä asioista ikinä olikaan vastuussa — suinkin soisi hevosen pysyvän terveenä.

Tänä vuonna ei kuitenkaan olisi Laconicin vuoro. Vaikka se oli yritteliäs hevonen, tarvittava voima puuttui eikä ollut Daniel Susinevan tapaista viedä hevosiaan koitoksiin, joista ne eivät voineet selviytyä. Ei hevosella ollut vielä ikääkään niin paljon, että olisi ollut mieltä haaveilla suurista starteista. Kouluratsastus ja kiire eivät sopineet yhteen. Onneksi Daniel oli pitkäjänteinen mies, jonka usko tavoitteiden saavutettavuuteen ei horjunut silloinkaan kun tuntui, etteivät treenit kulkeneet tai hevonen kehittynyt. Aikaa antamalla Laconicistakin voisi kuoriutua vaikka ja mitä, tai sitten olla kuoriutumatta.

Laconic jäi ratsastuksen jäljiltä hevosenhoitajan käsiin. Danielin ja Adrian Dastrupin yhteistyö ei ollut vielä ehtinyt vanhentua montaakaan viikkoa, mutta luottamus oli jo syntynyt. Poistuessaan puhelin korvallaan tallin konferenssitilaan Daniel tiesi, että Adrian huolehtisi Laconicista kuin suurimmasta silmäterästään. Niin nuori mies käsitteli kaikkia hevosia, mutta ehkä Lakussa oli hänen mielestään kuitenkin jotakin vähän erityistä.

12.4.2021: Kehityskulku

Kirjoittanut omistaja
Laconic oli niitä hevosia, jotka eivät kerta kaikkiaan pettäneet odotuksia. Se oli nopea oppija ja tyyni työskentelijä, joka keskittyi satulan alla lähes yksinomaan ratsastajaansa. Muulla maailmalla ei silloin ollut sijaa hevosen mielessä. Isolla ja hitaasti parhaaseen loistoonsa kehittyvällä orilla oli tietysti runsain mitoin tarvetta perustyöskentelylle. Maltilla ja perusteellisesti koulutettuna se kuitenkin siirtyi tasolta toiselle tasaisen varmasti.

Adrian oli seurannut suosikkioriinsa kehitystä lähietäisyydeltä ja uskoi vuorenvarmasti, että tässä oli yksi hänen parhaista hoidokeistaan kautta historian. Daniel huokui samaa varmuutta, mutta hillitymmin, eikä edelleenkään sanonut Laconicin olevan ykkösratsunsa. Sen paikan oli Brontiden eläköidyttyä ottanut Bamse, ja Adrian ymmärsi: ykkösratsu oli sillä hetkellä Danielin ainoa valmis Grand Prix -hevonen. Aivan takuuvarmasti tilanne eläisi, kunhan Laconic olisi valmis korkeimmalle tasolle.

Paljon ei enää puuttunut. Teknisesti ottaen ori osasi jo kaikki vaaditut tehtävät, mutta voimaa ja varmuutta se tarvitsi. Oli jonkin verran matkaa ykkösvaihtojen, piaffen ja piruettien suorittamisesta siihen, että ne saattoi sijoittaa täyspitkään Grand Prix -ohjelmaan ja uskoa hevosen suorittavan kaiken riittävän tasokkaasti, jotta tulokset olisivat kerta toisensa jälkeen riittävän hyvät.

Juuri nyt Adrian nojautui eteenpäin orin satulassa Laconicin kavutessa jyrkkää mäkeä ylöspäin. Musta hevonen oli saanut viettää muutaman viikon mittaisen treeniloman Danielin ollessa Suomessa valmentamassa. Adrian oli ilolla huolehtinut siitä, että Laconic olisi omistajansa palatessa letkeä, hyväntuulinen ja valmis jatkamaan kulkuaan kohti huipputasoa. Monipuolinen rennompi jakso oli tehnyt hevoselle hyvää, ja Adrian arveli, että totiseen treeniin palatessaan se olisi entistäkin parempi ja kehittyisi suurin harppauksin.