Sofinesse on huoliherkkä pikkutamma. Se haluaa kovasti olla mieliksi ihmisille ja lajitovereilleen, ja turvallisuudentunne on sille yksi tärkeimmistä asioista koko maailmassa. Turvaa sille luovat tutut rutiinit ja seura, ja toivoa sopii, että sen itseluottamus ja rohkeus kasvavat kohisten kilpailu-uran alkuun mennessä, jotteivät kisareissut koidu sille kohtuuttomaksi stressiksi. Sen kanssa on yritetty hevosta kuunnellen jo aika pienestä pitäen harjoitella uusiin tilanteisiin sopeutumista, ja kai siitä jotakin hyötyä on ollut. Enää Fifi ei säpsähdä ihan jokaista kolahdusta eikä unohdu silmät ja sieraimet levällään arvioimaan, onko työntekijän uudenvärinen paita kenties vaaraksi. Kaiken herkkyytensä vastapainoksihan tamma on kovin, kovin kiltti, ja se tarkkailee alati käsittelijänsä elekieltä. Fifin kanssa toimimisen A ja O on rauhallisena pysyttely: jos ei käsittelijää näytä pelottavan tai hermostuttavan jokin tilanne, tammakin pysyy todennäköisemmin nahkoissaan. Johdonmukaisella käsittelyllä Fifi on alkanut tottua ilmiöihin ympärillään, ja vaikka siitä tuskin koskaan tulee pomminvarmaa hevosta, yksitellen se toteaa kuitenkin uusia asioita vaarattomiksi ja käy vähä vähältä tyynemmäksi.

Suvusta

Allonfleek todella vaikuttaa nimeltään: se on keveälinjainen, korea ja urheilullinen ratsuhevosori, jota on miellyttävä katsella niin aloillaan kuin liikkeessäkin. Trakehnerori on vielä hyvin nuori ja uransa alussa, eikä sen ratsukoulutuksen alku ole sujunut vailla kurjia epäonnisia sattumuksia, mistä johtuen hevonen on vielä ikätasoaan jäljessä. Sen omistaja ja ratsastaja Klaus Alscher uskoo hevoseen lujasti ja näkee sen kilpailevan tulevaisuudessa huipputasolla. Matka huippuhevoseksi on tietenkin pitkä, ja mitä vain voi tapahtua ennen päämäärän saavuttamista. Koska orin suoritusnäytöt ovat jääneet vähäisiksi, sillä ei ole vielä ollut kovinkaan suurta menekkiä jalostuksessa. Yhden varsan - Sofinessen - siitä on teettänyt itselleen Alscherin valmennettava ja nykyinen työtoveri Daniel Susineva.

Tuntui hyvältä valita nuoren orin ensimmäiseksi tammaksi jo vakuuttavia jälkeläisnäyttöjä antanut Southnesse. Trakehnertamman kolme aiempaa varsaa kun ovat miellyttävärakenteisia ja suorituskykyisiä hevosia, joissa riittää laatua moneen lajiin. Sofinessen velipuoli on hyvää vauhtia kohti Grand Prix -tasoa etenevä kouluratsu ja siskopuoli puolestaan aloittelee kilpauraansa esteiden puolella. Ei ole ihme, että Southnessen jälkeläiset taipuvat moneen lajiin, sillä herkkäluontoinen kaunotar on jalostettu kenttäratsuksi. Toiveet kansainvälisestä kenttäkilpahevosesta kuitenkin hautautuivat juurikin herkkyyden alle, ja monen mutkan kautta tamma löysi lopulta paikkansa Suomesta vaativan tason kouluratsuna ja hienojen varsojen emänä.

Jälkeläiset

PKK

Rakenneluokat 30.08.2020 Seppele - Lämminveritammat, tuom. Anne - EO-sert 24.10.2020 Storywoods - Puoliveritammat, tuom. Pölhö - LKV & KTK-sert - BIS1, tuom. Tuulia PKK:n 103. kantakirjaustilaisuus, tammikuu 2021 >> Kutsu tuom. Pölhö, aksu, Anne, Marjahilla 17,5 + 18,5 + 18 = 54 (72%) = KTK-II "Todella siro pää, kaunis, pitkäkorvainen. Jalo kaula. Linjakas. Kaviot eri pareja, oej sapeli. Sopusuhtaisesti rakentunut, ei ylikorostunut."

KRJ

Kirjoittanut omistaja
Ha-ha-haa, ajatteli Ella yhä lähes joka kerta kiivetessään Fifin satulaan. Kaunis musta trakehner oli ehdottomasti heidän kummankin makuun: siis hänen ja Anmarin. Kumpi tahansa olisi ilolla ottanut tamman listoilleen, mutta työkaverillapa oli kädet entisestään häntä itseään täydemmät, ja niin oli Sofinessesta tullut Ellan vastuuhevonen. Valmistautuessaan Peterin valmennukseen Ella ajatteli, että Fifissä oli ainesta hänen seuraavaksi lempihevosekseen. Ei tietysti ollut Cubanon voittanutta, mutta kuka tiesi: ehkäpä Fifi kirisi kovaa vauhtia lempiorin rinnalle. Kyllä Ellan sydämessä oli tilaa useammalle kuin yhdelle hevoselle.

Peter ei juuri osoittanut poikkeuksellista kiintymystä Fifiin. Ääneen ajatteleva valmentaja puhui taukoamatta siitä hetkestä alkaen, kun hän asteli kentälle ja kehotti hevosensa valmiiksi verrytellyttä Ellaa aloittamaan työskentelyn. Oli vienyt aikansa, ennen kuin Ella oli oppinut poimimaan Peterin puheista olennaiset asiat.

Nyt Ella kuunteli herkeämättä valmentajaansa ja valikoi joukosta tehtävänantojen ja kehitysehdotusten lisäksi Fifin laatua arvioivat katkelmat. Oli hyvä tietää, mitkä olivat kokeneen valmentajan mielestä hevosen vahvuuksia ja heikkouksia. Kuulosti siltä, että Peter piti tamman laukasta erityisen paljon, mutta kaipasi siihen vielä lisää voimaa. Ella oli tehnyt tamman kanssa viime aikoina paljon kavalettitreenejä, joista hän oli itse kokenut olevan apua Fifin laukan työstämiseen, ja päätti säilyttää niitä osana tamman harjoituskalenteria. Tamman herkkyys oli valmentajankin mielestä sekä sen vahvuus että heikkous: ratsastajalta Fifi edellytti vähintäänkin erinomaista hevosenlukutaitoa, eikä Ella ihan joka hetkessä kyennyt olemaan askelta hevosen edellä. Yhteistyö varmasti hioutuisi ajan kanssa paremmaksi, ratsastaja ajatteli luottavaisena. Sitä vartenhan tässä valmentauduttiin. Hevosen ominaisuuksien ja osaamisen kehittäminen oli yhtä tyhjän kanssa, ellei opittu yhdessä.

Anmari ilmestyi kentän laidalle valmennuksen loppuvaiheessa. Ella pisti merkille, kuinka herkeämättä kollega heidän menoaan katseli. Anmarin läsnäolo sai Ellan skarppaamaan entisestään ja ratsastamaan vieläkin valppaammin ja tarkemmin. Vaikka Fifin asettuminen Ellan ratsastettavien listan jatkeeksi oli sovittu juttu eikä hän pelännyt sanansa mittaisen Anmarin keplottelevan hevosta itselleen, olisi silti mukavinta tuntea, että oli ansainnut hienon ratsun eikä vain saanut sitä siksi, että kokeneempi työkaveri oli kiireinen.