Luonnekuvaus & lyhyt historia
Grue on kiero pieni pirulainen. Se sattui perimään kiltin emänsä lempeän ja viattoman katseen ja isänsä kapinahenkisyyden. Ensinäkemältä kukaan ei uskokaan, miten sellainen somasti koikeltava ja ripsiensä alta ystävällisyyden perikuvana kuikuileva varsa voi pistää koko lähitienoon hyrskynmyrskyn. Kuruksi ristityllä varsalla kuitenkin on omaa tahtoa enemmän kuin keskiverto karhulla rasvavarantoja talviunille painuessa. Aika nopeasti sitä huomaa, ettei se tarhassaan hurmaavan houkuttelevana ulkoileva söppänä varsa olekaan unelmien rapsuteltava, vaikka pörröisen pehmoiselta näyttääkin. Sillä on nimittäin ehtiväiset hampaat ja ilmeisesti todella surkea muisti, sillä toruttaessa se vetäytyy maailmankaikkeuden hämmentyneimmän katseen taakse. Ai, en mä tiennyt että tää oli kiellettyä? Koskaan ei oo sanottu.
Ja ihan takuulla on. Sen oma emätamma on kyllä valitettavan nössö komentamaan varsaansa, eihän Belisa komenna yhtikäs ketään, mutta kyllä muut tammat asiasta huomauttelevat, mikäli uhmakkaan rohkea orivarsa käy niitä nippailemassa. Kurun kasvattajat seurailevat varsan luonnon kehitystä ja puntaroivat, ruunatako vahvajalkainen, komea pikkuori nuorena vai kokeillako onneaan - josko siitä kuitenkin vielä asiallinen jalostusori saataisiin.
Rosvo ei ehkä sopisi satujen sankarin ratsuksi. Se on vähän rujopiirteinen, pienehkö ja niin noh, ei nyt välttämättä luonteeltaankaan kovin jalo. Suoritushevonen se kuitenkin on: Rosvolla riittää hyppykyky ja vauhti ties mihin, jos sen tarmokkuuden vain saa kanavoitua urheilusuoritukseen eikä turhaan pullikointiin. Ori on vielä uransa alussa ja kiipeämässä kohti korkeimpia luokkia, mutta näyttelykehissä se on palkittu VIP MVA Fn -arvonimin ja lisäksi se on kantakirjattu toisella palkinnolla, mikä tekee myös Kurusta kantakirjakelpoisen.
Kotimaista kasvatustyötä oleva Belisa on liikuttavan kiltti ja vähän kädenlämpöinen hevonen. Se ei tee itsestään numeroa, eikä siitä oikein ole koskaan tehnyt kukaan muukaan, paitsi ratsukartanon kuopus (joka onkin hyvin samanhenkinen kuin tämä lemmikkinsä). Belisa sattui olemaan se varsa, joka aina jäi huomaamattomimpana vähän muiden varjoon. Kukaan ei kiintynyt siihen erityisesti, mutta ei kenellekään tullut mieleen myydäkään sitä, eivätkä tilalla varsoja katsomassa käyvät ostoaikeiset vieraat ikinä muistaneet tätä tammaa jälkeenpäin. Niin Belisa jäi synnyinkotiinsa, ratsukoulutettiin ja astutettiin nuorena verevällä ranskalaisorilla, jotta se voisi myöhemmin keskittyä kilpauraansa.