Tigraine

Perustiedot

Nimi: Tigraine "Granni"
Rotu: suomalainen puoliverinen
Sukupuoli: tamma
Syntynyt: 29.09.2017, 6v
Säkäkorkeus: 170 cm
Väri: tummanruunikko
Koulutustaso: 130cm (tavoite 130-140 cm)
Painotuslaji: esteratsastus
Kasvattaja: Piritta Kuisma (VRL-05265)
Omistaja: Josefina Rosengård (VRL-05265)
VH18-031-0286 | PKK2606

Saavutukset ja arvonimet

Finest Foal 03/2018
KTK-II 10/2018 2
Finest 12/2018
PKK-V 10/2019
PP MVA 11/2019

EV-I 07/2018
3 Star Prospect 09/2018
VFA1 10/2018 1
Valio Tamma 01/2019 3

1 VFA 3. arviointitilaisuus:
"Aivan ihana ilmestys ja tykkään todella paljon siitä, miten sivut on koottu, niillä on paljon tutkittavaa! Insta-galleria on hauska idea."
"Tamma, joka on varmasti ainutta laatuaan. Hevoselta löytyy mukava kuvagalleria, sukutaulussa vanhempien kuvat mukaanlukien, eikä tamman elämästä tapahtunutta puutu."

2 PKK:n 83. KTK-tilaisuus:
18 + 19 = 74%, II-palkinto
"- Leimat kunnossa. Massava runko, pieni pää. Hyvä, tammamainen takaosa, lyhyehkö kaula. Herkkä, kaunis toteutus."

3 ARVOn 2. arviointitilaisuus:
20+22+21+21, ka: 21p - Valio Tamma
"Kouluhevosmainen runko. Kaunis, maalauksellisen pehmeä väritysjälki."

Hevosen tausta

Granni. Jo varsana se oli vähän ankea. Ehkä se aisti, ettei siitä huolehtiva tamma ollut sen oikea emä. Rosengårdien kasvattien seassa laiduntava tamma-varsa-parivaljakko kun oli saatettu yhteen keinotekoisesti, jotta Tigrainen biologinen emä voisi jatkaa treenejään ja kilpauraansa. Oli syy alkionsiirrossa tai itsepintaisen itsenäisessä luonteessa, Granni ei kiintynyt sitä kaitsevaan tammaan eikä ystävystynyt muiden varsojen kanssa.

Jusu. Pienestä pitäen se oli arka ja varovainen. Sitten sille annettiin omaksi ankea nuori hevonen, käskettiin pakata laukut ja traileri ja lähteä itsenäistymään. Hevonen osasi sen taidon jo, mutta juuri muuta sitten ei. Lahjahevosen kanssa tyttö muutti Kallaan, tapasi uuden valmentajansa, tutustui monenkirjaviin ihmisiin ja yritti olla rohkea kouluttaessaan sitä hevosta, jonka sielunelämästä hän ei aivan päässyt jujulle.

Varsa kasvoi nuoreksi hevoseksi, josta Jusun piti kouluttaa kilparatsu. Kovaa työtä, usko selviytymiseen usein koetuksella. Rutkasti treeniä, aikaa, toistoja, ja neuvoja viisaammilta; vähitellen arasta, varovaisesta ratsastajasta ja ankeasta, itsepäisestä hevosesta tuli ratsukko. Kyllä he ovat kilpailleetkin, välillä sijoittuneetkin, joten kaiketi tavoite on saavutettu. Monta uutta on kuitenkin keksitty matkan varrella, joten tekemistä riittää vastaisuudessakin.

Luonnekuvaus

Grannin lyhyt oppimäärä: kopea, huumorintajuton hevonen, jolta puuttuu halu miellyttää.
Tigrainen hapannaamainen itseilmaisu on hioutunut vuosien mittaan omaksi taiteenlajikseen. Jos tamman tuntee hyvin, ei tarvitse arvailla, mitä mieltä se asioista on. Oletusasetuksena on tasainen "ei kiinnosta" ja "mene pois". Granni ei piittaa seurasta, eikä se ainakaan ymmärrä lajitovereidensa leikkisiä aloitteita, vaan murjottaa paljon mieluummin tarhansa nurkassa tai ravaa tylsistyneen näköisenä samaa uraa ympäri uudelleen ja uudelleen. Kun sille suodaan mahdollisuus hakeutua tahtoessaan omaan rauhaan, se tulee ihan hyvin toimeen pienessä hevosporukassakin, mutta tiiviimmissä tiloissa on perusteltua tarhata kiukkupylly yksinään. Ruoka-ajan käytös sillä on melko sikamaista, eikä muilla hevosilla hyvin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta ole asiaa samalle heinäkasalle, kun Granni syö.

Hoitajankaan on turha elätellä hempeitä kuvitelmia hellistä halailu- ja rapsutteluhetkistä. On kaikkien kannalta mukavampaa, jos Grannin kanssa tehdään vain tarpeelliset hoitotoimenpiteet ja sitten annetaan sen viihtyä enimmäkseen omissa oloissaan. Eihän tamma mikään väkivaltainen hullu ole - se ei suinkaan harjoita puremista ja potkimista, mutta se ei vain tahdo seuraa riesakseen. Enimmäkseen hevonen on aivan asiallinen, luimukorvainen käsiteltävä, vaikka se ärsyyntyessään muljautteleekin silmiään ja nakkelee niskojaan. Grannin hyviin puoliin lukeutuu sen säikkymättömyys ja tietynlainen järkähtämättömyys. Sille ei ole väliä missä ollaan ja minne matkustetaan: se jatkaa paikasta riippumatta eloaan tasaisen happamana murjottajana. Sen passiin onkin kertynyt jo kolmen vieraan maan leimat, ja laivamatkailu on tammalle tuttua huttua. Mukava kyllä, Granni säilyttää matkoilla ruokahalunsa eikä laihdu matkastressin vuoksi juurikaan.

Ratsuna Granni on sanalla sanoen työläs. Se on vaikeasti motivoitavissa sileäntyöskentelyyn, eikä se kovin usein sitten myöskään näytä huikaisevan upealta ratsuhevoselta. Pikemminkin se muistuttaa vähän rutinoitunutta ratsastuskouluhevosta jolkottaessaan hallia tai kenttää ympäri ja ollessaan tekemättä mitään, mitä ei erikseen pyydetä. Vaan laitapa hevosen eteen este! Kyllä kirkastuu sitruunankin ilme. Granni on tolkuttoman riemukas hyppääjä (tuntuupa kummalta kuvailla sitä sanalla "riemukas", mutta totta se on - tässä asiayhteydessä). Se menee eikä meinaa, ja ratsastajan sopii seurata mukana tai olla seuraamatta, onko tuon nyt niin väliä. Joskus on ehkä pieni ongelma, että hevonen uskoo tietävänsä hyppäämisestä kaiken, mutta aina välillä siihenkin pesiytyy jokin holtti ja tolkku. Kovalla työllä, loppumattomalla valmentautumisella ja hevosen omistajan itsensäkin yllättäneellä sitkeydellä Grannikin on väläyttänyt lupauksia kuuliaisuudesta esteradoilla.

Saattaa kuitenkin olla, ettei Granni olisi Josefinan hevonen, ellei kovamaineinen äiti-Rosengård olisi niin määrännyt. Elämä jonkun toisen hevosen kanssa voisi olla helpompaa; jonkun sellaisen, joka ei hannaisi vastaan vähän kaikessa... tiinehtymisessäkin. Sellainen Granni on.

Jälkeläiset

Ei jälkeläisiä.

Sukutaulu


i. Tranquille K
178cm rnkm KWPN
VIP MVA Fn, KTK-II
ERJ-II
ii. Rocket K
evm | 176cm m KWPN
iii. Renaissance
evm | 173cm m KWPN
iie. Shonda
evm | 172cm trn KWPN
ie. Lumoline
iei. Lux Lumos
evm | 169cm vrt KWPN
iee. Chantelle
evm | 174cm rnkm KWPN

e. Bijou Toujours
trn 163cm trak
VIP MVA Fn, KTK-III
20 ERJ-sij.
ei. Donauwelle
evm | 168cm trn trak
eii. Tänzerin
evm | 169cm rnkm trak
eie. Dalia Bonbon
evm | 164cm mrn trak
ee. Brillant
evm | 161cm m trak
eei. Casparil
evm | 163cm trn xx
eee. Ballerina
evm | 167cm m trak

PKK:n alaiset näyttelyt

Varsakuva
20.02.2018 tuom. Anne & Tiia. BIS2 & EO-sert
08.03.2018 tuom. Kaneli. BIS5 & EO-sert
28.03.2018 tuom. aksu. EO-sert
Finest Foal 03/2018

Rakennekuva
12.09.2018 tuom. Elisa. EO-sert
30.09.2018 tuom. Arnika. EO-sert
15.10.2018 tuom. Anne. EO-sert
19.12.2018 tuom. Tiia. HY, EM: kuvagalleria
04.08.2019 tuom. Pölhö. EO-sert, EM: tekniikka 2
Finest 12/2018

Muu kuva
05.05.2018 tuom. Loci. KP | kuva 1
31.10.2018 tuom. Anne. KP | kuva
30.12.2018 tuom. Kaneli. KP | kuva
03.09.2019 tuom. Arnika. KP | kuva

EM-luokat
31.10.2018 tuom. Inna. EM: persoonallisuus
29.05.2019 tuom. Kaneli. EM: kokonaisuus. LKV

Sanalliset arviot
1 "Ratsukko vaikuttaa olevan miellään menossa ja ratsastajalla on mukavan iloinen ilme. Joissakin yksityiskohdissa on muutoin kauniisti valotettuun ja varjostettuun kuvaan nähden lattea väritys." - Loci, kuva

2 "Tukeva runko, iso, vahva lautanen." - Pölhö, kuva

Kuvagalleria

kuvitus

Palkinnot

       

   

       

   

Kilpailukalenteri

ERJ:n alaiset porrastetut kilpailut

Tasolla 7/7. Katso statistiikka.

ERJ:n alaiset arvontaluokat

24.07.2019 - Auburn Estate: Lähisukuisten hevosten parikilpailu - 120cm - 10/18 (aluetason parikilpailu 15/28)
27.07.2019 - Auburn Estate: Power Jump 2019 - 120cm arvoluokka - 9/52 (4vp)

Tuotoskilpailut (kaikki tuotokset)

12.10.2018 - Loitsula - ERJ, 80cm - 1/3 (tuotos päiväkirjassa)
09.02.2019 - Harmony Sporthorses - ERJ, 90cm - 1/1 (tuotos päiväkirjassa)
09.02.2019 - Harmony Sporthorses - ERJ, 120cm - 1/2 (tuotos päiväkirjassa)
20.03.2019 - Helmen talli - KRJ, Helppo C - 1/2 (tuotos päiväkirjassa)
26.07.2019 - Auburn Estate: Power Jump 2019 - ERJ, 120cm - 8/37 (0/0) (tuotos)

Villit estekilpailut

Statistiikka: 29:1-6-3-2, sij.% 41

4-vuotiskausi
13.04.2018 - Kalla CUP I - 80cm - 7/15 (0/8vp)
26.06.2018 - Seppele - 80cm - 4/11 (0vp)*
30.06.2018 - Kalla CUP II - 80cm - 2/6 (0/4)
12.08.2018 - Merrin talli - 100cm - 39/40 (12vp)
* Tyyliarvostelu & kuittaus

5-vuotiskausi
03.10.2018 - Rosengård - 90-100cm - 3/10 (0/4)
06.10.2018 - Kalla CUP III - 100cm - 2/18 (0/0)
01.12.2018 - Kalla CUP IV - 100cm - 8/14 (0/4)
24.01.2019 - Stall Sjöholma - 90cm Clear Round - 4vp
04.02.2019 - Varjolinna - 100cm - 1/19 (0/0)
16.02.2019 - Kalla CUP I - 100cm - 15/23 (0/8)
16.02.2019 - Kalla CUP I - 120cm - 9/23 (4)

6-vuotiskausi
06.03.2019 - Routine Trophy - 100cm - sij. 16/50
06.03.2019 - Routine Trophy - 110cm - sij. 3/51
09.03.2019 - Routine Trophy - 110cm - sij. 8/50
09.03.2019 - Routine Trophy - 120cm - sij. 3/56
13.03.2019 - Routine Trophy - 110cm - sij. 7/48
13.03.2019 - Routine Trophy - 120cm - sij. 26/51
16.03.2019 - Routine Trophy - 120cm - sij. 44/54
20.03.2019 - Routine Trophy - 110cm - sij. 2/51
18.05.2019 - Kalla CUP II - 110cm - 8/11 (4vp)
18.05.2019 - Kalla CUP II - 120cm - 7/13 (0-8vp)
17.08.2019 - Kalla CUP III - 120cm - 2/25 (0-0vp)
22.10.2019 Ruunaankoski, 3-tason kisat - 110cm - 10/13 (4vp)
05.10.2019 Ruunaankoski, 3-tason kisat - 120cm - 2/19 (0-0vp)
06.10.2019 Ruunaankoski, 3-tason kisat - 130cm - 17/21 (8vp)
09.11.2019 Ruunaankoski, 3-tason kisat - 125cm - HYL (satulasta suistuminen)
10.11.2019 Ruunaankoski, 3-tason kisat - 125cm - 17/25 (4vp)
16.11.2019 Kalla CUP IV - 110cm - 2/12 (0-0vp)
16.11.2019 Kalla CUP IV - 120cm - 4/20 (0-4vp)

Loitsulan Kekri

Tarinakilpailun tuotos
12. lokakuuta 2019, Loitsula,
ERJ, 80cm
Sijoitus 1/3
Ratsastaja Josefina Rosengård (VRL-05265)
Tehtävänanto: "Kirjoita kummitustarina, jossa joku tai jokin lentää."


Kartanon lapset

Isosisareni Vilhelmina rakasti tarinoita. Minäkin rakastin, mutta olin pienempi ja pidin pienemmistä tarinoistakin; sellaisista, joista tuli hyvä ja lämmin olo ja joiden jälkeen oli helppo nukahtaa.

Meistä keskimmäinen, veljeni Alexander, rakasti sitä, että minä pelkäsin. Se ei ollut vaikeaa, minun pelottelemiseni, ja vuosien myötä vanhemmat sisarukseni hioivat taitonsa huippuunsa. Sisarukseni käyttivät ihailtavasti hyväkseen ympäristöä keksiessään mitä nokkelampia kauhutarinoita. Vanhan kartanon ikiaikaiset tilukset olivat mitä ihanteellisin ympäristö kymmenille ja taas kymmenille kauhistuttavan karmiville kertomuksille, ja minä olin niin kovin pieni ja herkkä ja hyväuskoinen, enkä minä tiennyt, mikä kaikki oli totta ja mikä pelkkää tarinaa.

Oliko meidän kesäisten melontaretkiemme kohde, Högholmen, todella mestauspaikka? Kuinka monta kartanonneitoa oli hukkunut Valkorannanvirtaan yrittäessään karata vihille tallipoikien kanssa? Montako kertaa lähimmän naapuritilan isäntä oli kajahtanut ja saapunut sukumme maille aikeinaan lahdata koko perhe? Kuinka monta maan kamaralle jumittunutta sielua maillamme oikein liikkui?

Erään tarinan muistan erityisen hyvin vielä tänä päivänäkin, vaikken enää ole pieni (herkkä ja hyväuskoinen kylläkin).

Istuin Vilhelminan kanssa ullakolla. En tiedä miksi olimme siellä; en minä yleensä halunnut mennä sinne. Vilhelmina pakotti minut istumaan raskaalle vanhalle sohvalle, jonka takorautainen selkänoja tuntui epämukavalta. Siispä en nojannut siihen, vaan istuin niin kuin Vilhelminakin, hieman sohvan etureunassa. Vilhelminan jalkapohjat ulottuivat lattiaan, minun eivät.

Siskon kertojanääni oli vangitseva. Vaikka minua pelotti ja tunsin oloni levottomaksi ja halusin pois, en minä lähtenyt. Istuin aloillani kuin naulittuna ja kuuntelin kertomusta ja omaa takovaa sydäntäni.

"Muistatko Sigvardin? Olen kertonut hänestä ennenkin. Sigvard oli nuori palvelustyttö, piika vain, hyvin utelias. Sigvard seikkaili kaikkialla kartanossa aina kun muiden silmä vältti, ja usko pois, hän tekee niin yhä... mutta tämä tarina sijoittuu ajalle, kun Sigvard oli aivan pieni."
"O-onko se tositarina?" piipitin minä, ja Vilhelmina hymähti ylevästi.
"On, tietysti. Minä kerron vain tarinoita, jotka ovat totta."
Olin vaiti. En minä halunnut kuulla pelottavia tarinoita, jotka olivat totta. Sitä en kuitenkaan sanonut sisarelleni, sillä ei se häntä olisi estänyt kertomasta.

"Ullakko kiinnosti Sigvardia kovasti. Se veti puoleensa kuin rakastettu. Mitä Sigvard ullakolta löysi, sen hän piti salaisuutenaan, mutta minä arvelen, että hänellä oli täällä ystävä."

Se oli karmiva ajatus. Mikä ystävä asuisi ullakolla kenenkään muun tietämättä? Purin alahuultani niin, että se sattui.

"Eräänä päivänä Sigvard oli ystävänsä kanssa ullakolla. Hän istui suunnilleen näillä sijoilla kuin me nyt ja jutusteli tai leikki tai miten nyt vietetäänkään aikaa sellaisten ystävien kanssa, jotka asuvat salaa ullakolla... Ystävä oli kuitenkin kutsunut kylään omia ystäviään."

"Sigvard ei tiennyt niistä mitään, kunnes... joku tarttui häntä nilkoista!"

Ja sillä hetkellä tunsin napakan otteen molempien pienten nilkkojeni ympärillä. Kirkaisin kuin kuoleva villieläin. Sydän jysähti vasten kylkiluita niin kuin olisi pyrkinyt vapaaksi vankilastaan. Pyristelin irti otteesta ja juoksin henkeni edestä ullakon portaille, jotka minä suorastaan lensin alas.

Ensin kuvaannollisesti, niin nopeasti juoksin.

Sitten kirjaimellisesti, sillä tasapainoni petti puolivälissä portaita.

Matka alas oli pitkä mutta nopeasti ohi. Kun minä paiskauduin maahan ja ilma pakeni keuhkoistani, kuulin töminää ja pelkäsin, että Sigvardin ystävät olivat tulossa hakemaan minua.

Isä se kuitenkin oli, ja isä oli hirvittävän vihainen. Kauhutarinaa kertonut Vilhelmina ja vanhan sohvan alla sopivaa hetkeä odottanut Alexander lymyilivät vuorostaan pelokkaina ullakon portaiden yläpäässä, kun alhaalta täyttä vauhtia luokseni ravannut isä tarkisti, elikö hänen kuopuksensa.

Sinä iltana kaksi kolmesta kartanon lapsesta katui typeriä tekojaan ja yksi tutisi vanhempiensa sängyssä, koska ei uskaltanut nukkua missään muualla.

Tuomarin palaute

"Taidokkaasti kirjoitettu, kuin novelli! Lentäminen ujuutettu ovelasti mukaan."

Harmonyn tarina-ERJ I

Tarinakilpailun tuotos
6. helmikuuta 2019, Harmony Sport Horses,
ERJ, 90cm
Sijoitus 1/1
Ratsastaja Josefina Rosengård (VRL-05265)
Tehtävänanto: "Ratsusi laittaa turbovaihteen päälle radalle päästessään ja puomit kolisevat. Miten selviydytte radasta ja miksi hevosesi käyttäytyi niin kuin käyttäytyi? Pituus vapaa. Tarinan hauskuus, persoonallisuus ja oikeinkirjoitus ratkaisevat voittajan."


Jotain risuja

Aivan hirveän hyvä idea, Josefina, kehun itseäni. Ihan todella nokkela keksintö startata reikäpäisellä Grannilla vielä kerran yhdeksänkymmenen senttimetrin luokassa. Esteet näyttävät pieniltä ja hevonen puhisee ja pärisee loukkaantuneempana kuin ikinä — ja se on paljon sanottu, kun puhutaan Grannista, joka pahoittaa mielensä kaikesta. Toistan: kaikesta. Sillä hevosella ei ole elämässä mikään koskaan hyvin, ja tämän voin sanoa varmuudella, sillä mä olen sentään omistanut sen siitä saakka, kun tamma oli kolmevuotias.

Siinä ei kuulkaa kimblewickit paljon auta, kun äkäinen ja ylimielisesti risunkokoisiin esteisiin suhtautuva kisakireä tamma pistää melskaten. Häpeän silmät päästäni ja teen tuskallisen hidasta henkistä kuolemaa, kun Granni sanoo piut ja paut pidätteille. Se jyrää kuin komeetta, eikä mulla ole paljon sanavaltaa meidän menoomme, koska mä en totisesti puhu komeettojen kieltä.

Me suoritetaan — ei, me keilataan rata ja poistutaan hiiskaustakaan päästämättä pois yleisön ja tuomariston silmien edestä. Sitten mä alan poruta lohduttomana, ja SILLOIN mun kroonisesti hapannaamainen hevoseni keksii näyttää kamalan tyytyväiseltä elämäänsä.

Kuinka ihanaa. Mun hevoseni lempiharrastus on mun häpäiseminen itkuun saakka.

Tuomarin palaute

"Hyvin mielenkiintoisen kuuloinen hevonen, jonka kanssa ei varmasti tule tylsää. Noh, olipahan ainakin hyvä aika."

Harmonyn tarina-ERJ II

Tarinakilpailun tuotos
6. helmikuuta 2019, Harmony Sport Horses,
ERJ, 120cm
Sijoitus 1/2
Ratsastaja Josefina Rosengård (VRL-05265)
Tehtävänanto: "Ratsusi laittaa turbovaihteen päälle radalle päästessään ja puomit kolisevat. Miten selviydytte radasta ja miksi hevosesi käyttäytyi niin kuin käyttäytyi? Pituus vapaa. Tarinan hauskuus, persoonallisuus ja oikeinkirjoitus ratkaisevat voittajan."


Hui, metrikakskyt

Päivän ensimmäinen kilpailusuoritus on jo kaivanut mut niin syvälle häpeän heteikköön, että eipä paljon tunnu missään lähteä debytoimaan metrikahtakymppiä. Me ollaan varmasti jo tehty niin lähtemätön vaikutus — eikä mitenkään hyvässä mielessä — yleisöön, ettei se nyt siitä varmaan paljon huonommaksi muutu, vaikka tehtäisiin mitä.

Ja tehdäänhän me kaikenlaista. Mulla on hassu tunne: ihan kuin joku olisi ohjelmoinut mun hevoseni toimimaan nurinkurisesti. Kun mä teen pidätteen, hevonen nakkelee niskojaan ja pidentää askeltaan; kun mä yritän ratsastaa sitä jalalla eteen, se hypähtelee tarmokkaasti melkein paikallaan; kun mä haluan sen odottavan vielä yhden askeleen, se roiskaisee hyppyyn hervottoman kaukaa, koska kyllähän se nyt sentään tietää minua paremmin, miten esteitä hypätään. Rataa on ylettömän vaikea ratsastaa. Omapäinen Granni ei ole tavallisestikaan miellyttävin mahdollinen ratsu, mutta nyt meno on luokatonta.

Kolmanneksi viimeisellä esteellä musta loppuu puhti. Mä luovutan, enkä mä jaksa enää edes hävetä. Mä nauran hysteerisenä ja hellitän pois kaiken tuntuman, jota mulla on hevoseen ollut. Menköön loppu miten menee, muuhun en enää kykene.

Mun yltiöitsevarma hevoseni hämmentyy. Sen korvat heilahtavat, kun tuntuma ei hypyn jälkeen palaudukaan enkä mä yritä viestiä sille, missä tahdissa sen pitäisi seuraavaa estettä lähestyä (ja missä tahdissa se ei niin ollen missään nimessä suostu estettä lähestymään). Kokeilevasti se kiihdyttää vauhtiaan, ja sitten se jarruttaa ja jää... kuuntelemaan mua?

Uskomatonta.

Mä ryhdistäydyn ja annan aistejani uskomatta hevoselleni apuja. Se tekee urputtamatta niin kuin mä pyydän. Öö! Tilanne on niin kertakaikkisen vieras, että mä menen hetkeksi aivan puihin ja olen vähällä ratsastaa ohi seuraavasta esteestä. Viime hetkellä mä korjaan meidän linjaa, ja jalustin tolppaa vasten kolahtaen me huristellaan kohti viimeistä estettä.

Kolahdus on riittänyt muistuttamaan Grannia siitä, etten mä tosiaankaan ole pätevä ohjaamaan Hänen Korkealentoista Estekuningatartaan. Viimeiselle esteelle painellaan täsmälleen sellaista haipakkaa kuin hevoselle sopii, mutta mä olen helpottunut ja tyytyväinen rataan kahdesta syystä:
1) Meillä oli hetkemme.
2) Me selvittiin hengissä maaliin saakka. Hip hurraa!

Tuomarin palaute

"Kukaan ei olisi radan alussa uskonut, että tämän ratsun saisi kuuntelemaan tekemättä mitään. Ehkäpä avain tamman ratsastukseen onkin kyydissä roikkuminen?"

Helmen tarina-KRJ

Tarinakilpailun tuotos
20. maaliskuuta 2019, Helmen talli,
KRJ, helppo C
Sijoitus 1/2
Ratsastaja Josefina Rosengård (VRL-05265)
Tehtävänanto: "Istuessasi enemmän tai vähemmän ylvään kouluratsusi selässä, jäät pohtimaan kaikkea juuri tässä satulassa kokemiasi hetkiä. Millainen on sinun ja ratsusi historia? Mitä olette kokeneet yhdessä ja miten se johti juuri tähän hetkeen? (Vähintään 200 sanaa)"


Eräissä koulukisoissa

Rakas (mutta hankala) hevoseni Granni,
Toivon, että ymmärrät, miksi olemme täällä. Tiedän, että sydämesi palaa ja roihuaa esteratsastukselle. Niin se on tehnyt aina; koskaan en nähnyt korviasi hörössä, ennen kuin pääsit varsana ensimmäistä kertaa koettamaan irtohypytyskujaa. Sinä olit niin totinen jo varsana, ethän edes pitänyt muiden ikäistesi seurasta, mutta puomeja ylittäessäsi sinä heräsit uudella tavalla eloon.

En siis koskaan yllättynyt, kun osoittauduit ratsuntaipaleesi alussakin innokkaaksi esteiden ylittäjäksi. Kaikki muu oli mielestäsi aina yhdentekevää. Sinua oli vaikea motivoida työntekoon silloin, kun treenien punainen lanka ei ollut "nopeammin ja korkeammalle".

Kun muistelen valmentajiemme meille auliisti jakelemia viisauksia, yksi teema nousee yli muiden. Valmentajasta toiseen ja kaikilla mahdollisilla kielillä minulle on hoettu:
"Du borde ha bättre koll på henne, Josefina."
"Contact and control, Josefina. Contact... and control."
"Okei, se ei ole kaikkein kuuliaisin hevonen ja meidän täytyy tehdä paljon töitä sen ratsastettavuuden parantamiseksi."

Ja niitä töitä on kyllä tehty. Me olemme käyneet sileänvalmennuksissa oikeastaan ahkerammin kuin olemme treenanneet leipälajiamme esteratsastusta. Olen antanut Grand Prix -tasoisen kouluratsastajan ratsastaa sinut läpi (ja maksanut siitä itseni kipeäksi). Olen pyytänyt apua taitavilta ystäviltäni, vanhemmiltani ja jopa ärsyttävän omahyväiseltä mutta valitettavasti minua meritoituneemmalta isoveljeltäni. Päätä on hakattu seinään, ovenkarmiin ja aidantolppaan, ja välillä epätoivon kuilu, jonka pohjalla olen istuskellut, on ollut niin syvä, ettei sen reunan takaa ole ylöspäin katsoessa enää pilkottanut taivas vaan ulkoavaruus.

Mutta periksi en ole antanut, ja siitä on merkkinä tämä hetki, johon kulminoituvat eräiden kammottavien estekisojen jälkeen tehty päätös ja sitä seuranneet toimet.

Niiden estekilpailuiden, joissa sinä purit kiinni kuolaimeen ja sulloit korvasi niin tiiviisti niskaan ettet kuullut edes yleisön kauhunkirkunaa (saati sitten minun apujani!), jälkeen minä päätin, että me ryhdymme totisesti harjoittelemaan kouluratsastusta. Jos se on kaiken ratsastuksen perusta, kuten aina sanotaan, me emme voi enää luistaa siitä.

Siispä, rakas hevoseni Granni: minä tiedän, ettet sinä ole sydämeltäsi tahi sielultasi kouluratsu - et rahtusen vertaa. Tänään me kuitenkin teemme jotakin ensimmäistä kertaa elämässämme. Toivon, että me molemmat löydämme itsestämme uuden puolen. Olen kiillottanut kannukseni ja helmikorvakoruni ja yrittänyt lahjoa sinut näyttämän happy athletelta. Kuule rukoukseni: älä häpäise minua tänään ja anna minulle syytä uskoa, että sinä olet sittenkin riittävän hyvin koulutettu ratsuhevonen suoriutuaksesi kouluohjelmasta, josta pääsevät läpi jopa jatkokurssilaiset tuntihevosillaan.

Parasta toivovin ja pahinta pelkäävin terveisin, onneton ratsastajasi ja kaikesta huolimatta aina ylpeä omistajasi Josefina

Tuomarin palaute

"Tarina oli mukaansa tempaava ja tunnelma oli kohdallaan! Tämän kaksikon yhteinen matka on selvästi ollut vaiheikas, ja siitä sai aikaan kirjavan ja kutkuttavan hauskan tarinan."

Power Jump 2019

Tarinakilpailun tuotos
26. heinäkuuta 2019, Auburn Estate,
Sijoitus 8/37
Ratsastaja Josefina Rosengård (VRL-05265)


Kesäsateessa

Lue myös tarina

Tuomareiden palaute

"Ihanan eläväinen kuva! Taustasta erityisplussaa, selkeästi käytetty aikaa yksityiskohtien ikuistamiseen. Varusteet, muut esteet, punainen rusetti hännässä, sateenkaari takana... Kuva tarjoilee paljon katsottavaa!"

"Monipuolinen, monitasoinen kuva, jossa on sekä liikkeen että isojen kisojen tuntua. Hahmon ja hevosen luonne tulevat hyvin esille. Erittäin kauniisti toteutetut esteet ja tunnelma."

Kilpailunjärjestäjien kunniamaininta

Panostettu tausta
"Ilahduimme valtavasti näiden kahden tuotoksen tarkasta taustatyöstä – sanan joka merkityksessä."

Arki pähkinänkuoressa

Kotitalli Kaajapurojen talli,
Ensimmäinen merkintä päiväkirjassa: 4. joulukuuta 2017
Merkintöjä yhteensä: 97


Päiväkirja

Lue Grannin päiväkirjaa

14.12.2017 - Kolmas kartanon neito Lue
29.12.2017 - Hyytävää Lue
05.01.2018 - Aina pieni pettymys Lue
23.01.2018 - Pupu pöksyssä Lue
10.03.2018 - Granni palaa töihin Lue
02.04.2018 - Mamma Rosengård Lue
09.04.2018 - Virkaintoinen estehevonen Lue
05.06.2018 - Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä Lue
13.06.2018 - Riittämätön Lue
30.06.2018 - Susanne epäilee Lue
17.08.2018a - Gravity Lue
17.08.2018b - Raapaleita repaleista Lue
17.08.2018c - Hengitä syvään Lue
26.08.2018 - Piukkoja pöksyjä ja puolustuspuheita Lue
28.08.2018 - Nyt ja sitten Lue
31.08.2018 - Herää Lue
05.09.2018 - Ratkaisun jäljille Lue
14.09.2018 - No niillä jäljillä Lue
17.09.2018 - Rakas syksy Lue
19.09.2018 - Treenin tarpeessa Lue
20.09.2018 - Pimeässä hiipijät Lue
23.09.2018 - Reikiä nahkaan Lue
24.09.2018 - Silkkaa taidetta ja runoutta Lue
25.09.2018 - Hevosenomistaja ei ollut uskoa silmiään Lue
27.09.2018a - Edustusketkut Lue
27.09.2018b - Salaisuuksia ja Sauvakävelevä Setä Lue
28.09.2018 - Lainapäähineissä Lue
30.09.2018a - Sukulaissuhteita Lue
30.09.2018b - Jos lajia vaihtaa voisin Lue
03.10.2018 - Viimeistelyharjoitukset Lue
06.10.2018 - Kalla CUP III Lue
16.10.2018 - Kylmää ja pimeää Lue
24.10.2018 - Hilpeää hommaa Lue
25.10.2018 - Karua kyytiä Lue
31.10.2018 - Raapaleita Lue
05.11.2018 - Päättäväisyyden pilkahdus Lue
09.11.2018 - Kova maa Lue
16.11.2018 - Penkkiurheilija Lue
01.12.2018 - Sirpaleista ja silmäteristä Lue
09.12.2018 - Aliisa, avulias ja aulis Lue
28.12.2018 - Purtsila opettaa Lue
03.01.2019 - Alkupiste Lue
06.01.2019 - Takaisin arkeen Lue
08.01.2019 - Tyyli, se vapaa ja pakollinen Lue
09.01.2019 - Epäilyksenkylväjä Lue
14.01.2019 - Penna, voi Penna Lue
15.01.2019 - Elämä, kuolema ja ajatus Lue
18.01.2019 - Iltaratsastus Lue
21.01.2019 - Kasvattaja Lue
24.01.2019 - Kausi auki Lue
25.01.2019 - Valmennuksen jälkeen Lue
27.01.2019 - Sileää menoa Lue
30.01.2019 - Äidillistä viisautta Lue
04.02.2019 - Sujuva metri Lue
09.02.2019 - Hui, metrikakskyt Lue
11.02.2019 - Pidän sinusta sittenkin Lue
14.02.2019 - Vapauttava tyhjyys Lue
16.02.2019 - #winterfair Lue
04.03.2019 - #routinetrophy I Lue
09.03.2019 - #routinetrophy II Lue
11.03.2019 - Markaryd Lue
Pikkuviikot - #routinetrophy III Lue
20.03.2019 - Eräissä koulukisoissa Lue
31.03.2019 - Just chillin' Lue
08.04.2019 - Granni is BÄK Lue
18.04.2019 - Anna mun kaikki kestää Lue
20.04.2019 - Vappulan kartano Lue
27.04.2019 - Rentous, tuo epäilyttävä tunne Lue
04.05.2019 - Siskosten kesken Lue
15.05.2019 - Terapiahevoseni Lue
16.05.2019 - Odotukset Lue
18.05.2019 - ... vastaan todellisuus Lue
22.05.2019 - Rauha Lue
28.05.2019 - Vielä hetken Kalla Lue
30.05.2019 - Kuulumistenvaihtoa Lue
11.06.2019 - Kesän henki Lue
15.06.2019 - Kivikko Lue
18.06.2019 - Kesäkupla Lue
25.06.2019 - Korjaustöitä Lue
07.07.2019 - Kaikki pielessä Lue
16.07.2019 - Granni ja pitkä vesi Lue
19.07.2019 - Nousukiito Lue

Tarinakokonaisuudet

Vuodenajat

Kolmiosaisissa tarinasarjoissa seurataan Jusun ja Grannin treenejä, edistysharppauksia ja takapakkeja eri vuodenaikoina. Vuodenaikasarja kattaa aikavälin lokakuusta 2018 vuoden 2019 elokuun loppuun.


I Pimeä syksy

1. Kylmää ja pimeää
"Sääolosuhteet nimittäin vaikuttivat väistämättä Grannin liikuttamiseen. Juuri parhaillaan mä tuijotin kenttää, joka oli aika lohduton näky. Edellisiltana oli alkanut sataa, eikä sade ollut tauonnut hetkeksikään koko yönä. Päivälläkin oltiin saatu komeita kuuroja. Niin surullisen äkkiä lätäköt kertyivät Purtsilan piskuiselle ratsastusareenalle, joka alkoi totisesti muistuttaa perunapeltoa. Eikä se tästä paranisi, ajattelin silloin. Tulisi lisää sateita, ja sitten alkaisivat yöpakkaset, ja kenttä menisi kamalan kovaksi."

kuvitus
2. Karua kyytiä
"Joskus oli tietysti vähän hankalaa, kun oli kiire. Niin kuin vaikkapa tällä viikolla, kun mulla oli ollut hirveästi kaikenlaisia menoja. Ei mitään erityisen jännittävää, mutta muuttokiireitä ja hammaslääkäreitä ja sen sellaista. Joka tapauksessa Granni oli niiden menojen ja muutaman todella kurjasäisen päivän vuoksi ollut aika kevyellä liikunnalla. Tunsin siitä hirvittävän huonoa omatuntoa. Mikä hevosenomistaja mä muka olin? En ainakaan ilmeisesti se kaikkein tunnollisin. Tavallaan siis oikeastaan ansaitsin sen, että Granni kävi hirvittävän hankalaksi."

3. Kova maa
"Ja kuka hoitaisi mun hevoset? Grannin, joka oli jo valmiiksi kuin kihisevä painekattila, ja Trinan, joka oli vasta tullut mulle ja jonka kanssa sujui niin ihanasti. Mikä valtava pettymys mun mieleeni pesiytyi. Voi pojat - ja mä kun olin murehtinut, että Grannin kisakunto ottaisi takapakkia huonojen sääolosuhteiden takia. Tässä sitä oltiin. Toivomassa, että sääolosuhteet ja hankala hevonen olisivat mun ainoat murheet. Ne olivat tuntuneet niin kohtuuttoman ylitsepääsemättömiltä mielipahan aiheilta vielä tovi sitten."


II Jäätalvi

1. Sirpaleista ja silmäteristä
"Mä olin kaatunut, ja kova maa oli ottanut mut jäisenä vastaan. Siinä murtui luu ja samalla murtui jotakin muuta. Mun suunnitelmat loppuvuodelle menivät kertaheitolla säpäleiksi, ja niitä sirpaleita mä sitten rupesin raapimaan kasaan. Piti saada liimattua kokoon järkevä uusi suunnitelma kahdelle hevoselle. Sitten piti oppia elämään sen kanssa, ettei se suunnitelma ollut samanlainen kuin alkuperäinen. Etten mä pystynyt itse toteuttamaan mitään. Mun tehtävä olisi katsella vierestä, kun muut ihmiset ratsastaisivat todeksi mun omat tavoitteeni."

2. Elämä, kuolema ja ajatus
"Olinko mä juuri koskaan hymyillyt treenien päätteeksi ennen kuin mä jouduin vaihtopenkille ja näin omin silmin, ettei Granni koskaan näyttänyt yhtä kamalalta kuin tuntui? Oli melkein sääli, että se oli nyt astutettu. Mulla oli siitä niin harvinaisen hyvä fiilis, että edessä jälleen häämöttävä treenitauko kieltämättä hieman kismitti. Onneksi mulla olisi nyt Trina paikkaamassa Grannin varsaloman muuten aiheuttamaa treenivajetta, ja hapannaamaisen tamman itsensä kanssa me tehtäisiin nyt voitavamme vielä kun pystyttäisiin."

3. Vapauttava tyhjyys
"Tiedätkö mitä", mä aloitin, ja kuulin itsekin, kuinka paljon valoisampi mun ääni yhtäkkiä oli. "Mä lähden sitten sinne Ruotsiin."
Päätös oli yllättävän nopeasti tehty. Mä olin kuullut Falkencreutzien tallin tiloissa järjestettävistä kilpailuista ensin Alexanderilta, ja sitten myös Rasmukselta, jolle Isabella oli ehdottanut osallistumista. Mä olin arvellut, etten voisi enää Grannilla lähteä niihin kisoihin, mutta nyt meillä ei enää mitään estettä osallistumiselle. Granni oli jäänyt tyhjäksi, ja niinpä mä olin taas siinä pisteessä, että mä jouduin kirjoittamaan kilpailukauden tavoitteet ja suunnitelmat uusiksi.
"Niihin kisoihin", tarkensin.
"Oho", Rasmus naurahti, ja henkäisi sitten: "Siistiä."
"Saadaanpahan ainakin ratarutiinia", hymähdin. "Jos ei tänä vuonna tule varsaa, niin sittenpähän kilpaillaan."


III Treenikevät

1. Markaryd
"Uppouduin hetkeksi hekumoimaan vielä lauantain ratojen nostattamaan fiilikseen. Grannin kanssa me oltiin hypätty sekä metrikymppi että kaksikymppinen, ja molemmilla korkeuksilla se oli siivittänyt meidät tuplanollaan. Jos unohdettiin, miten surkeasti Trinan kanssa meni, mä saatoin melkein hetken aikaa kuvitella olevani sittenkin aika hyvä ratsastaja. Niin, oli parempi keskittyä siihen, että me sijoituttiin Grannin kanssa suuremmassa luokassa ja jäätiin pienemmässäkin ensimmäisenä ratsukkona ulos palkintosijoilta. Katselin edelläni kulkevan ratsun selässä rennosti keikkuvaa Rasmusta, ja arvelin senkin olevan ihan tyytyväinen. Kahden ratapäivän jälkeen meidän yhteenlaskettu ruusukesaldo oli neljä; kaksi keltaista Grannille ja kaksi valkoista Rasmukselle Branin ja Cavan kanssa. Mä elättelin toiveita siitä, etteivät ne neljä sijoitusta jäisi meidän viimeisiksi."

2. Vappulan kartano
"Mä olin sentään aikuinen ihminen, vaikken sitä aina muistanutkaan. Tänään kuitenkin muistin. Nojasin raskaasti auton selkänojaan ja mun raajat tuntuivat painavilta, mutta suupielet ja mieli kepeiltä. Kävin mielessäni läpi valmennuksen antia ja uhkuin halua päästä jatkamaan treenikautta Grannin kanssa. Ja millä tavalla se jatkuisi, ajattelin jännittyneenä mutta onnellisena, ja unohduin katselemaan Rasmusta. Se keskittyi ajamiseen, mutta vilkaisi mua välillä sivusilmällä ja silloin sen ilme aina vähäsen muuttui. Kaikki muutokset elämässä eivät olleet pelottavia ja pahoja, mä arvelin silloin harvinaislaatuisen rohkeana."

3. Vielä hetken Kalla
"Treenit oli nyt treenattu. Oivallus iski lujaa, kun Verneri kehotti mua siirtämään Grannin kevyeen raviin loppuverryttelyä varten. Kurkkua kuristi yhtäkkiä, ja pallea tuntui jäiseltä ja koko keho ihmeellisen voimattomalta. Seuraavan kerran, kun mä kuulisin valmentajamaista käskytystä, kieli olisi englanti ja aksentti ehkä saksalainen, ja tutun ja turvallisen Verneri Kaajapuron sijaan mun ja Grannin treenejä luotsaisi pomo. Ehkä meitä tuijottaisi se Joachimkin, josta Rasmus oli vähän kertonut ja jota mä yritin olla pelkäämättä jo etukäteen."


IV Kisakesä

1. Kivikko
"Mä hymyilin kireästi vastaukseksi. Olin hokenut olevani fine, mutta en mä kyllä ollut. Päässä jyskytti ja pikkusormi turposi, mutta fyysiset seuraukset olivat nurinratsastuksen jälkeen kaikkein pienimmät. Me oltiin tultu Grannin kanssa kesäksi ulkomaille kisaamaan ja kehittymään, ja voi miten mä olin toivonut että me oltaisiin haasteen tasalla. Sitten me aloitettiin kautemme näin. Se ei luvannut lainkaan hyvää tulevalle, jos multa kysyttiin. Joachimilla oli kuitenkin oma vinksahtanut näkökulmansa tähänkin asiaan: ”What a perfect way to start the summer! If you ask me, it’s best to hit rock bottom right in the beginning. Now you know what’s there and can move on.""

2. Nousukiito
"Se saattoi olla juuri se rohkaisu, jota mä tarvitsin. Sinä päivänä mä ratsastin uusintaradan, jonka aikana mä ehdin nauttia siitä, miten helpolta työskentely Grannin kanssa tuntui. Me mentiin kovaa, ja silti Granni pysyi mun kanssa. Mä tunsin ajoittain ohjissa hevoselleni luonteenomaisen nykäisyn, pienen aavistuksen siitä että se saattaisi koska tahansa purra kuolaimeen ja mennä menojaan, mutta hyvin nopeasti tamma pehmeni taas ja kävi vastaanottavaiseksi pienille pidätteille. Oli vaikea edes keksiä nimeä tunteelle, jonka mä koin silloin kun mä todella tajusin, että parin viime vuoden aikana tehty työ ihan todella tuotti tulosta."

SIM Routine Trophy 2019

Josefina ja Granni osallistuivat maaliskuussa 2019 SIM Routine Trophy -kilpailuihin Ruotsin Markarydissä. Kilpailupaikkana toimi Stall Falkencreutz. Ratsukko starttasi Pikkuviikoilla 100-120cm luokissa. Pikkuviikkojen jälkeen Granni jäi vielä Ruotsiin, vaikka Josefina palasi kotiin. Tamma starttasi Siirtymäviikolla vielä yhden 110cm luokan omistajansa isoveljen, ammatikseen kilpaa ratsastavan Alexander Rosengårdin, kanssa.

Tulokset

06.03.2019 - 100cm - sij. 16/50
06.03.2019 - 110cm - sij. 3/51
09.03.2019 - 110cm - sij. 8/50
09.03.2019 - 120cm - sij. 3/56
13.03.2019 - 110cm - sij. 7/48
13.03.2019 - 120cm - sij. 26/51
16.03.2019 - 120cm - sij. 44/54
20.03.2019 - 110cm - sij. 2/51 ratsastaja AR

Tarinat

Vapauttava tyhjyys - Päätös matkasta
Menomatkalla - Välipysäkki
#routinetrophy part I - Saapumispäivä
Ja niin he olivat perillä - Toinen näkökulma
Huru tekee huomioita - Hevosenhoitajan kynästä
Grannin kertomaa - Grannin terveiset kotiväelle
Markaryd - Välipäivän hupia
Raapaleita - Pieniä maistiaisia pikkuviikoista

Seikkailu Saksassa

Valmentajat

Kotivalmentaja Verneri Kaajapuro
Ratsukon yhteistyö Kaajapuron kanssa alkoi alkuvuonna 2018, kun Grannin ratsukoulutuksessa oli aika loikata esteiden pariin. Sittemmin Josefina on ratsastanut Vernerin opeissa muillakin hevosilla. 160cm tasolla sijoittuen kilpaileva Kaajapuro valvoo sekä ratsukon este- että sileäntyöskentelyä. Nämä säännölliset valmennukset sisältyvät päiväkirjalistaukseen; oikealla listattu vierasvalmentajien ohjaamat treenit.

Muut valmentajat
Arne Rosengård
Isabella Sokka
Lauri Merikanto
Dierk Mayer
Matteo Locatelli


Valmennukset

Estevalmennus

27.04.2018, Auburnin kartano.
Valmentaja Isabella Sokka. Kuittaus.
"Ette te toivottomia ole", lipsahti Isabellan suusta,
ja se oli hunajaa mun korville.

Estevalmennus

21.06.2018, Eternal Warmbloods.
Valmentaja Heidi. Kuittaus.
Oijoi! Tämäpäs olikin hukkareissu.

Kouluvalmennus

14.09.2018, Auburnin kartano.
Valmentaja Isabella Sokka. Kuittaus.
"Tämä kouluvalmennus on pääasiassa
mittatilausvalmennus talliemme teineille. Valmennuksessa keskitytään istuntaan ja kevyeeseen käteen."

Puomitehtäviä

19.09.2018, Auburnin kartano.
Valmentaja Isabella Sokka. Kuittaus.
"Ei koulua, ei esteitä, vaan kaikille
lajeille hyödyllinen puomitunti!"

Estevalmennus

28.09.2018, Rosengårdin kartano.
Valmentaja Arne Rosengård. Kuittaus.
"Nyt sun pitää siirtyä pois tosta ongelma-ajattelusta. Lakata murehtimasta ja ruveta ratkomaan", se kertoi. "Ratkotaan yhdessä."

Rataharjoitus

03.10.2018, Rosengårdin kartano.
Valmentaja Arne Rosengård. Kuittaus.
"Grannilla oli valtava halu hypätä, eikä se tuntenut sanaa rimakammo."

Läpiratsastus

18.12.2019, Auburnin kartano.
Isabella Sokka läpiratsasti Grannin. Teksti Isabella, kuvitus omistaja.
"Granni oli selästä varsin jännittävä. Jotenkin
ihan erilainen kuin olin kuvittelut."

Estevalmennus

25.01.2019, Auburnin kartano.
Valmentaja Lauri Merikanto. Kuittaus.
"Kuinka naurettavaa: ratsastaa yhdellä hevosella yhdessä valmennuksessa ja tuntea olonsa jyrän alle jääneeksi."

Sileänvalmennus

27.01.2019, Auburnin kartano.
Valmentaja Lauri Merikanto. Kuittaus.
"Musta tuntui, että mun täytyi oppia hengittämään."

Estevalmennus

20.04.2019, Vappulan kartano.
Valmentaja Matteo Locatelli. Kuittaus.
“From what I’ve heard, she has a huge ego. And now I’m talking about the horse, not the rider”, Matteo tarkensi ja naurahti, ja katsomosta kumpusi kumea kaiku.

Estevalmennus

25.06.2019, Riesenbeck, Saksa.
Valmentaja Dierk Mayer. Kuittaus.
"Tuskanhikinen minä ja turhautumistaan taitavasti aisoissa pitävä pomo. Granni ei päästä ketään treeneihinsä osallista helpolla."

Estevalmennus

18.10.2019, Auburnin kartano.
Valmentaja Arne Rosengård. Kuittaus.
"Granni hikoilee ja huiskii välillä ärtyneenä hännällä, kun vaadin siltä yhtä paljon kuin Arne vaatii multa."

Estevalmennus

18.10.2019, Auburnin kartano.
Valmentaja Arne Rosengård. Kuittaus.
"Granni keräsi maankamaralle laskeuduttuaan takajalkansa vikkelään takapotkuun, vinkaisi ja säntäsi sitten eteenpäin. Pää kohosi kohti kattoa, ja ellei Josefinaa olisi hävettänyt koko linja niin rutosti, häntä olisi ehkä naurattanut holtittomasti."