virtuaalihevonen
varsakuva
Ulkoasu © M Layouts
Muu materiaali © VRL-05265
Varsakuvan tausta © Loci / Linepaja
avatar
Nimi Sinevan Apricot
Syntymäaika ja ikä 07.03.2018, 0v
Rotu ja sukupuoli Suomalainen puoliveritamma
Säkäkorkeus ja väri kasvaa, rautias
RekisterinumeroVHX, PKKx
Omistaja Anmari Franssi (VRL-05265)
KasvattajaDaniel Susineva
Koulutus tavoite GP

Arasta varsasta kilparatsuksi

Historia

Sinevan Apricot oli ensimmäinen kasvattajansa tallissa syntynyt varsa. Se oli kaunis ja pitkäjalkainen tamma, jolla oli hieman herkästi huolestuvaisen hevosen luonne. Apricot ei varsanakaan viihtynyt kovin hyvin yksin, vaan nysväsi emänsä kyljessä. Vähitellen muiden varsojen leikit kävivät houkuttelevammiksi, ja läsipäinen tammavarsakin uskaltautui itseään hieman nuorempien varsojen peesissä laajentamaan elinaluettaan tamma- ja varsalaitumella. Huippurohkeaksi se ei koskaan kasvanut, eikä myöskään suureksi. Jo ratsutuksen alkuvaiheessa Daniel epäili, että Apricot jäisi hänen toiveitaan pienemmäksi ja kapeammaksi. Olo nuoren hevosen selässä ei ollut kotoisa, ja kun miehellä nyt oli varaa valita, millä hevosilla halusi kilpailla, päätyi hän lopulta siihen, että jos Apricotista tulisi järkevä ostotarjous, hän tarttuisi siihen.

Oliko tarjous sitten lopulta enemmän järki- vai tunneperustainen, mene ja tiedä. Apricotiin ihastui Danielilla työssäoppimassa ollut ratsuttajaopiskelija. Anmari Franssi tuli tallille nyrpeän opetusmestarihevosensa kanssa ja oli jo ehtinyt vannoa, ettei koskaan enää hankkisi toista tammaa, niin takkuista kaikki oli Unna-ratsun kanssa ollut. Apricot kuitenkin teki häneen tallin nuorista kaikkein suurimman vaikutuksen, vaikka keties Brontide tai Clarinora olivatkin järjellä ajateltuna hienompia ja laadukkaampia.

Jos se tuntuu omalta, osta se, oli Daniel Susinevan kommentti Anmarille. Daniel ja Anmari sopivat vaihtavansa hevosia päikseen. Daniel sai hyväsukuisen ja jo iäkkäämmän Unnan siitostammaksi talliinsa. Anmari jatkoi ratsastajaksi kasvuaan nuoren Apricotin kanssa.

Luonnekuvaus

Apricot on tarkkailijaluonne. Jos sitä jännittää jokin, se käy jähmeäksi ja hitaaksi, mutta on tarvittaessa valmis käännähtämään kannoillaan ja pakenemaan paikalta. Ratsastaessa se voikin olla melko tahmean tuntuinen, mikäli ollaan vieraassa ympäristössä tai ratsastajan otteet hirvittävät sitä. Terävä ja tehokas Anmari saakin epäilemättä hakata päätään seinään herkkäsieluisen tammansa kanssa vielä moneen otteeseen, ennen kuin löytää ratsastukseensa Aprin kaipaamaa pehmeyttä.

i. Banana Mania
dwb 167cm m
Fn, KTK-II
VH-tunnus
ii. Bam Boozle
evm | dwb 169cm m
iii. Sir Bjarke
evm | hann 168cm trn
iie. Lovetina
evm | dwb 166cm m
ie. Citronella
evm | dwb 164cm mrn
iei. Citrus
evm | dwb 163cm rt
iee. Florella
evm | dwb 165cm m
e. Apricity
trak 168cm rt
Fn, KTK-II
VH-tunnus
ei. Capricorn
evm | trak 166cm m
eii. Fairy Foe
evm | trak rt 170cm
eie. Coral
evm | trak m 165cm
ee. Allegory
evm | trak vprn 169cm
eei. Pelegrino
evm | trak trt 168cm
eee. Ambiance
evm | trak vrn 167cm

Sukuselvitys

Banana Mania (i) tuotiin Tanskasta Suomeen kaksivuotiaana varsahuutokaupan löytönä. Sen ratsukoulutuksen aloitti kouluratsastaja Senja Voikoski, jonka käsistä hevonen kuitenkin siirtyi nelivuotiaana Inna Paakkasen omistukseen. Bansku on yhä melko nuori ja vasta kaksi jälkeläistä jättänyt ori, jonka kilpaura on kuitenkin jo saanut hyvän startin. Yhdessä Innan kanssa Bansku on edennyt kisaurallaan ruusukkeesta toiseen. Suuriläsinen musta kouluori on luonnostaan hyvin tasapainoinen ja elastisesti liikkuva hevonen, ja koska sillä on myös miellyttävän työteliäs luonne, sen kouluttaminen on ollut todellinen ilo. Luonne olikin yksi niistä syistä, joiden perusteella Bansku valittiin Sinevan Apricotin lennokkaan emän jalostuspariksi. Sormet ristissä toivottiin, ettei varsa olisi aivan yhtä hanakka säikähtelemään kuin emänsä. Apricotissa näkyy runsaasti piirteitä molemmista vanhemmistaan ja niiden luonteesta.
© Lynn

Banskun isä Bam Boozle (ii) on erittäin upea suurimerkkinen musta kouluhevonen. Sillä on suuri luonne niin hyvässä kuin pahassakin. Täydellinen työmotivaatio on vienyt orin GP-tasolle asti, mutta koska se ajattelee usein viidennellä jalallaan, se osaa myös käydä käsittelijöidensä hermoille. Bam Boozle on myös haluttu jalostushevonen ja se on jo jättänyt roiman määrän jälkeläisiä, joiden menestys on vaihtelevaa. Osa ei ole vielä kerinnyt edes ratsukoulutusvaiheeseen, kun jotkut jo kilpailevat vaativallakin tasolla. Bam Boozle on koko ikänsä asunut yhdellä omistajalla Tanskassa ja kilpailee yhä GP-tasolla.

Sir Bjarke (iii), Banskun isänisä, on olympiahopeaa voittanut tuumanruunikko hannover. Myös pidemmälle sukua katsoessa löytää muutaman olympiahevosen, joten menestys kulkee selvästi suvun verissä. Sir Bjarke on tulinen hevonen, jolla on hyvin näyttävät liikkeet ja se nauttii suuresti työnteosta. Yhä Saksassa asuva ori ei enää kilpaile vaan on siirtynyt täysin jalostushevoseksi kisaeläkkeellään. Suvun ja menestyksen ansiosta Sir Bjarke on haluttu jalostushevonen, ja suuri osa jälkeläisistä on myös jo yltänyt korkealle menestykselle.

Bam Boozlen emä Lovetina (iie), oli musta tanskalainen, joka oli luonteeltaan hyvin ystävällinen ja rakastettava. Sen suvussa on paljon hyvää kisaverta, mutta Lovetinasta ei koskaan tullut kisahevosta GP-tasolla. Loppujen lopuksi sen liikkeet eivät riittäneet tarpeeksi pitkälle ja siirrettiin siitostammaksi. Lovetina olikin loistava emä kaikille varsoilleen ja suvun ansiosta myös haluttu. Jälkeläiset ovat kaikki hyvin menestyneitä kouluhevosia. Kunnioittavalla iällä Lovetina menehtyi suolikiertymään.

Citronella (ie) on nuori mustanruunikon värinen pienikokoinen tanskalainen, jolla on erittäin hyvä emälinja. Tamman ura on vielä alussa, koska se astutettiin ensimmäisen kerran jo ennen kunnon ratsukoulutuksen aloitusta. Banskun vieroituksen jälkeen Citronellan koulutus pääsi kunnolla alkamaan ja on jo hyvässä vaiheessa. Tähän mennessä kisamenestys on ollut hyvää ja Citronella kehittyy koko ajan. Citronella on päässyt näyttämään taitojaan myös muualla Euroopassa ja se omaa lungin asenteen matkustukseen. Muuten tamma on erittäin energinen ja hieman myös vaativa ratsastettavuudeltaan. Onneksi Citronella on nopea oppimaan.

Citrus (iei), tuo oman arvonsa tunteva ja mielialansa aina näyttävä pieni tanskalainen ori, on kaikesta huolimatta hieno kouluhevonen. Ei ehkä se kaikista loistavin olympiahevonen, mutta hyvää menestystä ratsastajansa kanssa Euroopassa niittänyt kuitenkin. Citrus ei pienen kokonsa puolesta ole kaikista halutuin jalostusori, mutta sukunsa ja kisamenestyksen ansiosta, ori on päässyt jatkamaan sukuaan muutaman varsan verran. Vielä kovin moni ei ole kerinnyt hakemaan itselleen kisamenestystä kisakentiltä, mutta Citrus on hyvin periyttänyt näyttäviä liikkeitään.

Banskun emänemä Florella (iee) on tarkoin jalostettu musta tanskalainen, joka kantaa hyvää emälinjaa verissään. Se on loistava esimerkki siitä, mitä saadaan, kun yhdistetään kaksi olympiahevosta. Näyttävät liikkeet, herkkä luonne ja hyvä menestys kilpailuissa. Florellan kasvattaja omistaa myös tamman emän, joka on jo entinen kisaeläkkeellä oleva olympiahevonen. Parin jälkeläisen jälkeen Florellan laitettiin selkeät tavoitteet korkealle ja tavoitteet ovatkin jo melkein saavutettuja. Tamman kahdesta jälkeläisestä Citronella on ainut kisauransa aloittanut. Orijälkeläinen on vasta eskarivaiheessa koulutuksensa osalta.
© Inna

Kouluratsastus
KRJ Villit
PKK:n näyttelytulokset
Muut

Valmennus 00.00.00000

Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjoisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen läheisin ym­päristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja. Peltojen alla on niittu, apilaäyräinen, halkileikkaama monipolvisen ojan; ja runsaasti antoi se heiniä, ennenkuin joutui laitumeksi kylän karjalle. Muutoin on talolla avaria metsiä, soita ja erämaita, jotka, tämän tilustan ensimmäisen perustajan oivallisen toiminnan kautta, olivat langenneet sille osaksi jo ison jaon käydessä entisinä aikoina. Silloinpa Jukolan isäntä, pitäen enemmän huolta jälkeentulevainsa edusta kuin omasta parhaastansa, otti vastaan osaksensa kulon polttaman metsän ja sai sillä keinolla seitsemän vertaa enemmän kuin toiset naapurinsa. Mutta kaikki kulovalkean jäljet olivat jo kadonneet hänen piiristänsä ja tuuhea metsä kasvanut sijaan. - Ja tämä on niiden seitsemän veljen koto, joiden elämänvaiheita tässä nyt käyn kertoilemaan.

Valmennus 00.00.00000

Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjoisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen läheisin ym­päristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja. Peltojen alla on niittu, apilaäyräinen, halkileikkaama monipolvisen ojan; ja runsaasti antoi se heiniä, ennenkuin joutui laitumeksi kylän karjalle. Muutoin on talolla avaria metsiä, soita ja erämaita, jotka, tämän tilustan ensimmäisen perustajan oivallisen toiminnan kautta, olivat langenneet sille osaksi jo ison jaon käydessä entisinä aikoina. Silloinpa Jukolan isäntä, pitäen enemmän huolta jälkeentulevainsa edusta kuin omasta parhaastansa, otti vastaan osaksensa kulon polttaman metsän ja sai sillä keinolla seitsemän vertaa enemmän kuin toiset naapurinsa. Mutta kaikki kulovalkean jäljet olivat jo kadonneet hänen piiristänsä ja tuuhea metsä kasvanut sijaan. - Ja tämä on niiden seitsemän veljen koto, joiden elämänvaiheita tässä nyt käyn kertoilemaan.