Silencio, jota ei ilmeisestä uhasta huolimatta suinkaan kutsuta Ensioksi vaan Silmuksi, on vähäeleisen tyylikäs ori. Se on kai tajunnut nimensä merkityksen, eikä pidä itsestään turhaa mekkalaa. Silmu liikkuu vaivattoman elastisesti ja rytmikkäästi, ja jotakin kissamaista on niin sen liikkeissä kuin luonteessakin. Pienestä pitäen Silmu on ollut sellainen, ettei sille ryppyillä, vaikka ei se mitenkään poikkeuksellisen kovasti ole ikätovereitaan kurmuuttanut. Orilaitumelle päästessään se on tehnyt kerralla selväksi, ettei suvaitse pomottelua, ja sitten muistutellut asemastaan vain ehdottoman tarpeen sitä vaatiessa. Enimmäkseen Silmu viihtyy vähän etäällä muista, tarkkailuasemissa.

Suvusta

Silmun kieliä solmiva isälinja johtaa suoraan Danielin omaan jalostusoriin, mustaan muotovalioon nimeltä Schwartzwaltz (ii). Koska Silmun vaarin nimi on mitä on, se on saanut lempinimen Sössö ja yhtä vaikeannimisen orilinjan jatkajan, Schavadakedavran (i). Houkutus antaa Silenciollekin jokun Schmoobidoobizoo-tyylinen nimi oli olemassa, joskaan ei järin suuri, sillä Danielista on kiva osata lausua ainakin omien kasvattiensa nimet. Onneksi isänemä Polzin Maranda on aika simppeli, joten jotakin tämänkin puolen sukutaulusta saa sanottua ilman, että nimen änkyttämiseen menee vartti (puhumattakaan kirjoittamisesta).

Silmun emä Sinevan Apricot puolestaan on historian ensimmäinen Sinevan-kasvatti ja siksi salaa hyvin lähellä Danielin jäyhänä pidettyä sydäntä. Apricotin omistaa Danielille työskentelevä ratsuttaja Anmari Franssi, joka on kilpaillut tammalla toistaiseksi vaativia luokkia ja tavoittelee Grand Prix -tasoa. Trakehnertamma Apricityn (ee) kanssa ei koskaan aivan sellaisia tasoja päästy starttamaan, sillä tamma oli epäonninen ja teloi jalkansa. Banana Mania (ei) on myös asunut lyhyen aikaa Susinevan tallissa, sillä ori kävi myyntivälityksessä ollessaan vasta nuori ratsunalku. Sittemmin kakkospalkinnolla kantakirjattu "Bansku" on kilpaillut omistaja-ratsastaja Inna Paakkasen kanssa ja kerännyt näyttelyistä muotovalion arvonimen.

Jälkeläiset

KRJ

PKK

Kirjoittanut omistaja

Kirjoittanut omistaja
Vaimo oli lähtenyt. Mieskin oli lähdössä, tavaroita laatikoissa, sikin sokin, sekasotkua. Yksinäinen hahmo keskellä äänetöntä, puoliksi pakattua taloa, ja sitten kaiken särki säpäleiksi puhelin. Typerä soittoääni, liian pirteä, ei lainkaan tilanteeseen sopiva. Vaan sopiko sellaiseen tilanteeseen mikään; hautajaismarssi olisi kuulostanut liian melodramaattiselta.

Hyvä uutinen. Sopiko se tilanteeseen? Että pitkään pantattu varsa oli vihdoin syntynyt, oli terve, nousi nopeasti jaloilleen. Anmari itse soitti. Anmari oli liisannut Danielille tammansa ja Daniel oli valinnut tammalle orin, ja nyt se oli syntynyt: orivarsa.

Daniel jätti tyhjentyvän talon ja hiljaiset seinät ja asteli vaitonaisena talliin. Siellä oli Anmari, yhtä hiljaisena mutta eri syystä: Anmari oli helpottunut ja onnellinen. Hänen tammansa oli selviytynyt hienosti varsomisesta. Pian hän saisi sen kunnolla takaisin itselleen, ratsastettavaksi ja treenattavaksi.

Hiljaisuuden keskelle syntynyt varsa sai hiljaisen nimen. Daniel leikitteli varsan isän nimen loitsuteemalla, eikä Daniel ollut leikkisä mies, mutta pieni ori tuntui ansaitsevan edes rahtusen sitä samaa keveyttä, jota se oli tuonut lohduttomaan tilanteeseen syntymällä terveenä.

"Silencio", Daniel sanoi.

Ehkä loitsu toimi. Anmari ei hiiskunut sanaakaan, nyökkäsi vain.