Perustiedot

Nimi: Sinevan Clarinora
Rotu: Suomalainen puoliverinen
Sukupuoli: Tamma
Syntynyt: 01.04.2018 (12v)
Säkäkorkeus: 172cm
Väri: Ruunikko
Koulutus: Inter II
Omistaja: VRL-05265
Kasvattaja: Daniel Susineva (VRL-05265)
VH18-031-0189 | PKK2732

Arvonimet

Finest Foal 2019
Finest 2019
VIP MVA 2019
KTK-II 2019*
KVJ AB 2020
*KTK-lausunto alempana sivulla

Kuvagalleria


Klara (vas.) ja sisko Carnival rallittelevat.

Ominaisuuspisteet

Hevonen on porrastetuissa tasolla 9/9 (Inter II). Katso statistiikka.
KRJ: 5453.83p (vt. 9)
Kuuliaisuus ja luonne: 2437.83 p.
Tahti ja irtonaisuus: 3016.00 p.

Tarinakilpailut

KRJ 18.1.2020 Hopiavuori
>> Intermediate I, 1/6.
>> Tehtävänanto & tuotos

Näyttelyt

Varsaluokat
22.06.2018 tuom. Pölhö, EO-sert
01.07.2018 tuom. Arnika, EO-sert (LKV BIS3)
25.07.2018 tuom. Tinu, EO-sert

Rakenneluokat
31.03.2019 tuom. Anne, EO-sert1
12.04.2019 tuom. aksu & BIS-kehä Anne. KTK-sert
12.05.2019 tuom. Sage & BIS-kehä aksu. KTK-sert, BIS4
11.08.2019 tuom. Arnika & BIS-kehä jutta. KTK-sert, BIS5

1 "Tasapainoinen, nuoren oloinen, hieman lihakseton"

Sinevan Clarinora

KTK-II, VIP MVA Fn, FF

{
Aprillipäivänä syntyneitä kaksosvarsoja oli osattu odottaa ja niiden syntymään oli valmistauduttu vielä huolekkaammin kuin muiden tilalla syntyvien varsojen kohdalla. Silti ne pääsivät yllättämään. Dancirella, kaksosvarsoja kantanut emä, kai kyllästyi möyryäviin siskoksiin ja päätti pyöräyttää ne maailmaan ennen kuin se kenenkään muun mielestä olisi ollut ajankohtaista. Tamma ei antanut varsomisesta merkin merkkiä, mutta niin vain tupsahtivat tuplamuksut karsinaan ihan yks kaks yllättäin. Varsat syntyivät onnellisten tähtien alla, sillä kaikki sujui ongelmitta.

Ensipäivistään lähtien Sinevan Clarinora ja Carnival ovat olleet jatkuvan vertailun kohteena. Kumpi on vahvempi? Kumpi on suurempi? Kummalla on suoremmat jalka-asennot, kummalla kauniimpi väri? Toistaiseksi Klaraksi kutsuttu Clarinora tuntuu olevan kaikessa pienempää siskoaan hieman edellä, paitsi ehkä väriasiassa tummia kouluhevosia suosivan kasvattajan mielestä. On kutkuttavaa nähdä, millaisiksi siskokset kasvavat. Kummankin omistajalla on suuret toiveet oman tammansa suhteen. Ehkä ne vielä jonakin päivänä laukkaavat peräkkäin kunniakierroksella ja ilakoivat vähän niin kuin tekivät pikkuvarsoina tarhaa ympäri loikkiessaan.
}

Klaran tunnistaa arvokkaasta ilmeestä ja siitä, että sen lähellä on helppo tuntea olonsa arvostelluksi. Suurikokoinen tamma katselee korkeuksista kaikkea ympärillään tapahtuvaa ja näyttää jatkuvasti olevan asioista jotakin mieltä. Sen ilme ei tapaa olla kaikista hilpein, ja siinä miten se viihtyy parhaiten itsekseen tai harvojen ja hartaan harkinnan seurauksena hyväksyttyjen hevosystäviensä seurassa se muistuttaa kyllä kovasti kasvattajaansa. Arkisissa tilanteissa tamma on periaatteessa hyvinkin helppo käsitellä, mutta se edellyttää asioiden sujuvan ilman odottamattomia ja ennen kaikkea aikaavieviä kommelluksia. Klara ei ole maailman kärsivällisin hevonen, ja sen pinna ei takuulla venyisi kokemattomien hevostelijoiden hitaisiin ja haparoiviin käsittelyotteisiin. On sen onni, että se ei ole päätynyt ratsastuskouluun, ja oikeastaan myös ratsastuskouluyrittäjän, sillä eihän tämä tamma sellaisessa kodissa kauan pysyisi.

Ratsuna Klara on ehkä vähän omaehtoinen ja, no, tamma. Se ei hätkähdä mitään ulkoisia olosuhteita; vieraat valmennusympäristöt ja vilkkaat kisapaikat ovat sille tuttua huttua. Sen sijaan sen hormonitoiminta kyllä varmaan aiheuttaa jos jonkinlaista tuuliviireilyä. Voimakkaat omat mielipiteet näkyvät myös siinä, kuinka Klara ei ihan joka kerta malta kuunnella ratsastajan hienosäätöön pyrkiviä hipsutteluja. Kun se on loksahtanut jollekin mukavuusalueelle, sitä on hankala maanitella sieltä uloskaan. "Tämä on nyt se tahti jossa me edetään, koska minusta tämä on hyvä", se voisi sanoa ja nakella niskojaan varmemmaksi vakuudeksi. Kuten vanha meemi sanoo, tammaa ei saa tottelemaa käskemällä. Imartelu sen sijaan kyllä toimii tähän hevoseen yllättävän hyvin: se rakastaa silityksiä, jotka kertovat sen tekevän oikein, ja erityisen tärkeää on jaksottaa työskentelyä sopivilla käyntihengähdysjaksoilla, joiden aikana tamma saa rauhan ratsastajan pyynnöiltä.

Klara kuitenkin osaa paljon, minkä huomaa, kun sitä ohjaa päättäväinen mutta herkkäotteinen ratsastaja. Ratsastuksen lisäksi myös hevosen oma kunto vaikuttaa selvästi sen työskentelymotivaatioon: Klara tekee mielellään tehtäviä, jotka se kokee helpoiksi ja joista sitä kehutaan, ja onnistuminen edellyttää tietysti tehtäviin nähden riittävää voimaa ja tasapainoa. Varsomisista johtuvien taukojen jäljiltä treeniin palauttelu on sen kanssa aina pitänyt tehdä ajatuksen kanssa, ja hevosta kuunnellen selvitään takaisin sen omalle tasolle ilman valtaisia takapakkeja. Inter-luokkiin saakka koulutetun Klaran bravuureihin kuuluvat ehdottomasti rytmikkäät, molempiin suuntiin tasaiset laukanvaihtosarjat. Siinä asiassa sen mukavuusalueelle loksahtamistaipumuksesta on ehkä jopa hyötyä, sillä kun sen saa aloittamaan laukanvaihtodiagonaalin oikeassa rytmissä, se menee mielellään loppuun saakka samalla poljennolla.

Sukutiedot

i. Clarimonde
VIP MVA Fn, KTK-II, KRJ-I
fwb mrn 173cm
VH-tunnus
ii. Charmeleonis
evm | fwb tprn 172cm
iii. San Cuvier
evm | fwb mrn 172cm
iie. Granissa
evm | fwb rn 169cm
ie. Mandy O My
evm | fwb m 170cm
iei. Diachronous
evm | hann m 174cm
iee. Macherie
evm | fwb prn 171cm
e. Dancirella
Fn, KTK-II, KRJ-II
fwb m 174cm
VH-tunnus
ei. Dragonheart
evm | fwb mrn 170cm
eii. Danceton
evm | fwb tprn 173cm
eie. Olivia Guivre
evm | fwb m 175cm
ee. Zantelle
evm | fwb mkm 171cm
eei. Zachary
evm | fwb m 169cm
eee. Cruellacestlavie
evm | fwb mkm 170cm

Jälkeläiset

fwb-o. Sinevan Bavardi (VIP MVA Fn, KTK-II), i. Sinevan Brontide
fwb-o. Sinevan Broccoli Boi (FF, KV-II), i. Bramble Berry Boi
fwb-t. Sinevan Caramilla (KV-I), i. Sinevan Aurifex

Kantakirjaus

PKK:n 87. kantakirjaustilaisuus
25.3.2019. Tuomareina aksu, Anne & Pölhö.
16,5 + 17 + 17 = 67,3% KTK-II
- Hyvänmallinen, liioittelematon kaula. Siro ja kaunis pää, sukupuolileima todella hyvä, rotuleima hyvä. Runko jokseenkin avoin, ei kouluhevoselle vahvin.
- Tasapainoinen, nuoren oloinen. Jaloissa hyvä luusto, nestettä kuitenkin. Selkeä, miellyttävä toteutus.

Jalostusarvostelu

PKK:n kasvattajapäivät 21.12.2019, jälkeläisryhmä-luokka, tuom. aksu
Sinevan Clarinora - PKK2732
+ Sinevan Bavardi - PKK3045
+ Sinevan Broccoli Boi - PKK3078
+ Sinevan Caramilla - PKK3315
Yhteisarvosana: 5, LKV
"Jalostusvalinnat tamman kanssa on tehty selkeästi ajatuksen kanssa ja niissä on onnistuttu erinomaisesti. Tamma kompensoi selkeästi oriiden puutteita ja päinvastoin, kaikkien kolmen yhdistelmän vaikutus on selkeästi havaittavissa sekä rakenteessa että värityksessä. Tamman vaikutus näkyy erityisesti varsojen päässä ja ilmeessä. Tämän arvostelun ajankohtana tamman jälkeläisistä myös nuoremmat ovat tasapainoisesti kehittyneitä ja todella lupaavia."
Emä Sinevan Clarinora
"Kaunis tamma, jolla on melko hyvä ratsuhevosen rakenne. Hyvät mittasuhteet. Suora selkä, pitkä lanne, piirteetön risti. Vahvahko sääriluusto, muuten kauttaaltaan kevyemmän puoleinen."
Jälkeläinen Sinevan Bavardi
"Näyttävä ja tasapainoinen ori. Kevyehkö pää joka sopii kuitenkin kokonaisuuteen. Hyvä kaareva kaula, erinomainen runko, jonka vahvuus on vanhempien välistä. Hyväasentoiset jalat. Varsinkin vasemmassa etujalassa melko hentonen vuohisnivel ja vuohinen. Miellyttävä värin toteutus."
Jälkeläinen Sinevan Broccoli Boi
"Suloinen varsa, jolla on kaunis pää ja ihanat pitkät jalat. Etujaloissa hieman vahvuuseroa verrattuna takajalkoihin. Hyvin emäänsä muistuttava varsakuvia verrattaessa, mutta veljensä tapaan hieman vahvempi rungoltaan jo tässä vaiheessa."
Jälkeläinen Sinevan Caramilla
"Todella kaunis varsa. Tästä kuvakulmasta vaikuttaa erittäin tasapainoiselta ja hyvin kehittyneeltä. Hyväasentoiset jalat."


Kouluvarsojen laatuarvostelu myönsi Clarinoralle jälkeläisarvonimi AB:n 20. tammikuuta 2020. Arvonimen myöntämisen perusteet:
>> Hevosella on 2 KV-palkittua jälkeläistä.
Sinevan Broccoli Boi KV-II
Sinevan Caramilla KV-I

Kilpailutuotokset

Ruusuke © Jesse (VRL-12637)

Hopiavuori 18.1.2019: KRJ Intermediate I, sij. 1/6
Tehtävänanto: Miten menivät vaativan luokkien koulukisat syrjäisellä Hopiavuoren tallilla paikallisen mittappuun melko komeassa maneesissa? Tulitko näyttämään mallia maalaistolloille, vai onko pienessä luokassa aidosti ihanaa startata taukona kaikesta hulinasta?
Tuotos:
Aa-puu-va
Sinnikäs avuliaisuus oli vaikeasti purtava seikka tässä maan mahdottomimmassa maalaisyhteisössä sellaiselle, joka oli tottunut pärjäämään yksin.

Se alkoi heti Vanhalta Päätieltä erkaantuessa: joku tupsulakkinen ja enkkufilttiin kapaloitu punaposki oli pistetty risteykseen pönöttämään ja ohjaamaan hevosautoja oikeaan suuntaan, niin kuin kaikilla ei tänä päivänä olisi ollut päteviä geepeeäsuupeeäss-laitteita joiden avulla eksyillä ympäriinsä. Anmari tuhahti. Hän osasi lukea opastekylttejä ja ajaa yhdistelmää yhtä aikaa.

Avustaminen jatkui parkkialueella. Leveällä murteella opastettiin, mihin piti pysäköidä ja autettiin etäisyyksien arvioimisessa, niin kuin Anmari ei olisi ennen parkkeerannut yhdistelmää. Anmari tuhahti jälleen.

Hyvä että täällä sai edes ilmoittautua itse.
"Voisivat kouluttaa opaskoiria kuljettamaan vierailevat kilpailijat kansliaan, ei tarvitsisi itse vaivautua", Anmari mutisi kuivasti pikkuvelipuolelleen ja tuhahti, ja tämän jälkeen en pidä enää mielekkäänä mainita jokaista tuhahdusta erikseen. Sanotaan siis vain: niitä voi kuvitella jokaiseen soveltuvaan väliin.

Anmari, yksinäinen susi ja syystä, näytti todellisen karvansa, kun joku epäonninen henkilö rohkeni kysyä häneltä halusiko hän hevostaan pideltävän selkäännousun yhteydessä.
"Minä kilpailen Interiä. Kai minä nyt osaan pitää hevosen aloillaan."

Sen jälkeen Anmaria ehkä hivenen karteltiin, mutta ei niin selvästi kuin neiti Franssi olisi tahtonut.
"Miksi sun pitää olla noin ikävä", tiedusteli Kaspian isosiskopuolensa opaskoirasutkautusta lähentelevällä äänenkuivuudella.
"Mitä sitten jos olen. En minä tullut hankkimaan kavereita. Jos sinä tulit, anna mennä, mutta mihinkään latotanssi- tai pyjamabileteemaisille after rideille me ei jäädä vaikka sun uudet ystäväsi mankuisi miten."
"Sä oot kyllä yks kiree muija."
"Kiree muija? Kovis", Anmari ivasi, ja sitten Kaspian jätti hänet juuri ratkaisevalla hetkellä yksin.

Anmari ei suinkaan ollut pysäyttänyt valtavaa ruunikkotammaa kentän laidalla seisoskelleen velipuolensa viereen kuunnellakseen kritiikkiä ikävästä luonteestaan.

Piti nöyrtyä pyytämään apua tuntemattomalta.

"Anteeksi, pystyisitkö tarkistamaan monesko ratsukko nyt ratsastaa ohjelmaansa", Anmari esitti asiansa suopeimmalla mahdollisella äänensävyllä ja oli nielaista kielensä, kun tajusi puhuvansa samalle tyypille jolle aiemmin tuli tiuskineeksi.

Eikä se tietenkään maksanut siiklejä siikleinä.

"Totta kai!" se vain sanoi ja meni toimittamaan saamaansa askaretta.

Tietysti. Anmari katseli tyypin menoa ja tunsi ohikiitävän hetken ajan jotakin muuta kuin tuhahduttavaa hyljeksintää paikalliskulttuuria kohtaan.
Tuomarikommentti: Siis kyllä, juuri tällaista meininkiä Hopiavuoressa on Suurten Kisojen Aikaan! Pisteet myös siitä kuinka miljöö oli huomioitu mainitsemalla Vanha Päätie ja murteella puhuminen.

Päiväkirja ja valmennukset

Iltatallissa, 11.5.2018 kirjoittanut omistaja

Daniel Susineva saattoi olla multimiljonääri, mutta hän tahtoi yhä tehdä tallissaan niin paljon itse kuin saattoi. Mies olisi voinut täyttää päivänsä kouluratsastuksella ja jättää tallityöt työntekijöilleen, mutta ei se olisi tuntunut oikealta. Niinpä hän vietti perjantai-iltansa ruokkimalla hevosia. Oma talli tuntui viihtyisältä paikalta. Se oli suunniteltu Danielia varten ja mies ajatteli ties monettako kertaa pitävänsä kaikesta siinä. Kivitallin vanha osa oli viehättävä, ja kolme siellä asuvaa oria aiheuttivat Danielissa ylpeyden kuohahduksen. Jalostusori Bavarignis kolisteli jo vaativasti nurkkakarsinassaan. Sen kanssa Daniel oli menestynyt kansallisissa GP-luokissa heti alkukaudesta. Danielia mietitytti orin tulevaisuus. Niin hieno kuin hevonen olikin, oliko sen paikka enää hänen tallissaan?

Katse siirtyi maksanrautiaasta käytävän toiselle puolelle, missä sen vaaleampi poika kurkisteli veikeä ilme pitkällä naamallaan ovensa yli. Sinevan Brontide oli täydellinen sekoitus isäänsä ja emäänsä. Rontti oli voimakastahtoinen, mutta toisaalta myös valmamaisen kevyt ja herkkä. Siinä oli vielä paljon nuorta velmuilijaa, eikä ihme. Tuntui, että Daniel oli vasta seurannut Valman varsomista. Nyt hänen toinen kasvattinsa jo asui omassa karsinassaan Clarimonden naapurissa.

Clarimonde oli Danielin tallityöntekijän, Inna Paakkasen, silmäterä. Daniel oli siitä kovin tietoinen, eikä ihmetellyt asiaa. Suuri ja hitaasti kehittyvä hölmöläinen oli miellyttävä hevonen. Se oli seitsemänvuotias, eikä suinkaan ollut menettänyt lapsenomaista pilkettä silmäkulmastaan. Se ei ollut luontainen supertähti, mutta Daniel oli tyytyväinen orin kehitykseen. Sen työskentelymotivaatio ja miellyttämisenhalu olivat riittäneet nostamaan sen sijoille kansallisissa vaativa A -luokissa ja Pyhässä Yrjössä. Daniel työskenteli kovasti nostaakseen hevosen Inter-tasolle, ja alkoi vähitellen uskoa, että siitä voisi olla GP-hevoseksikin. Tuskin se olisi kuuna päivänä kansainvälinen menestyjä, mutta hyvä hevonen se oli. Daniel oli innoissaan orin jälkeläisistä. Clarimondesta oli kolme tammavarsaa, joista yksi asui Järnbyssä, yhden Daniel oli kutakuinkin puoliväkisin kaupannut Innalle - ja sen kaksossiskon, jota Daniel piti lupaavampana, mies piti itsellään.

Saatuaan iltatallin työt valmiiksi mies pysähtyi vielä keskelle uuden siiven käytävää. Siellä asui hyviä tammoja. Tulossa oli mielenkiintoinen kesä: Daniel odotti sekä kisoja että varsoja innolla. Lisäksi maanantaina saapuisi hänen ensimmäinen harjoittelijansa. Anmari Franssi toisi mukanaan oman hevosensa ja liittyisi Danielin, Innan, tallivuoroja ehtiessään tekevien Kerstin ja Joelin sekä vaivihkaa myös Danielin hevosia ratsastamaan nakitetun Pihla Vihtasen tiimiin. Anmari halusi kouluratsastajaksi, ja kun nainen oli lähestynyt Danielia harjoittelumahdollisuuksia tiedustellen, mies oli hetkeksi hämmentynyt. Sitten hän oli uumoillut saavuttaneensa uuden virstanpylvään urallaan: hän saattoi olla mentori uusille uraohjuksille. Mistä sitä tosin tiesi, tulisiko Anmarista sellainen vai jäisikö mimmi kömmähdykseksi.

Daniel oli tyytyväinen elämäänsä.

Hyviä hevosia, luotettava pieni tiimi, toimiva oma talli Vänrikinmäellä. Tulevaisuus täynnä unelmia ja mahdollisuus toteuttaa vaikka ne kaikki. Poppelikujan päässä talo ja talossa pian perhe.

Ennen lähtöään Daniel tarkisti, että kaikki oli aamutallia varten hyvässä järjestyksessä. Hän tekisi viikonlopun tallivuorot itse, sillä Inna oli Banskunsa kanssa kilpailemassa Tie Tähtiin -cupin finaalissa ja Kersti oli ystävänsä häissä. Ohimennen Daniel hymähti. Ajatella, että hänkin oli hää- ja lapsiruuhkaikäinen. Kesän kisakalentereita piti suunnitella saatuja hääkutsuja sivusilmällä selaillen. Omista häistä oli pian kulunut vuosi.

Daniel sammutti tallista valot ja lukitsi ovet. Askel kevyenä mies talsi polkua seuraten kivitallin kulmalta Poppelikujan päähän. Reitistä oli tullut muutamassa kuukaudessa hyvin tuttu. Daniel olisi varmasti osannut arvioida askelmäärän viiden tarkkuudella.

Kaksosena kasvanut, 7.9.2019 kirjoittanut omistaja
"On sillä ollut kyllä onnea matkassa", äiti sanoi, silitteli hevosta hellästi ja hymyili pehmeää hymyään, josta sairaus ei ollut vienyt lämpöä. "Kaksosvarsa. Ja näin isoksi ja hienoksi kasvoi."

Daniel nyökkäsi. Klarasta oli tullut kaunotar. Elokuussa oltiin taas käyty näyttelyissä. Vaikka suvut ja käyttöominaisuudet kiinnostivat Danielia hevosten ulkomuotoa enemmän, oli omasta kasvatustyöstä mukava saada monipuolisia arvioita. Klaran osalta arviot olivat olleet läpi historian positiivisia, mikä ilahdutti erityisen paljon Danielia, joka muisti vielä elävästi, kuinka jännittyneenä hän oli Dansin kaksosvarsojen syntymää odottanut. Varmana siitä, että jokin menisi vikaan: tamma tai varsat tai vähintään toinen niistä tai kaikki kolme kuolisivat (tai kasvattaja stressiin).

Mutta kaikki selvisivät, Danielkin, ja varsoista kasvoi terveitä aikuisia hevosia. Klarasta tuli muotovalio ja kahden hienon orivarsan emä. No, toisella niistä oli kamalan hirveä nimi, mutta sen siitä sai, kun antoi huumorin nimiin vannovien työntekijöidensä vaikuttaa asiaan. Sitä paitsi: miksei Daniel oppisi elämään parsakaalinnimisen varsan kanssa? Oli maailmassa kamalampiakin asioita hyväksyttäviksi.

Laatuemä, 21.12.2019 kirjoittanut omistaja
Clarinora varsoi kauniin tammavarsan, jolla oli kullanhohtoinen karvapeite. Ruunivoikko tamma nimettiin Caramillaksi, ja Daniel pohti kuumeisesti, oliko siinä kenties jo Klaran viimeinen jälkeläinen. Kookas ruunikkotamma oli hyvässä iässä, ja hiljaa itsekseen sen omistaja ajatteli, että olisi kenties kuitenkin vielä mielenkiintoista nähdä mihin siitä kilpakentillä oli. Olihan Klara koulutettu niin pitkälle kuin jalostussuunnitelmat olivat vuosien mittaan antaneet myöten, eikä se ollut mikään huono hevonen: tuskin aivan Grand Prix -tason tähtönen, mutta laatupeli kuitenkin. Voisi sillä Interiä kilpailla, ja sellainen edellytti jo hyvää hevosta.

Sitä varten sitä pitäisi kuitenkin ratsastaa parempaan kuntoon, ja siitä Anmari voisi saada mielekkään tehtävän itselleen nyt kun ratsuttajan ykköskilparatsuksi kohonnut Electrizia oli sairaslomalla. Ajankohta oli sopiva, sillä Caramillakin oli jo vieroitettu, vaikka hakikin jännittävässä tilanteessa hieman turvaa ja mielenrauhaa emästään: PKK:n kasvattajapäivät olivat täydessä vauhdissa ja sinne oltiin saatu kutsuttua Klarankin jälkeläisryhmä.

Daniel katseli kasvattejaan. Oli kookas emätamma Klara ja jo täysiin mittoihin kasvanut jalostusori Bavardi, jonka alati kehittyvä ratsulihaksisto kertoi pitkäjänteisestä treenistä. Oli vielä hontelo (typeränniminen) Broccoli Boi -ori, jonka Clarissa-rouva yhä tahtoi itsepintaisesti esittää itse vaikka olikin käynyt Dressage Masterseissa saakka repäisemässä hameensa viime yrittämällä. Oli samaisessa suurtapahtumassa ensimmäistä kertaa itsenäisesti esiintynyt Caramilla, joka aivan pian muuttaisi uuden omistajansa iloksi.

Se oli hieno ryhmä. Hetken verran Daniel pelkäsi katsovansa hevosia puolueellisin silmin, olevansa liian tyytyväinen, kompastuvansa omaan ylpeyteensä. Tuomari kuitenkin oli lausunnoissaan kauniskielinen, ja huoli lievittyi: hän teki sittenkin työtä oikeaan suuntaan. Hänen näkemyksensä ei ollut täydellisen vinoutunut. Clarinora oli juuri niin laadukas tamma kuin hän oli ajatellut sen olevan. Palkintoja tärkeämpää oli hyvän hevosen saama tunnustus.

Kouluvalmennus: Yhteneväiset ajatukset, 27.12.2019 kirjoittanut omistaja
Anmaria ei oikeastaan jännittänyt. Klaralla ratsastaminen oli hänelle tuttua puuhaa, sillä oli hänen työtään huolehtia siitostammojen kunnossa pitämisestä joko ratsastamalla itse tai ohjaamalla muita liikuttamaan niitä. Suuresta ruunikkotammasta hän piti vallan suuresti ja ratsasti siksi mieluummin itse kuin antoi muiden nautiskella sillä.

Nyt Daniel oli toki ohjaamassa treenejä, sillä mies oli matkannut Suomeen viettämään joulua perheensä kanssa. Työnantajan läsnäolokaan ei hermostuttanut Anmaria, joka tunsi nauttivansa täyttä ammatillista luottamusta. Kuinka muuten Daniel olisi jättänyt hänet vastuuseen niin monesta hevosesta ja pelmahtanut niin monen sadan kilometrin päähän asumaan loppuine ratsuineen? Ei, Anmari ei uskonut saavansa sapiskaa Klaraa ratsastaessaan.

"Katsotaan nyt vaan, mihin pisteeseen sä olet saanut sen treenailtua", sanoi Danielkin, mistä Anmari viimeistään päätteli, ettei tämän valmennuksen tarkoitus ollut prässätä häntä henkihieveriin ja kärventää kaikkia inhimillisyyden rippeitä hänestä irti.

Toden puhuakseen Anmari oli leikitellyt Klaran kanssa jo pitkään. Hän oli odottanut sopivaa hetkeä ottaakseen Danielin kanssa puheeksi ajatuksen tammalla kilpailemisesta, ja kun Caramilla-varsa oli kasvanut kylliksi, Anmari oli jo aloitellut emätamman notkistelun ja jumppailun. Erityisesti sen jälkeen, kun Electrizia oli pian Ruunaan Silinterin toisten osakilpailuiden jälkeen alkanut tahdittaa ja päätynyt eläinlääkärin asiakkaaksi, oli Anmarin mielenkiinto alkanut kohdistua Klaraan.

Siksi se ei nyt vaikuttanut täydeltä lomalaistöllykältä. Totta kai siinä oli paljon työstettävää, ja tietenkään se ei ollut upeimmassa loistossaan, mutta kyllä siitä näki ja tunsi, että se oli korkealle koulutettu ja peruslaadukas ratsuhevonen.

"Ei mikään katastrofi", Daniel sanoi teetettyään heillä vastalaukkatehtäviä. "Aika tasainen molempiin suuntiin."
"Mä haluaisin startata sillä joitakin luokkia", Anmari ilmoitti ja kysyi vain kohteliaisuuttaan: "Mitä mieltä olet?"
"Starttaa vain. Sille ei enää ole varsasuunnitelmiakaan tiedossa, ja se vaikuttaa siltä että tekee töitä oikein mielellään."
"Mm."
"Niin että sen kuin suunnittelet sille treenit ja kisakalenterit. Luotan harkintakykyysi."

Se oli Anmarista mukava kehu. Ilo positiivisesta palautteesta kulkeutui harvinaisen runsaina silityksinä hevoselle.

Ulkoasu © M Layouts
Muu materiaali © Lynn (VRL-05265)
Tämä on virtuaalitalli | this is a sim-game stable | Virtuaalihevonen