Perustiedot

Nimi: Electrizia
Rotu: Suomalainen puoliverinen
Sukupuoli: Tamma
Syntynyt: 03.05.2012 (18v)
Säkäkorkeus: 161 cm
Väri: Ruunikko
Koulutus: Prix St. Georges
Omistaja: VRL-05265
Kasvattaja: Olivia Kuu, evm
VH18-031-0130 | PKK2661

Kuvagalleria

Arvonimet

KTK-II 2018*
Fn 2019
VIP MVA 2019
KRJ-I 10/19
8+40+19+20+15 = 102p
* Lausunto päiväkirjassa

Kilpailukalenteri

Hevonen on KRJ:n porrastetuissa tasolla 8/7 (PSG). Katso statistiikka.

Näyttelyt

Rakenneluokat
15.04.2018 tuom. aksu & BIS Anne, EO-sert (LKV BIS3)
05.05.2018 tuom. Viiru & BIS aksu, KTK-sert (LKV BIS1)
06.01.2019 tuom. Jutta, EO-sert
12.05.2019 tuom. Sage, EO-sert
11.08.2019 tuom. Arnika, KTK-sert

Electrizia

VIP MVA Fn, KTK-II, KRJ-I

Ellu on pieni ja sievä, mutta enpä silti menisi laittamaan sitä taskuuni. Se on nimittäin myös vähän hapan, epäluuloinen, säpsähtelevä ja no, aavistuksen katala, ja saattaa joskus jopa näykkiä ja olla muutenkin kiukkuinen kilipää. Ei se nyt sentään onneksi ole mitenkään ylitsepääsemättömän vaikea käsitellä, vähän ikäväluontoinen vain. Ellun kanssa pitää vain olla tarkkana ja ehkä aavistuksen verran varpaillaan, jos sillä sattuu olemaan Sellainen Päivä. En mene takuuseen, onko Ellun ajoittaisissa oikkukohtauksissa kyse täyden veren kuohahduksista vai puhtaasti tammamaisuudesta. Ruunikko ei joka tapauksessa ehkä ole se kaikkein miellyttävin kaveri tallityöntekijöille, mutta kyllä sen kanssa oppii tulemaan toimeen. Loppupeleissä Ellu tarvitsee vain selkeää, jämptiä elekieltä ja selvät säännöt sekä hevosen elekielen lukemiseen kykeneväisen käsittelijän, joka pystyy ennakoimaan näykkimisen hetket.

Ratsastaessa Ellu on parasta pitää sopivasti työn touhussa, jottei se näe mörköjä siellä sun täällä. Se on aika lennokas reaktioissaan ja saattaa olla, että se saa kentän aidan takana turhan rivakasti kävelleestä ihmisestäkin kunnon kalabaliikin aikaiseksi. Ellulla on keijunkeveät liikkeet, ja vaikka se ei olekaan ihan kaikkein pitkäjänteisimmän kouluhevoskasvatuksen lopputuotos, kouluratsulta se kuitenkin ehdottomasti näyttää, kun käydään töihin. Ehkä osan sen hätäisyydestä voi laittaa iänkin piikkiin, ajateltiin toiveikkaana vuosia takaperin, mutta nythän Ellu on jo yli viisitoistavuotias. "Se on niin nuori" -tekosyiden aika on jäänyt taakse.

Ikä ei ole tuonut tammaan juuri muuta kuin korkeamman koulutustason ja voiman myötä laatua liikkeisiin. Tasaisesti ja varmaotteisesti ratsastettuna se esittää parastaan, mutta tamma on kuitenkin yhä herkkä kuumumaan ja kuohatamaan etenkin silloin, kun tehtävät käyvät sille haastaviksi ja seuraavat toisiaan nopeasti. Grand Prix -taso olisi ollut tämän hevosen kanssa melko utopistinen haave, eikä sinne sitten kuroteltukaan. Hieno vaativien luokkien hevonen siitä kuitenkin tuli, ja PSG-ohjelmissa se on parhaimpina päivinään onnistunut hienosti.

Kauneimmillaan tamman ilme on silloin, kun se tarhailee varsansa kanssa. Ellu on mahdottoman hellä emä, mutta on siinä kipakatkin puolensa. Jos varsan otteet käyvät leikkiessä liian uhmakkaiksi tai rajuiksi, emältä tulee kyllä kurinpalautusta.

Sukutiedot

i. Glamourshock
evm | fwb 167cm mrn
ii. Great Scott
evm | fwb m 169cm
iii. Ingan Xenon
evm | fwb tprn 168cm
iie. Galindra
evm | fwb m 165cm
ie. Royal Pearl
evm | fwb rnkm 170cm
iei. Raccoonish
evm | fwb mrn 170cm
iee. Brightest Jewel
evm | fwb rtkm 168cm
e. Elegina
evm | trak prn 160cm
ei. Caliente
evm | xx tprn 166cm
eii. Catchero
evm | xx mrn 169cm
eie. Gina Gelato
evm | xx vrn 168cm
ee. Emmeline
evm | trak rn 169cm
eei. Dinosandro
evm | trak rn 167cm
eee. Elmindra
evm | trak trn 170cm

Glamourshock (i) on herättänyt keskustelua pitkin poikin kentänpieliä ja netin keskustelupalstoja. Kotimaisen kasvatuksen tuotos laitettiin ratsukoulutuksen alkuvaiheiden jälkeen suomalaisten koulukilpakenttien väripilkahduksen, kilparatsastaja Dennis Parodi-Makkosen ratsastettavaksi. Parodi-Makkosen koulutus- ja valmennusfilosofia on, hmm, värikäs ja likipitäen hengellinen. Parodi-Makkonen käyttää paljon aikaa hevostensa sielujen ja energioiden tutkiskeluun, ja Glamourshockin sielua (joku toinen voisi käyttää sanaa temperamentti tai luonne) hän on kehunut värikkäin sanankääntein mediassa. Kouluratsastajan mukaan juuri tässä orissa ilmenee sen aikanaan hyvin kuuluisan isänisän viisaus ja harkitsevaisuus, ja siksi hevonen on kilparadoilla suorittanut niin varmaotteisen tasalaatuisia ohjelmia. Niin tai näin, Glamourshock on varma hevonen: sukulinjoiltaan monenlaisille tammoille sopiva peruskomea, laadukkaasti kaikissa askellajeissa liikkuva ja tasalaatuisia, hyviä joskaan ei huikeita jälkeläisiä jättänyt ori.

>> Great Scottia (ii) on parjattu vähän vanhanaikaiseksi hevoseksi, mutta niin vain sillekin on omia ihailijoita ja sitä myötä tammoja riittänyt. Hevosen miellyttävä, tasainen temperamentti on lisännyt sen suosiota erityisesti niiden keskuudessa, jotka ovat haaveilleet itse kasvatetuista laadukkaista mutta harrastelijan käsiin sopivista hevosista. Niinpä Great Scottin jälkeläisiä on nähty paljon ratsastuskouluhevosina sekä alue- ja kansallisen tason opetusmestareina. Orille itselleen on kerätty kilpailutulokset ja suoritusnäytöt aina Grand Prix -tasoa myöten, joten vaikka se ei hevosjalostuksen modernisteja ulkoisten ominaisuuksien ja sukulinjojensa vuoksi miellytäkään, ei hevosessa mitään merkittävää vikaa ole.

>> Keveä kimo Royal Pearl (ie) tiedetään aika lennokkaaksi ja säpäkäksi tyypiksi, ja ehkä sille juuri siksi valittiinkin oriksi tasaisen herrasmiesmäinen Great Scott. Royal Pearlin sukulinjat johtavat laadukkaisiin mutta luonteikkaisiin hollantilaisiin kouluhevosiin ja yhdessä haarassa saksalaiseen estehevoslinjaan. Jo pikkuvarsana tämä tamma oli pelkkää jalkaa, ja korkeajalkainen se oli aikuisenakin. Vähän ellumaiseen tapaan myös tämä tamma oli kilpailutilanteissa herkkä käpertymään hermokimpuksi, ja kuulopuheiden mukaan se pisti vielä kilpailueläkkeelläkin mukavasti vipinää "leppoisiin eläkeläismaastoihin", joille sen omistajat sitä yrittivät viedä. Royal Pearlhan ei miksikään lupsakaksi mummoksi suostunut ryhtymään. Siitä ei saatu kuin kaksi varsaa, joista ensimmäinen oli valitettavan nuorena menehtynyt laatuarvostelutähtönen ja nuorempi Parodi-Makkosen kiinnostuksen herättänyt Glamourshock.

> Electrizian emä Elegina on pieni ja elastisesti liikkuva trakehnertama, jolla on valpas yleisilme ja suuri täysiveriprosentti. Eleginan omistaa intohimoinen harrastekouluratsastaja, jolle ratsastuskoulun tunneilla käyminen ei enää riittänyt. Ratsukko on kilpaillut aikanaan aktiivisesti vaativissa luokissa, vaikka yhteisen taipaleen alku oli hieman kivikkoinen. Herkkäluontoisessa tammassa oli nimittäin totuttelemista ratsastuskouluhevosten jälkeen, vaikka Elegina kaikessa eloisuudessaan kiltti onkin. Nyt tammalla on jo ikää, mutta Electrizia on jäänyt sen ainoaksi jälkeläiseksi. Sisaruksia ei Ellulle emän puolelta enää olekaan odotettavissa, sillä Eleginan omistaja ei ole kiinnostunut varsottamaan iäkästä tammaansa.

>> Täysiveriori Caliente xx oli monitoimihevonen. Hevosella kilpailtiin niin kenttää, esteitä kuin kouluakin. On selvää, ettei se mikään GP-mestari ollut, mutta laadukas ja suorituskykyinen urheiluhevonen omalla tasollaan. Hyvä, ryhdikäs ratsuhevosrakenne takasi täysiveriselle suosiota myös puoliverijalostuksessa, ja Calienten jälkeläismäärä onkin melko suuri. Erityisen pidetty se on sukuintoilijoiden mielissä emänisänä, kun taas selvää suosikkiorilinjaa siitä ei ole jäänyt. Calientesta puhuttaessa on kehuttava luonnetta: hevonen oli rohkea ja kevyt ratsastaa ja todellinen herrasmies tallissa.

>> Emmeline (ee) oli mainio PSG-tasolla kilpaillut kouluratsu hienolaukkaisesta estetammasta ja upearavisesta kouluorista. Se oli tallikäytökseltään melko äkkipikainen kiukkupussi, mutta satuloituna ja kohti kenttää kävellessään siitä alkoi aina kuoriutua kuin uusi hevonen. Emmeline oli hurjan motivoitunut ja mielellään työskentelevä ratsu, kiitos herkän ja hevosenlukutaitoisen ratsuttajan, joka jaksoi työskennellä pitkäjänteisesti ja hevosen ehdoilla edeten. Aikojen saatossa tuli selväksi, että Emmeline miltei kerjäsi kehuja. Silitykset ja tietyllä äänenpainolla lausutut sanat saivat hevosen melkein hohtamaan hyvää tuulta. Vanhemmalla iällä tamma myytiin siitostammaksi, ja se teki viisi varsaa ennen eläköitymistään.

Jälkeläiset

Electrizian jälkeläiset ovat KTK-kelpoisia PKK:n kantakirjassa.
fwb-t. VIP MVA Fn Rosengårds Zelia (KTK-II), i. Fn Stalag Luft, KTK-III
fwb-r. Sinevan Kosmos, i. VIP MVA Fn Kontrolieren DEU, KTK-II
fwb-t. Sinevan Enchanti (KTK-II), i. VIP MVA Fn Schwartzwaltz, KTK-II

Päiväkirja ja valmennukset

PKK:n 81. kantakirjaustilaisuus, 31.5.2018 kirjoittanut omistaja

Kantakirjaustilaisuuteen matkaaminen tuntui näppärältä ja helpolta, kun mukana oli vain yksi hevonen. Tällä kertaa Daniel Susineva johdatti trailerin ramppia ylös Electriziaa, Rosengårdeilta ostettua ruunikkoa nirppanokkaa. Tamma oli vähällä tehdä lastaustilanteesta show'n, mutta talttui nopeasti, kun sen diivailu ei herättänyt käsittelijässä kaivattuja reaktioita. Ellu puhalsi kipakasti ilmaa sieraimistaan, mutta seurasi vähäeleistä miestä ja asettui sitten paikalleen traileriin. Oli turhaa käynnistellä isompaa hevosrekkaa, vaikka Ellu varmasti olisikin pitänyt suuren auton käyttämistä vain itseään varten oikeutettuna. Diivaprinsessa.

Daniel toivoi omien ja herkkähipiäisen hevosensa hermojen vuoksi, että kantakirjaustilaisuus pysyisi kaikilta osin aikatauluissaan ja asiat sujuisivat kitkatta. Tilaisuus oli sangen pieni, sillä paikalla oli vain seitsemän hevosta. Ei ollut syytä odottaa viivytyksiä - eikä niitä tullutkaan. Ellu pääsi nopeasti arvosteltavaksi. Daniel palaisi kotiin II-palkinnolla kantakirjatun tamman kanssa. Electrizian pisterivi oli 20+18+18 = 74,7%, ja Danielin iloiseksi yllätykseksi se oli tilaisuuden jaettu ykkönen. Mies oli ollut hieman huolissaan siitä, olisiko pieni tamma liian hentoluinen ja ryhditön.

Omansa lisäksi Danielia kiinnosti erityisesti kahden muun hevosen menestys. Paikalla oli hänen oman jalostusorinsa Clarimonden tammajälkeläinen Airelle Rouge. Sen pisteet mies kuunteli tyynenä ja jos hän pettyikin kolmanteen palkintoon, sellainen ei näkynyt edes vilahduksena miehen totisilla kasvoilla.

Osallistujalistaa selattuaan Daniel oli etukäteen kiinnittänyt huomiota konsonanttisotkuun, jonka googlaamalla hän löysi sangen kiinnostavan sukutaulun. Musta trakehnerori Schwartzwaltz oli vastikään tuotu Suomeen, ja Danielia kiinnosti valtavasti, miten ori arvosteltaisiin. Sitä hän voisi kenties käyttää omille hevosilleenkin. Orin pisterivi 18+18+18 riitti 72%:iin ja KTK-II-palkintoon. Tyytyväinen Daniel nyökkäsi tuskin havaittavasti.

Yllätyksekseen Daniel kiinnostui paikan päällä toisestakin tilaisuuteen tuodusta puoliveriorista, Kontrolieren DEU:sta. Suuri ori oli vaikuttavan näköinen, ja tuomaritkin arvostivat sen aina toiselle palkinnolle saakka pisterivillä 19+16+19=72%.

Tuijoteltuaan Kontroliereniä Daniel alkoi olla varma, että sen vahvuudet antaisivat hyvän mahdollisuuden parantaa Electrizian puutteita. Tehokkuudesta tunnettu mies ei aikaillut, vaan pyysi orin omistajan yhteystiedot ollakseen myöhemmin yhteydessä astutusasioissa. Niinpä kotiinviemisinä oli kakkospalkittu siitostamma ja sille sopiva orivalinta.

Mitä minulle annoit, 25.8.2019 kirjoittanut omistaja
Ellu oli ollut jokeriostos. "Ehkä siitä tulee kiva siitostamma", oli Daniel ajatellut. "Jospa siitä saa hyvä kouluvarsoja, vaikka estesukua paljon onkin." Kolme varsaa myöhemmin oli sopiva aika katsoa taaksepäin ja arvioida, oliko pieni, epäluuloinen ruunikkotamma ollut itseensä laitettujen pennosten väärti.

Varsojen osalta lopputulos oli ollut aika kirjava. Ensimmäinen, vielä tamman aiempien omistajian kasvattiliitteellä syntynyt varsa oli lähtenyt esteratsuksi, mikä olikin ymmärrettävää, kun otti huomioon orivalinnan. Se myötäili enemmän Ellun estesuvun vahvuuksia kuin tuki varsan kehittymistä kouluratsuksi. Sekin varsa oli vielä nuori ja hapuili kisauransa alussa. Daniel ei juurikaan tiennyt tamman edesottamuksista estekentillä, mutta oli seurannut näyttelyarvosteluja: Ellun esikoinen oli muotovalio.

Keskimmäinen varsa oli kovaonninen. Sillä oli laadukas isäori, mutta orivarsa itsessään oli ollut epäonninen ja sairaalloinen, eikä siitä oikein osannut vieläkään sanoa, mitä siitä tulisi vai tulisiko mitään. Daniel oli kuitenkin pitänyt Kosmoksen itsellään, osaksi mielenkiinnosta ja osaksi siksi, ettei siitä kuitenkaan olisi kovin kummoista summaa saanut. Samahan se oli pitää ori omissa nurkissa, ratsuttaa ja kuulostella, olisiko siitä kelpo kisahevoseksi.

Kuopus oli esikoisen tapaan tamma. Ruunikkoja olivat olleet kaikki Ellun varsat, ja niin tämäkin. Enchantista Daniel piti: se oli kompakti, viehättäväluontoinen hevonen, joka oli palkittu jo muotovalion arvolla ja varsonut esikoistammavarsansa ennen kunnollisen ratsukoulun alkua. Jokaisen sukupolven myötä Daniel piti tammalinjasta enemmän, vaikka alkupiste olikin estesukuinen Electrizia. Daniel ei malttanut odottaa pääsevänsä Enchantin koulutuksessa alkuun, ja sitäkin enemmän häntä kiinnosti nähdä, millainen linjan nuorimmaisesta, Esmeriestä, kasvaisi.

Kaikkein eniten Electrizia oli kuitenkin ylittänyt arvonsa ratsukoulutuksessaan. Daniel oli ostanut sen siitostammaksi, mutta mielenkiinnosta ruvennut ratsastelemaan hevosta ja antanut sitä työntekijöidensäkin kilpailtavaksi. Niin vain riittivät tamman rahkeet varsomisten ohessa koulutettuna vaativiin. Pyhää Yrjöäkin Daniel oli sen kanssa kokeillut, ja ihan hyvin tamma oli fyysisesti tehtävistä suoriutunut. Henkinen koetus taisi olla rankin, sillä Ellu oli hirvittävän herkkä hermostumaan, jos se koki joutuneensa epätasapainoon ja epämukavuusalueelleen. Ei ollut tarpeen venyttää hevosen hermoja sen pidemmälle; tallista löytyi kyllä inter- ja GP-radoille soveltuvampiakin hevosia kilpailtavaksi.

Ja niin ulkomaille muuttamista suunnitteleva Daniel tiesi päätöksensä varmaksi: Electriziaa hän ei Saksassa tarvitsisi. Ehkä hän ei siitä heti varsaakaan teettäisi. Olisi varmaan paras etsiä Ellulle ylläpitäjä: joku innokas ratsastaja, joka haluaisi edetä helpoista luokista vaativiin. Kyllä tämä tamma sellaisen harrastajan kelpo kilparatsastajaksi koulisi.

Vielä kerran kilpakentillä, 20.9.2019 kirjoittanut omistaja
Danielin ja Electrizian viimeiset yhteiset kilpailut osuivat tihkusateiselle syyskuun päivälle. Vain pari päivää myöhemmin mies olisi matkalla Saksaan ja uuteen elämään, mutta tamma sen sijaan jäisi samoihin vanhoihin nurkkiin asumaan. Anmari sitä ratsastaisi, kunnes löytyisi ylläpitäjä - ja Daniel uskoi jo tuntevansa sille sopivan ratsastajan. Pitäisi vain ehtiä kysyä. Muistaa kysyä.

Niin hirveästi muistettavaa ja ehdittävää. Pakattavaa. Järjesteltävää. Elettävää ei kuitenkaan juurikaan. Siltä tuntui, kun oli kummallisessa välitilassa: ei vielä uudessa elämässään, muttei ihan täysillä enää vanhassakaan. Ei enää parisuhteessa, muttei vielä kovin kaukana niistä muistoista. Vain muutama päivä Suomessa, ei aavistustakaan kuinka monta viikkoa, kuukautta, vuotta Saksassa.

Hevosen selkään kiipeäminen helpotti. Se oli rutiinia, tuttua, mutta vaati myös keskittymistä, sillä säpäkkä ja säikkymisherkkä Ellu ei toiminut automaattiavuilla. Sitä piti kuulostella ja tunnustella, ja piti ratsastaa niin, että tamma esiintyi edukseen.

Se oli jälleen kireä. Monetko kymmenet startit he olivat jo tehneet, eikä hevonen siltikään tyystin tasaantunut. Pyhä Yrjö oli sille vaikeaa tekemistä, ja Daniel piti tammaa arvokkaana muistuttajana siitä, että matkan päätöspiste ei ollut kaikille sama. Toisille hevosille vuorenhuippu tuli vastaan huippuyksilöitä aiemmin. Vaikka mies oli ratsastanut Grand Prix -hevosia, kouluttanut niitä, kasvattanutkin niitä, niistä ei ollut tullut itsestäänselvyyttä tai ainoaa merkitsevää asiaa.

Tuntui hyvältä rohkaista Electriziaa suoriutumaan Prix St. Georgesista parhaalla mahdollisella tavalla. Kuumumisesta johtuva tahtirikko lisätyssä ravissa oli harmillinen virhe, ja alkutervehdyksen vastustelu jäi kaihertamaan mieltä, mutta huippuhetket olivat huippuhetkiä. Daniel yritti keskittyä niihin. Electrizia ansaitsi lopputervehdystä seuraavat silitykset, ja niistä tamma kiitti karkaamalla loikkivalle raville sen sijaan, että olisi kävellyt arvokkaasti pitkin ohjin ulos radalta. Se oli työnsä tehnyt ja tuntui tahtovan pois yleisön silmien edestä. Daniel istui vakaasti satulassa ja valutti hevosen käyntiin - kiireiseen, mutta kuitenkin - juuri ennen kentän porttia.

Kummallinen ajatus: kentältä ulos ravaaminen olisi tuntunut karkuun juoksemiselta. Daniel Susineva ei halunnut vaikuttaa siltä kuin olisi ollut pakenemassa mistään tai miltään.

Ulkoasu © M Layouts
Kuva ja muu materiaali, ellei toisin mainita © Lynn (VRL-05265)
Tämä on virtuaalitalli | this is a sim-game stable | Virtuaalihevonen