Perustiedot

Nimi: Clarimonde
Rotu: Suomalainen puoliverinen
Sukupuoli: Ruuna
Syntynyt: 29.05.2012 (15v)
Säkäkorkeus: 173 cm
Väri: Mustanruunikko
Koulutus: Intermediate I
Omistaja: VRL-05265
Kasvattaja: evm
VH18-031-0053 | PKK2522

Kuvagalleria

Arvonimet

VIP MVA 2018
Finest 2018
KTK-II 2018*
PKK-V 2019
KRJ-I 2020
KRJL:n maaliskuun tilaisuus
8+40+20+20+15 = 103p

* Lausunto päiväkirjassa

Kilpailukalenteri

Hevonen kilpailee porrastetuissa. Katso statistiikka.

Näyttelyt

Rakenneluokat
05.01.2018 tuom. Odelie, KTK-sert, BIS1. EM: upeus.
16.01.2018 tuom. Tiia, HY
27.01.2018 tuom. Viiru, EO-sert
14.02.2018 tuom. aksu, KTK-sert, BIS2. EM: väri
20.02.2018 tuom. Anne, EO-sert

EM-luokat
25.07.2019 tuom. Anne, EM: upeus
25.08.2019 tuom. Loci, EM: väri

Siirtynyt eläkekotiin junnuratsastajan opetusruunaksi 3/2020 ♥

Clarimonde

VIP MVA Fn, PKK-V, KTK-II, KRJ-I

Clarimonde on suurikokoinen kouluhevonen. Se ei ole tallin hevosista näyttävin liitokavio eikä se koskaan ollut nuortenluokkien kiintotähti, mutta hyvällä asenteella ja loistavalla ratsastettavuudellaan se paikkaa tavallisia liikkeitään. Clarimonde tekee aina parhaansa ja työskentelee mielellään ratsastajan kanssa. Sen askellajit ovat viimeisen näyttävyyspykälän puutteesta huolimatta esimerkillisen tahdikkaita ja siistejä. Clarimondelle helppoja ja mieluisia tehtäviä ovat lisäykset, joissa se säilyttää hienosti tahtinsa ja tasapainonsa, vaikkei se näyttävyydessä ihan kirkkain koreilija olekaan. Voimakasta kokoamista vaativissa tehtävissä se toisinaan vähän hätääntyy ja kuumenee, koska se yrittää aina tarjota ratsastajalle parasta mitä osaa, vaikkeivät voimat taikka senhetkinen tasapaino ihan riittäisi siihen. Clarimonden kanssa maltti on siis valttia: orin kanssa täytyy tietää, kuinka paljon siltä voi pyytää. Se tahtoo joka tapauksessa antaa enemmän.

Clarimonden miellyttävä persoona ja vähän lapsenomainenkin luonne on kerännyt sille rutkasti faneja. Ruunikolle ei koskaan tarvitse pyytää hoitajaa montaa kertaa, sillä sitä käsittelevät kaikki mielellään. Ori on säpsymätön, kiltti ja seurallinen. Se on puuhakas, muttei rasittavuuteen asti. Clarimondella on aina iloinen loiste silmissään, ja se nauttii saadessaan seurailla tallin ja pihan hyörinää. Oikea kultamurunen, siis. Mistään se ei tee hankalaa, vaan suhtautuu lungin uteliaasti ja myönteisesti kaikenlaisiin tilanteisiin. Kunnon pesua ori rakastaa yli kaiken, ja erityisen ihanaa siitä on oikein perusteellinen kumisukahieronta. Hampaiden raspaus taitaa olla maailman ainoa toimenpide, joka on Clarimonden mielestä edes lievästi epämiellyttävää.

Kilpailupaikan hälinässä tavallisesti niin lupsakka Clarimondekin hieman sähköistyy. Ori kulkee ryhdikkäänä ja korvat tarkasti ympäristön ääniä kuulostellen, mutta ei jyrää taluttajaansa. Verryttelyalueella se seuraa valppaana muita hevosia ja liikkuu herkästi pingottuneempana kuin tavallisesti. Clarimonde tulee saada lämmittelyn aikana keskittymään töihin ja hyvin avuille, jotta se esittää valkoisten aitojen sisäpuolella parastaan. Luonnostaan hieman vaatimattomasti liikkuvana hevosena se ei kuitenkaan jaksa loputtoman pitkiä alkuverkkoja ennen ohjelmaa menettämättä parasta teräänsä, etenkään, jos sattuu helteinen päivä. Clarimonden kanssa kilpaileminen on loputonta rutiinien hienosäätöä päivän kunnon ja fiiliksen mukaan, sillä se ei pysty häikäisemään tuomaristoa uskomattomilla liitopotkuaskelilla. Väsyneenä tai jännittyneenä suuresta orista katoaa loisto ja se muistuttaa enemmän hyvin koulutettua ratsastuskouluruunaa.

Sukutiedot

i. Charmeleonis
evm | fwb tprn 172cm
ii. San Cuvier
evm | fwb mrn 172cm
iii. Sanzibar
evm | hann mkm 170cm
iie. Clementina
evm | fwb trn 172cm
ie. Granissa
evm | fwb rn 169cm
iei. Granite Eyes
evm | swb rnkm 166cm
iee. Merissa
evm | fwb trt 168cm
e. Mandy O My
evm | fwb m 170cm
ei. Diachronous
evm | hann m 174cm
eii. Denzelino
evm | hann m 170cm
eie. Tianadreams
evm | hann mrn 175cm
ee. Macherie
evm | fwb prn 171cm
eei. Melrochier
evm | trak mrn 170cm
eee. Keron Karoschka
evm | fwb prt 174cm

Ei tarvitse ihmetellä, mistä Clarimonde on kokonsa perinyt. Sen taustalta löytyy kookkaita koulusukuisia ratsuhevosia, ja tasaluontoisuuskaan ei lähemmin tarkasteltuna juuri yllätä.

Charmantti Charmeleonis (i) muistuttaa enemmän emäänsä kuin isäänsä. Se ei ole tyypiltään kaikkein modernein hevonen, mutta vielä ikäherranakin siinä piisaa runsain mitoin karismaa. Näyttäväryhtinen, raamikas Charmeleonis on kerta toisensa jälkeen kehuttu maasta taivaisiin juuri tyynen tasaisen esiintymisensä johdosta - minne tahansa oria onkin näytille kuskattu, se on hoitanut homman kotiin täydellisesti työhönsä keskittyen ja turhia yllätyksiä järjestelemättä. Tasaisia ovat niin luonne, kilpailutulokset kuin jälkeläisten laatukin. Voisi linjata, että Charmeleonista tammoilleen käyttäneet ovat tavanneet saada täsmälleen sitä mitä ovatkin tilanneet: hyvähermoisia, peruslaadukkaita harraste- ja kilparatsuja, joiden kapasiteetti riittää vähintään vaativiin luokkiin.

Ah, San Cuvier (ii)! Ihan järkyn komea hevonen. Sen upeimpiin piirteisiin kuului jalopiirteinen, kuiva pää ja näyttävänä kaartuva kaula. Clarimonden yleisilmeessä on paljon San Cuvierin peruja. Tässä tapauksessa polvi kuitenkin suoraan sanottuna hivenen heikentyi pojanpojassa, sillä Cuvierilla oli kaikin puolin Clarimondea paremmat jalka-asennotkin. San Cuvierilla on ollut kotimaisessa jalostuksessa tasainen suosio aina vanhoille päivilleenkin saakka, ja sen jättämät jalostusorijälkeläiset tuntuvat jatkavan samaa rataa. Luonteeltaan Cuvier oli vähäsen nuiva, mutta rauhallinen ja säikkymätön.

Granissa (ie) on rakastettu ja paapottu harrastehevonen. Vankkarakenteinen tamma kiersi kasvattajaltaan tavoitteelliselle harrastekisaajalle myytynä ikäluokkakisat keskinkertaisella menestyksellä, mutta silloinen ratsastaja siirtyi sittemmin keveämmän, vireämmän ja näyttäväliikkeisemmän kilparatsun satulaan ja myi Granissan tuttuun ratsastuskouluun. Ratsastuskouluvuosien aikana tammasta tuli vähän hapan, mutta se voitti silti sydämiä puolelleen. Tamman suurin fani ostikin hevosen itselleen hyvässä kahdentoista vuoden iässä, teetti siitä Charmeleonis-varsan puhtaasti siksi, että San Cuvier näytti omistajan mielestä niin hienolta ja alkoi sittemmin kisailla vaativia luokkia tällä omalla hevosellaan. Granissa on nyt liki parikymppinen, mutta elää täyttä hevosen elämää omistajansa ja tämän tyttären, joka on tamman kanssa jotakuinkin samoja ikiä, hellässä hoivassa.

Mandy o My (e) on selkeästi Charmeleonista keveämmän tyyppinen puoliveritamma, joka tunnetaan melko ilmeettömänä hevosena. Kai sillä vaan on vähän sellainen sulkeutunut luonne, ja siinä missä Clarimonde jo pikkuvarsana haki ihmisten seuraa ja huomiota, sen emätamma vartoi mielellään vähän sivummalla ja keskittyi ennemmin heinäkasaan kuin rapsutteluihin. Mandy on kaunispäinen tamma, mutta jalka-asennoissa sillä on lieviä puutteita, minkä vuoksi sille vahvajalkainen Charmeleonis oriksi valittiinkin. Kivaliikkeinen tamma on hevosia harrastavan perheen ratsuna päässyt kilpailemaan niin kansallisia koulu- kuin esteluokkiakin, ja on jossittelua pohdiskella, mihin saakka se olisi koulukentillä riittänyt, jos se olisi päätynyt puhtaasti kouluratsastukselle omistautuneisiin käsiin. Varmaan pitkälle.

Grand Prix -tason menestyjä Diachronous (ii) on paikannut monia puutteita todella miellyttävällä luonteellaan ja korkealla työmoraalillaan. Aivan maailmanluokan megastaraa siitä ei tullut koskaan, mutta silti paljon enemmän kuin valtaosa hevosesta odotti. Orin pitkäaikainen ratsastaja Otto Kleibl jatkoi sinnikkäästi hevosella kilpailemista siitä huolimatta, että sai vähän väliä olla viittaamassa kintaalla "miksi tuota kisoissa juoksutat, oishan sulla parempiakin" -kommentoinnille. "Minkä Diachronous liikkeissään muille häviää, se voittaa moninkertaisesti tunteessa, jonka se selkään antaa", Kleibl nakkasi vastakommenttia epäilijöille ja jatkoi työtään hevosen kanssa. Usko hevoseen palkittiin lukuisilla hyvillä Grand Prix -tuloksilla. Diachronousista tuli suosittu jalostusori: sen jälkeläisiä haalittiin erityisesti junioreille ja tavoitteellisille harrastekilpailijoille.

Macherie (ie) on pitkäjalkainen, sirorakenteinen tamma, joka kukoisti ikäluokkakoitoksissa ja siirtyi sittemmin innokkaan hevoskasvattajan omistukseen. Macheriesta on pari oikeinkin hienoa jälkeläistä: yksi myytiin nousevalle ruotsalaiselle ratsastajatähdelle kansainvälistä kilpauraa tekemään, toinen on kilpaillut SM-mitaleista jo pariin otteeseen. Umpisurkeita varsoja ei "Malla" olekaan tehnyt, vaan kaikissa näkyy viitteitä emän omasta suorituskyvystä ja laadusta. Erityisen selvästi on Malla periyttänyt jälkeläisilleen hienopiirteisen päänsä: tamma jälkipolvineen on karamellinkaunista hevosväkeä.

Jälkeläiset

Tarjolla jalostukseen. Varsat ovat KTK-kelpoisia PKK:n kantakirjassa.
2018 fwb-o. Sinevan Clarino, e. Abelina v. Heilmor.
2018 fwb-t. Sinevan Clarinora, e. Dancirella.
2018 fwb-t. Sinevan Carnival, e. Dancirella.
2018 fwb-t. Airelle Rouge (KTK-III), e. Myrtille Marquante.

Päiväkirja ja valmennukset

Uusi kilpakumppani, 28.01.2018 kirjoittanut omistaja

Clarimonde tuli talliin ratsutettavaksi jo edellisvuoden puolella. Daniel ei aluksi käyttänyt paljonkaan ajatuksiaan nuoreen hevoseen sen kanssa työskentelyyn käytetyn ajan ulkopuolella. Clarimonde oli kaikin tavoin perushevonen. Se oli ihan miellyttävä katsella, mutta ei supernäyttävä. Sillä oli miellyttävä luonne ja ratsastettavuudeltaan se oli mitä mukavin, mutta loistokkaat liikkeet siltä puuttuivat. Se ei ollut likimainkaan yhtä lennokas ja irtonainen kuin moni muu Danielin ratsastamista hevosista. Sillä oli moitteeton, mutta ei erityisen voimakkaita tuntemuksia herättävä sukutaulu.

Jotakin orissa kuitenkin oli. Mitä enemmän Daniel ratsasti sillä, sitä enemmän hän innoistui hevosesta. Clarimonde oli muovailuvahaa, tai ehkä pikemminkin raakatimanttia; jotakin vielä hiomatonta ja hohtonsa kätkevää. Toista yhtä mahtavalla asenteella työntekoon suhtautuvaa hevosta ei usein tavannut. Niinpä Danielin raportit päivän sujumisesta alkoivat yhä useammin sisältää kehuja Clarimondelle. Kun Lynn kuunteli miehen päivien kuulumisia iltaisin, hän arveli, että Clarimonden paluu takaisin omistajalleen tulisi olemaan kovempi paikka kuin Daniel oli alun alkaen kuvitellutkaan.

Vaimo tunsi miehensä. Kun ratsutusjakso lähestyi loppua, suunnitelma muotoutui. Daniel halusi kilpailla hevosella ja ehkä nähdä, saisiko siitä kohtalaisia tai parempia jälkeläisiä. Tammikuun lopussa Clarimonde siirtyi Susinevojen omistukseen.

PKK:n 77. KTK-tilaisuus, 31.01.2018 kirjoittanut omistaja

Clarimonden kanssa matkustaminen oli helppoa. Ori oli lunki autoon mennessään, natusti tyytyväisenä heiniä matkan aikana ja odotti melko malttavaisena ulospääsyä perillä. Siihen tuli kuitenkin eloa, kun sen kavionpohjat koskettivat maankamaraa ja se huomasi, että ympärillä tapahtui - ja paljon. Daniel piteli oria itse, sillä tätä nykyä käytännön hommat jäivät hänelle Lynnin kanssa matkatessa. Oikeastaan mies itse ei halunnut nähdä jo tukevasti raskaana olevaa vaimoaan oudosta ympäristöstä ja vieraista hevosista päänsä pyörälle pöräyttäneen valtavankokoisen Clarimonden narunjatkeena.

Eipä silti, aivan asiallisestihan Clarimonde tietenkin käyttäytyi. Vaikka siihen tulikin kilpahevosmaista säpäkkyyttä uudessa paikassa, se ei liioitellut sitäkään asiaa. Danielin ajatukset käväisivät jo seuraavan kuun lopussa, jolloin hän toisi vuorostaan Paavon kantakirjaustilaisuuteen. Paavo tuskin olisi yhtä herrasmiesmäisen vaivaton kuin tallikaverinsa Clarimonde. Silloin apukäsiksi lähtisi onneksi Inna, jonka turvallisuuden suhteen Danielin ei tarvinnut olla yhtä neuroottinen kuin vaimonsa. Ei hän nyt tallityöntekijäänsäkään tietysti villihevoslauman alle olisi tyrkännyt, mutta Inna liikkuisi huomattavasti Lynniä ketterämmin ilman ylimääräistä salamatkustajaa.

Aikataulut pitivät ihailtavan hienosti. Arvosteltavat hevoset pääsivät yksi toisensa perään tarkkaan syyniin. Clarimondelle Daniel toivoi kakkospalkintoa.

Sen he myös saivat. Orin hieno pisterivi, 18+16,5+20+20, riitti 74,5%:n kokonaistulokseen. Lausunto ei ollut lainkaan pöllömpi:
- Leimat hyvät, sukupuolileima voisi olla vahvempi. Tasapainoinen runko. Kiverät kintereet, vuohiset voimattomat. Lihaksikas, kuiva kaula. Kaunis pää, kuiva. Todella onnistunut, silmäämiellyttävä toteutus.
- Runko muutoin hyvä, mutta hieman lyhyt, neliön mallinen kokonaisuus. Kaulan liittymä runkoon hyvä. Pää on kaunis ja ilmeikäs, ja liittynyt kaulaan hyvin. Jalat sopivan mittaiset, mutta etujaloissa vennohkot vuohiset, muutoin hyvän suorat ja kuivat jalat. Takajaloissa aavistuksen pitkät ja löysän oloiset, vuohiset, ok kulmaukset. Leimat hyvät kaikilta osin. Kaunis karvan väri ja hyvä väritystekniikka. Yleisilme hyvä.

Kouluvalmennus, 02.03.2018 kirjoittanut Jannica

Clarimonden kanssa oli tarkoitus käydä läpi hieman nuorten kouluohjelmaa, joka oli tasoltaan noin helppo B. Alkuverryttelyt oli jo Danielilla hyvässä vaiheessa saapuessani paikalle, mutta ori vaikutti hieman innokkaalta muita maneesissa olijoita kohtaan. Ihan hyvin mies sen kuitenkin sai keskittymään ja avuille tästä huolimatta. Aloittelimme käynnistä raviin siirtymisillä, jotka olivat oriin reagointinopeuden puolesta vähän laiskoja, mutta parantuivat kyllä vähitellen, kun ruvettiin ottamaan pidempää pätkää kevyttä ravia. Muutaman kerran sait kuitenkin oria muistuttaa liikkeellelähdöstä raipan kanssa ja sen jälkeen sitä saikin enemmän pidätellä. Siirtymisten ohessa ruvettiin pikku hiljaa ottamaan oria enemmän kuolaintuntumalle ja se alkoi työskennellä paremmassa muodossa hetkittäin ravissa. Mitään sen kummempaa ei 5-vuotiaalta tässä kohtaa vaadittukaan ja alkutunti tehtiin pääasiassa pätkittäisten kokoamisharjoitusten lisäksi siirtymisiä kaikissa kolmessa askellajissa.

Pienen kävelytauon jälkeen saitte alkaa ravissa tulla kahdeksikkoa, jossa keskityttiin asetukseen ja taivutukseen. Näiden lisäksi saitte kolmikaarista, jossa siirryttiin käyntiin kaarten keskellä ja niiden jälkeen tuli huolellinen asetus ja taivutus. Siirtymiset menivät hyvin, mutta ori pääsi niiden jälkeen jälleen pitkäksi ja Danielilla meni hetki koota sitä uudelleen lyhempään muotoon, etenkin laukassa kun työskenneltiin kahdeksikolla. Ahkerien siirtymisten treenailun puolesta alkoi ori kulkea ja taipua jo mukavasti lopputuntia kohden, joten saitte tulla vielä pääty-ympyrälle ensin laukkaamaan lähiopetukseen kokoamisharjoitusten jatkuessa ja sitten suunnanvaihdoksen jälkeen ja muutaman laukkakierroksen otettuanne saitte alkaa ympyrän muodossa kevennellä loppuraveja, ensin kooten hyvään muotoon ja sitten välillä hölläten pidemmälle ohjalle kuitenkin tuntuma säilyttäen koko ajan. Ori vastasi tähän harjotukseen erittäin hyvin keventyen edestä ja alkaen työskennellä takaosalla paremmin alleen. Tässä kohtaa oli hyvä siirtyä kävelemään.

Iltatallissa, 11.05.2018 kirjoittanut omistaja

Daniel Susineva saattoi olla multimiljonääri, mutta hän tahtoi yhä tehdä tallissaan niin paljon itse kuin saattoi. Mies olisi voinut täyttää päivänsä kouluratsastuksella ja jättää tallityöt työntekijöilleen, mutta ei se olisi tuntunut oikealta. Niinpä hän vietti perjantai-iltansa ruokkimalla hevosia. Oma talli tuntui viihtyisältä paikalta. Se oli suunniteltu Danielia varten ja mies ajatteli ties monettako kertaa pitävänsä kaikesta siinä. Kivitallin vanha osa oli viehättävä, ja kolme siellä asuvaa oria aiheuttivat Danielissa ylpeyden kuohahduksen. Jalostusori Bavarignis kolisteli jo vaativasti nurkkakarsinassaan. Sen kanssa Daniel oli menestynyt kansallisissa GP-luokissa heti alkukaudesta. Danielia mietitytti orin tulevaisuus. Niin hieno kuin hevonen olikin, oliko sen paikka enää hänen tallissaan?

Katse siirtyi maksanrautiaasta käytävän toiselle puolelle, missä sen vaaleampi poika kurkisteli veikeä ilme pitkällä naamallaan ovensa yli. Sinevan Brontide oli täydellinen sekoitus isäänsä ja emäänsä. Rontti oli voimakastahtoinen, mutta toisaalta myös valmamaisen kevyt ja herkkä. Siinä oli vielä paljon nuorta velmuilijaa, eikä ihme. Tuntui, että Daniel oli vasta seurannut Valman varsomista. Nyt hänen toinen kasvattinsa jo asui omassa karsinassaan Clarimonden naapurissa.

Clarimonde oli Danielin tallityöntekijän, Inna Paakkasen, silmäterä. Daniel oli siitä kovin tietoinen, eikä ihmetellyt asiaa. Suuri ja hitaasti kehittyvä hölmöläinen oli miellyttävä hevonen. Se oli seitsemänvuotias, eikä suinkaan ollut menettänyt lapsenomaista pilkettä silmäkulmastaan. Se ei ollut luontainen supertähti, mutta Daniel oli tyytyväinen orin kehitykseen. Sen työskentelymotivaatio ja miellyttämisenhalu olivat riittäneet nostamaan sen sijoille kansallisissa vaativa A -luokissa ja Pyhässä Yrjössä. Daniel työskenteli kovasti nostaakseen hevosen Inter-tasolle, ja alkoi vähitellen uskoa, että siitä voisi olla GP-hevoseksikin. Tuskin se olisi kuuna päivänä kansainvälinen menestyjä, mutta hyvä hevonen se oli. Daniel oli innoissaan orin jälkeläisistä. Clarimondesta oli kolme tammavarsaa, joista yksi asui Järnbyssä, yhden Daniel oli kutakuinkin puoliväkisin kaupannut Innalle - ja sen kaksossiskon, jota Daniel piti lupaavampana, mies piti itsellään.

Saatuaan iltatallin työt valmiiksi mies pysähtyi vielä keskelle uuden siiven käytävää. Siellä asui hyviä tammoja. Tulossa oli mielenkiintoinen kesä: Daniel odotti sekä kisoja että varsoja innolla. Lisäksi maanantaina saapuisi hänen ensimmäinen harjoittelijansa. Anmari Franssi toisi mukanaan oman hevosensa ja liittyisi Danielin, Innan, tallivuoroja ehtiessään tekevien Kerstin ja Joelin sekä vaivihkaa myös Danielin hevosia ratsastamaan nakitetun Pihla Vihtasen tiimiin. Anmari halusi kouluratsastajaksi, ja kun nainen oli lähestynyt Danielia harjoittelumahdollisuuksia tiedustellen, mies oli hetkeksi hämmentynyt. Sitten hän oli uumoillut saavuttaneensa uuden virstanpylvään urallaan: hän saattoi olla mentori uusille uraohjuksille. Mistä sitä tosin tiesi, tulisiko Anmarista sellainen vai jäisikö mimmi kömmähdykseksi.

Daniel oli tyytyväinen elämäänsä.

Hyviä hevosia, luotettava pieni tiimi, toimiva oma talli Vänrikinmäellä. Tulevaisuus täynnä unelmia ja mahdollisuus toteuttaa vaikka ne kaikki. Poppelikujan päässä talo ja talossa pian perhe.

Ennen lähtöään Daniel tarkisti, että kaikki oli aamutallia varten hyvässä järjestyksessä. Hän tekisi viikonlopun tallivuorot itse, sillä Inna oli Banskunsa kanssa kilpailemassa Tie Tähtiin -cupin finaalissa ja Kersti oli ystävänsä häissä. Ohimennen Daniel hymähti. Ajatella, että hänkin oli hää- ja lapsiruuhkaikäinen. Kesän kisakalentereita piti suunnitella saatuja hääkutsuja sivusilmällä selaillen. Omista häistä oli pian kulunut vuosi.

Daniel sammutti tallista valot ja lukitsi ovet. Askel kevyenä mies talsi polkua seuraten kivitallin kulmalta Poppelikujan päähän. Reitistä oli tullut muutamassa kuukaudessa hyvin tuttu. Daniel olisi varmasti osannut arvioida askelmäärän viiden tarkkuudella.

Orastava epätoivo, 14.07.2018 kirjoittanut omistaja

Oliko Clarimondesta kuitenkaan kilpahevoseksi GP-tasolle?

Daniel ei enää mennyt siitä takuuseen. Isokokoinen ori työskenteli kuuliaisesti ja teki kaikkensa miellyttääkseen, mutta oliko kuitenkin niin, että sen fysiikan rajat olivat jo tulleet vastaan? Mieli mustana Daniel satuloi kouluratsun. Tänään ei treenattaisi hiki hatussa, vaan maastoiltaisiin. Ketään ei huolittu seuraksi. Päässä pyöri liikaa harmeja, jotta Daniel, jota ei tavallisestikaan tunnettu seuraa rakastavimpana miehenä, olisi halunnut ristin sielua mukaansa metsään.

Clarimonde käveli pian pitkin askelin Danielin lempimaastoreittiä. Orin korvat lörpsyivät rentoina ja se nautti saadessaan venyä pitkään raamiin. Daniel ei viitsinyt valehdella edes itselleen: totta kai häntä harmitti, jos kaikki työ valuisi hukkaan Clarimonden kohdalla. Ruunikko oli tietysti komea ja miellyttävä, mutta Danielin mittapuulla se oli harrasteratsu. Intohimoinen kilparatsastaja ei enää tiennyt, mitä tekisi hevosella. Keväinen toivo oli ruvennut horjumaan pahan kerran. Yhden yhtä sijoitusta ei ollut Clarimonden tilille napsahtanut enää inter-tasoille siirtymisen jälkeen, ja ohjelmien puurtaminen tuntui työläämmältä kuin olisi pitänyt. Hevonen oli ollut mukavuusalueensa ulkopuolella jo Pyhässä Yrjössä, mutta Daniel oli arvellut, että se kehittyisi kyllä.

Juuri sillä hetkellä Danielin suhtautumista koko hevoseen sävytti pettymys. Sen ensimmäinen orivarsa Abelinasta oli suorastaan vaatimaton. Mitä hyötyä oli muotovalio-orista, joka ei kuitenkaan jättänyt edes itsensä veroisia jälkeläisiä? Mitä hyötyä oli kilpahevosesta, joka ei koskaan säväyttäisi radoilla?

Ehkä loma tekisi hevoselle hyvää. Ehkä se vielä kypsyisi. Tai ehkä odotukset sen varalle olivat vain yksinkertaisesti liian suuret.

Clarimonde löytää paikkansa, 1. joulukuuta 2019 kirjoittanut omistaja

"Kaspian, SKARPPAA."
"MÄ YRITÄN."
"Haloo, tulistuminenko auttaa ratsastamisessa? Turhaan sä keuhkoat. Clarimonde ei liiku yhtään sen paremmin, vaikka sä kuinka kiljuisit siellä."
"Mä tiedän, mutta sä olet raivostuttava valmentaja."

Anmari vetää syvään henkeä, hi-taas-ti. Oman velipuolen valmentaminen on tuskastuttavaa, eikä kaikkein vähiten siksi, että Kaspian on itsestään liikoja luuleva hemmoteltu teini. Ainoa edes etäisesti kärsivällisen näköinen sielu koko maneesissa on Clarimonde, jolle Anmari nostaa siinä hetkessä henkistä hattua. Että voikin olla kultainen eläin, oikea ratsastuskouluruuna sanan parhaassa mahdollisessa muodossa... vaikkei olekaan ruuna eikä edes ratsastuskouluhevonen vaan pikkulaadukas kilpahevonen ja kiitettävän pidetty jalostusori.

"Okei. Mä ymmärrän. Olen vähän kärkäs", Anmari myöntää vastahakoisesti, ja toivoo visusti, että Kaspian tajuaa pitää naamansa peruslukemilla. Jos nulikka alkaa virnuilla, Anmari kyllä lakkaa valmentamasta sitä kokonaan, ja mitäs sitten - kenellä poju hänet korvaa? Daniel Susineva on muuttanut pysyvästi Saksaan, eikä kukaan muu itseään kunnioittava ammattilainen kuin hänenkaltaisensa perhetuttu ota treenattavakseen lellipentu-Kaspiania tai ainakaan tarjoa sille näin hyviä ratsastettavia.

Anmari pakottaa itsensä tyyneksi ja ryhtyy opastamaan pikkuvelipuolta niin kuin tämä olisi kuka tahansa muu. Hyvätapaisen Clarimonden kanssa on hyvä harjoitella laukanvaihtoja: yksittäiset Kaspianilta jo sujuvat, mutta konkariori opettaa parhaillaan pojalle sarjavaihtojen saloja. Anmari ei ole pitänyt Clarimondea kovinkaan mielenkiintoisena hevosena, koska se on tallin mittapuulla äärimmäisen keskinkertainen ja tavallisesti liikkuva peruspuksu. Hevosen näkeminen opetusmestarin roolissa saa Anmarin katselemaan siitä uusin, arvostavammin silmin. Hitsi vieköön, tämä jos joku on täydellinen opetushevonen niille, jotka harkitsevat siirtyvänsä vaativiin tai vaikeisiin luokkiin alemmilta tasoilta.

"Kiitä Clarimondea", Anmari kehottaa hartaasti valmennuksen päätteeksi, ja yllättää itsensäkin sillä, kuinka sulavasti sanat virtaavat suusta: "Se osaa opettaa sulle enemmän kuin mä. Se on ihan täydellinen oppimestari sulle. Toivottavasti osaat arvostaa sitä, Syriniä ja kaikkea mitä Daniel on suostunut sun eteesi tekemään."

Sitten on Kaspianin vuoro yllättää. Se nyökkää ja painokkaasti nyökkääkin. Anmarin kulmat kohoavat. Poika, joka ihan oikeasti saattaa valittaa saadessaan joululahjaksi uusimman sijaan toisiksi uusimman puhelinmallin, kumartuu silittelemään ja taputtelemaan Clarimondea antaumuksella, ja sitä kestää pitkään. Kaikkea kanssa.

Ulkoasu © M Layouts
Muu materiaali © Lynn (VRL-05265)
Tämä on virtuaalitalli | this is a sim-game stable | Virtuaalihevonen