Perustiedot
Nimi: Sinevan Bavardi
Rotu: FWB
Sukupuoli: ori
Syntynyt: 15.02.2019, 14v
Säkäkorkeus: 169cm
Väri: maksanrautias
Koulutus: Grand Prix
Kasvattaja: Daniel Susineva (VRL-05265)
Omistaja: Daniel Susineva (VRL-05265)
VH19-031-0105 | #PKK3045
Kuvagalleria
Arvonimet
KRJ-I 06/20218+40+25+20+15 = 108p
Valio Ori 20191
Finest 2019
VIP MVA 2019
KTK-II 20192
1 ARVO-lausunto
2 KTK-lausunto
Kilpailukalenteri
Hevonen kilpailee porrastetuissa tasolla 11/10 (KRJ). Katso statistiikka.
Näyttelyt
03.09.2019 KTK-sert tuom. Arnika
12.05.2019 KTK-sert tuom. aksu
12.04.2019 KTK-sert tuom. Sage1 & BIS-kehä Anne
31.03.2019 EO-sert tuom. Anne2
Sanalliset arviot
1 "Kauttaaltaan luokan tasapainoisin. Valpas katse, vielä aavistuksen kehittymätön takaosa. Kaunis kiiltävä karvapeite." EM: hevosen väri
2 "Tasapainoinen, kaunis väri"
Sinevan Bavardi
VIP MVA Fn, KTK-II, KRJ-I
Toisen polven Sinevan-kasvatti Bavardi on selvää isälinjansa jatketta niin ulkoiselta habitukseltaan kuin luonteeltaankin. Vahvatahtoinen ori ei soveltuisi epävarmoihin käsiin, mutta määrätietoisella käsittelyllä se on kasvanut pääasiassa hyvinkäyttäytyväksi hevoseksi. Silloin tällöin se saattaa kokeilevasti osoittaa kukkoilevia elkeitä, mutta palaa kevyellä muistutuksella ruotuun. Isälinjansa aikaisempiin sukupolviin nähden Bavardissa on enemmän herkkyyttä, mikä tekee siitä toisaalta lentoonlähtevämmän mutta onneksi myös kuuliaisemman annetulle palautteelle.
Bavardilla on liitävä, hieno ravi ja voimakas laukka. Käynnin kanssa on saatu tehdä töitä, jotta siihen on tullut rentoutta: joskus aivan alkuaikoina hevosella oli tapana esittää käyntiohjelmat rivakkaan hiihtelytahtiin, vähän sillä tavalla "kunhan nyt tulee tehtyä" -mentaliteetilla. Ikävin piirre hevosessa on sen ailahtelevainen keskittymiskyky. Joinakin päivinä se malttaa toisia huonommin keskittyä käsillä olevaan tehtävään ja kuikuilee ja kuulostelee liiaksi ympäristöä. Mutta hei, mahtuuhan maailman huippujenkin kalentereihin epäonnistuneita kisaohjelmia ja turhankin vauhdikkaita treenejä, joten miksei joskus Bavardinkin. Parhaimmillaan se on niin korrektisti liikkuva, tarmokkaasti työskentelevä ja ilahduttavan näyttävä, että heikot hetkensä se saa anteeksi sen siliän tien.
Paras palkka Bavardille on reipas, pitkä laukka tallin laitumia kierätävällä treeniradalla. Siitä se innostuu ihan jokaikisellä vierailulla niin kuin pääsisi baanalle ensimmäistä kertaa. Ratsastajalta revittely vaatii joskus kylmää päätä ja teräshermoja, sillä radalla Bavardi unohtaa kouluaitojen sisäpuolelle kuuluvan kuuliaisuutensa ja keveän ratsastettavuuden. Kun tumma rautias painaa vahvana ohjille ja tahtoo edetä täysillä, sen silmät loistavat innosta (ja herkkähermoisen ratsastajan puolestaan kauhusta).
Sukutiedot
Isälinja: Sinevan Brontide - Bavarignis (2)
|
i. Sinevan Brontide VIP MVA Fn, KTK-II KRJ-II fwb prt 168cm VH18-031-0162 | PKK2667 |
ii. Bavarignis VIP MVA Fn, KTK-II, PP-MVA, PKK-V KRJ-II, YLA1 fwb mrt 171cm VH17-031-0664 | PKK2505 |
iii. Baron evm | hann trt 173cm |
|
iie. Mariquil evm | fwb trn 170cm | ||
|
ie. Valine Alme PKK-V, PP-MVA KRJ-I, YLA2 fwb rnvkko 167cm VH15-031-0080 | PKK2532 |
iei. Unknown Calypso evm | fwb rn 167cm | |
|
iee. Blonde Bud evm | old vkko 164cm | ||
|
e. Sinevan Clarinora VIP MVA Fn, FF, KTK-II KRJ-II fwb rn 172cm VH-18-031-0189 | PKK2732 |
ei. Clarimonde VIP MVA Fn, PKK-V, KTK-II KRJ-I fwb mrn 173cm VH18-031-0053 | PKK2522 |
eii. Charmeleonis evm | fwb tprn 172cm |
|
eie. Mandy O My evm | fwb m 170cm | ||
|
ee. Dancirella Fn, KTK-II KRJ-II fwb m 174cm VH18-031-0129 | PKK2660 |
eei. Dragonheart evm | fwb mrn 170cm | |
|
eee. Zantelle fwb mkm 171cm |
Jälkeläiset
04/2019 fwb-t. Sinevan Butterscotch, e. Kallan Fallfudge
12/2019 fwb-o. Sinevan Bondi Blue, e. Sinevan Esmerie
02/2021 nwb-o. Baldassare Lumos, e. Jazzdemon Lumos xx
Kantakirjauslausunto
Kantakirjattu 25.03.2019, PKK:n 87. Kantakirjaustilaisuus:
KTK-II, pisteillä 71.3%
Tuomareiden kommentit:
- Hyvä pitkähkö lapa, ylälinja sopiva. Siro. Takaa avoin runko.
Piirroshevosten keskiarvorakennearvostelu
ARVO: 4. tilaisuus, maaliskuu 2019
21+20+16.5+20.5, ka: 19.17p - Valio Ori
"Mittasuhteiltaan hiukan epäsymmetrinen. Upea väritystekniikka!"
Päiväkirja
Hannaby Hanami Week, toukokuussa 2020
Torstai, 7.5. Intermediate I :: 1/28 (83,571 %)
Sunnuntai, 10.5. Intermediate I :: 8/25 (68,929 %)
Hevonen oli nuori ja yhteistyö tuoretta, Klaus Alscher muistutti itselleen. Hevonen oli myös ehdottoman lupaava, minkä se oli osoittanut heidän ensimmäisessä startissaan Hanami Weekillä. Voittoruusuke oli liehunnut riemukkaasti kunniakierroksella ja tuomareiden arviot hevosesta olivat lämmittäneet Klausin mieltä. Bavardin kanssa synkkasi ja tie tähtiin oli avoinna.
Välipäivinä orin vire kuitenkin tuntui kärsivän. Jo sunnuntain verryttelyssä Klaus tiesi, ettei edessä ollut heidän paras suorituksensa; torstaina tehtyjä ennätysprosentteja ei tänään parannettaisi. Hevonen tuntui ylivirittyneeltä ja väsyneeltä, eikä sille oikeastaan ollut selkeää syytä, sillä ratsu ei ollut ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Nämä eivät olleet sen ensimmäiset monipäiväiset kansainväliset kilpailut, eikä sitä oltu kohtuuttomasti rasitettukaan starttien välisinä päivinä. Hevonen oli kuitenkin nuori, ja se oli elävä olento. Kun Klaus ratsasti kireäksi käyneellä Bavardilla alkutervehdykseen, hän päätti jo etukäteen antaa itselleen ja hevoselleen anteeksi mahdolliset virheet.
Ja virheitä ohjelmaan mahtuikin. Kaikesta kokemuksestaan huolimatta Klaus ratsasti rikkonaisen ohjelman. Katastrofaalisen surkea se ei missään nimessä ollut: prosentit lähentelivät seitsemääkymmentä ja silloin kun hevonen esiintyi edukseen, se todella teki niin tyylillä. Ensimmäisen ei-sijoittujan paikka ei vuosikymmeneen tai toiseenkaan enää kirvellyt Klausin mieltä erityisellä tavalla. Joskus nuorena hän oli jossitellut ja laskeskellut, montako pistettä olisi tarvittu yhtä sijaa ylemmäs kipuamiseen.
Ikä oli tuonut malttia ja viisautta. Kouluratsastus ei ollut pikaurheilua. Oikoteitä huipulle ei tarvittu, eikä yksi epätasainen suoritus tehnyt merkittävää kolhua pitkälle kilpauralle. Klaus jatkaisi työskentelyä Bavardin kanssa ja keksisi ennen pitkää keinot hevosen esittämiseen edukseen kerta toisensa jälkeen.
Bavardi — Sitä Jotakin vai väliinputoaja, huhtikuussa 2021
Hevoskasvatuksessa ei ollut takeita siitä, että sitä sai mitä tilasi. Daniel Susineva oli pääasiassa tyytyväinen omaan työnjälkeensä kasvattajana, mutta aika ajoin hän pysähtyi puntaroimaan sitä kriittisemmin ja tarkemmin. Orilinjansa suhteen kasvattaja oli kenties kaikista vaativin. Bavarigniksesta alkanut linja oli heti alkumetreillä lyönyt laudalta hänen toisen kantaorinsa Clarimonden orilinjan jo siitä yksinkertaisesta syystä, että kahdesta orista vain Paavo oli ylipäänsä jättänyt runsaasti orijälkeläisiä. Clarimondesta oli tullut hieno emänisä sukutauluihin, mutta jalostusorijälkeläisillä se ei voinut kerskailla.
Bavarignista oli seurannut Brontide, kotiin jätetty orivarsa, ja Rontti jos joku oli lunastanut Danielin odotukset. Silloin se olikin ollut helppoa: aloittelevana urheiluhevoskasvattajana mies oli suhtautunut varsoihinsa pessimistisin odotuksin ja tullut positiivisesti yllätetyksi lähes jokaisen kohdalla. Brontiden jälkeläisten kohdalla tilanne alkoi jo olla toinen.
Niinpä Bavardi toisen polven kasvattina oli jo aivan toisenlaisen suurennuslasin alla kuin maltilliset odotukset kirkkaasti ylittänyt isänsä Brontide. Kun oli kertaalleen kokenut oman kasvattinsa kanssa kaiken — kantakirjauksen, ratsukoulutuksen, kansainväliset arvokilpailut ja niin edelleen — oli vertailukohta selvä ja vaikeasti päihitettävissä. Ehkä siitä syystä ei Bavardi koskaan noussut samalla tavalla sydämen hevoseksi kuin isänsä ja isoisänsä ennen sitä. Se ei ollut ensimmäinen: ei ensimmäinen jalostusori eikä Grand Prix -ratsu, ei ensimmäinen menestyvä kasvatti eikä ensimmäinen odotusten asettaja.
Katsellessaan Klaus Alscherin parhaillaan ratsastamaa Bavardia mietteliäänä Daniel pohdiskeli, oliko vihdoin aika antaa sysirautiaalle hieman armoa. Hevonen oli hieno. Se liikkui ja esiintyi komeasti, vastasi monin tavoin modernille urheiluhevoselle asetettuja ideaaleja ja oli loppujen lopuksi kuitenkin oma erillinen yksilönsä eikä vain sukunsa jatke. Bavardi oli syntynyt keskelle suuria odotuksia, kasvanut ja kehittynyt niiden keskellä, ja jos se olikin jättänyt tarjoamatta suuret emotionaaliset sykäykset, koskaan se ei ollut tyystin alisuoriutunut saati pettänyt odotuksia. Ehkä oli aika myöntää itselleen, ettei hevosessa ollut mitään vikaa.
Ehkä oli aika myöntää, ettei Daniel Susineva ollut hevosia tunteella harrasteleva ponipoika. Ei kai tunne sentään ollut täydellisesti ja jälkiä jättämättä kadonnut minnekään, mutta ihan jokaikinen hevonen ei vain enää ollut erityinen. Miten se olisi ollut mahdollistakaan? Jos kaikki olivat erityisiä, oliko mikään enää todella?
Bavardi oli kuitenkin löytänyt Klausista itselleen ratsastajan, joka uskoi hevoseen vankkumatta. Se ei lopulta ollut mikään ihme, sillä Bavardi istui Klausin mielihevostyyppiin kuin valettu ja oli kuin ilmetty seuraaja miehen aiemmalle ykkösratsulle. Daniel ei enää ollut varma, mikä oli hänen oma hevostyyppinsä; Klaus kuitenkin tunsi omansa hyvin ja valitsi ratsuja, joiden kanssa koki sitä jotakin erityistä, mikä oli Danielilta itseltään ollut hukassa sitten Bavardin isän uran lopun.
Kun ei kerran Bavardista tullut hänelle uutta sydänratsua, mistäs sitten? Kauempana tarhassa helteistä, puolipilvistä kevätkesän päivää viettävä ja kuparisena hohteleva Bondi Blue veti Danielin huomion puoleensa, eikä hän nähnyt Bavardin Klausin pyynnöstä esittämää ensiluokkaista laukanvaihtosarjaa ja sitä seuraavaa piruettia. Klaus harjoitteli uuden kür-ohjelmansa linjoja ja Daniel oli luvannut antaa palautetta, mutta tovin verran hänen ajatuksensa harhailivat aivan muualla.
Edes Bavardin poika ei toistaiseksi tuntunut jatkuvasti erityiseltä, mutta joinakin pieninä valikoituina hetkinä tunne oli viipyillyt heidän treeneissään. B-orilinja jatkui Bondi Bluessa, ja Daniel elätteli toiveita, että ehkä sukulinjalle tyypillinen tunnesidekin vielä voimistuisi sen myötä. Ehkä Bavardi-parka oli vain väliinputoaja. Jos Benni-jälkeläinenkin olisi sitä, Danielin usko oman kasvatustyönsä tarkoitukseen horjahtaisi kenties hieman. Vaikkei hän enää ollut tunteella harrastelija, aiemmat kokemukset siitä, miltä tuntui ratsastaa itselleen merkityksellisellä hevosella tuomareiden ja yleisön silmien eteen arvokilpailuiden menestyspaine motivaattorinaan, antoivat hänelle yksittäisten hevosten laatua ja meriittilistoja tärkeämmän tavoitteen.
Siltä kilparatsastuksen kuului tuntua. Mies palautti huomionsa ratsukkoon, joka esitti parhaillaan lisättyä käyntiä, ja pohti, että sentään hänelle itselleen etäiseksi jäänyt hevonen tarjosi sen fiiliksen jollekin toiselle. Eihän se ollut kasvattajana epäonnistumista; päin vastoin. Hänen kasvatustyönsä tulos loisti toisen ihmisen käsissä. Yhden väliinputoaja saattoi olla toiselle tarkoitettu.