Sinevan Bondi Blue

KTK-II (76%), Finest Foal & KV-I

Nimi: Sinevan Bondi Blue "Benni" Syntymäaika: 1. joulukuuta 2019
Rotu: Suomalainen puoliverinen Ikä: 4-vuotias
Sukupuoli: Ori Rekisterinumero: VH20-031-0103 | PKK3322
Säkäkorkeus: 172 cm Kasvattaja: Daniel Susineva (VRL-05265)
Väri: Rautias Omistaja: Daniel Susineva (VRL-05265)
Painotuslaji: Kouluratsastus Koulutustaso: Aloittaa kilpauraa (tavoitetaso GP)

Sinevan Bondi Blue on tavoitteellisen kasvatustyön tuotos. Sen sukulinjat on yhdistelty toiveena huipputason kilpahevonen, jonka suorituskyky riittää vaivattomasti Grand Prix -tasolle. Huippuratsun saappaissa on kuitenkin vielä ihan rutosti kasvunvaraa, sillä ori on vasta alkutekijöissään ratsunkoulutuksen kanssa. Benni on vireä ja utelias nuori hevonen, joka liikkuu paljon ja mielellään.

Sukuselvitys

i. Sinevan Bavardi
fwb 169cm mrt
VIP MVA Fn, KTK-II,
Valio Ori

ii. Sinevan Brontide
fwb 168cm prt
KRJ-II
VIP MVA Fn, KTK-II
iii. Bavarignis
fwb 171cm mrt
KRJ-II, YLA1,
VIP MVA Fn, KTK-II,
PP-MVA, PKK-V
iie. Valine Alme
fwb 167cm rnvkko
KRJ-I, YLA2,
PP MVA, PKK-V

ie. Sinevan Clarinora
fwb 172cm rn
KRJ-II, VIP MVA Fn,
KTK-II, FF
iei. Clarimonde
fwb 173cm mrn
KRJ-I, VIP MVA Fn,
KTK-II, PKK-V
iee. Dancirella
fwb 174cm m
KRJ-II,
Fn, KTK-II

e. Sinevan Esmerie
fwb 171cm rn
Fn, FF, KTK-I

ei. Sinevan Aurifex
fwb 174cm vkko
KTK-II
eii. Paraxis
old 178cm cre
KRJ-I, YLA2, Fn
eie. Apricity
trak 168cm rt
Fn, KTK-II

ee. Sinevan Enchanti
fwb 166cm vprn
VIP MVA Fn, KTK-II,
Laatu Tamma
eei. Schwartzwaltz
trak 167cm m
VIP MVA Fn, KTK-II
eee. Electrizia
fwb 161cm rn
KRJ-I, VIP MVA Fn, KTK-II

Sukutaulun kuvat © VRL-05265      

Rautiaiden B-orien isälinja ja ruunikoiden E-tammojen emälinja: siitä on Bondi Blue tehty. Benni on pitkän, tavoitteellisen työn tulos ja kovalla rahalla taottu. Tavallaan käy järkeen, että Daniel Susineva puhuu tästä kasvatistaan aina kuitenkin hieman vähättelevään sävyyn. Tunnettehan ilmiön: kun esimerkiksi jotakin elokuvaa on hypetetty niin paljon, että odotukset ovat paisuneet valtaviksi, se ei mitenkään voi yltää niiden tasolle, vaikka se olisi miten viihdyttävä ja taidokkaasti tehty tahansa. Benni-parka. Sillä on edessää raskas polku, kun se yrittää lunastaa kasvattajansa odotukset.

Bennin nimellä on oma tarinansa. Alkukirjain on selkeä tunnustus orilinjalle, josta hevonen polveutuu. Väriteema sen sijaan on seurausta emän nimestä, joka tarkoittaa smaragdinvihreää. Kun Bennin virallinen nimi valittiin, oli sen tuleville varsoille jo lukuisia nimiehdotuksia olemassa. Millaisiahan hevosia voisivat olla esimerkiksi Sinevan Bistre, Queen Blue, Prizmarine ja Olivine?

Jalostuskäyttö

Benni on käytettävissä puoliveri- ja ratsuponijalostukseen.

31.10.2020 syntynyt punarautias FWB-tamma M.B. Blondie emästä M.B. Vappu. Kasvattanut & omistaa Mandelbacke.

Kisakalenteri
PKK
Varsaluokat
31.01.2020 Kuuran Talli: EO-sert (varsa) tuom. Elisa
31.01.2020 Encore: EO-sert (varsa) tuom. Anne
20.12.2019 Vänrikinmäki: EO-sert (varsa) tuom. Anne
>> Finest Foal

Kantakirjauslausunto
PKK:n 98. kantakirjaustilaisuus toukokuussa 2020
Pisteet: 20 + 17,5 + 19,5 = 76% KTK-II
Sanallinen palaute: Kauniin värinen ori. Aavistuksen lyhyt kaula, ja hieman kiilamainen pää. Pitkät sirot jalat, joissa pitkät ja pystyhköt vuohiset, muuten jalat ihan hyväasentoiset. Karvan kiilto onnistunut upeasti, samoin kuparin hohtoinen väri.

Kouluvarsojen laatuarvostelu
LII. Kouluvarsojen laatuarvostelutilaisuus 20.09.2020
fwb-o. Sinevan Bondi Blue (Sinevan Bavardi/Sinevan Esmerie), om. Daniel Susineva, kasv. Daniel Susineva
Pisteet: Rakenne: 9, Laukka: 2, Ravi: 4, Käynti: 4, Lisäpisteet: 3, Suku: 14
Yhteensä: 36p, KV-I
Tilaisuuden paras 3-vuotias puoliverinen
Päiväkirja ja valmennukset

Nuoruusvuodet

Bondi Blue. Se tiedettiin orivarsan nimeksi jo sen syntyessä, ja voi että sitä syntymää odotettiinkin. Ei vain siksi, että ensikertalaisemän tiineys vain venyi ja venyi päivätolkulla yli lasketun ajan, vaan myös varsan varaan rakenneltujen toiveiden vuoksi. Bennistä oli määrä tulla jotakin, mistä olla ylpeä. Aikamoinen odotusten lasti hontelon vastasyntyneen huterille harteille; varsa pystyi hädin tuskin kannattelemaan itseään pitkillä varsanjaloillaan, kun sitä jo pidettiin tulevaisuuden tähtenä, kilparatsuna ja jalostusorina.

Menestyjä. Bennistä oli alusta pitäen määrä tulla menestyjä. Mutta mistä sen voi maitovarsaikäisistä oikein tietää, mitä niistä myöhemmin tulee? Sukulinjat ovat vain vihje, ja parhaimmillaankin melko epävarma sellainen. Eipä varsan synnyinkodissa Vänrikinmäelläkään sentään eletty aivan irti realiteeteista. Intoilu ja haaveilu taltutettiin liekaan ja yritettiin elää päivä kerrallaan, antaa varsalle tilaa kasvaa hevoseksi ja näyttää itse mihin siitä olisi.

Varsakehissä se palkittiin kolmella sertillä hyvin piakkoin, ja sertien tuomaa arvonimeä arvokkaampaa oli näyttelyreissuilta saatu oppi. Benni oppi pienestä pitäen, että maailma jatkui kotipihan ulkopuolella eikä siinä ollut mitään pelättävää. Emän kyljessä ja suojeluksessa kuljetut näyttelyreissut olivat hyvä tapa tutustua maailmaan.

Vieroitus oli ensimmäinen Benni-parkaa järkyttävä asia, vaikka se yritettiinkin hoitaa mahdollisimman hevosystävällisesti. Kävi ilmi, että Benni oli pieni mammanpoika: se inisi, ynisi ja kiljui emänsä perään, ja vähintään yhtä levoton oli Esmerie-tammakin. Mutta pian tunnemyrskyt taas tasaantuivat, ja niin varsa kuin emäkin oppivat pitämään uutta elämänjärjestystä tavallisena ja normaalina.

Orilaitumelle matkaaminen ei enää Benniä pelottanut. Irti päästettäessä se sinkaisi matkaan niin kuin olisi aina tuntenut laidunmaat omikseen, ja lauman sekaan se solahti melko mutkattomasti. Benni löysi nopeasti oman parhaan ystävänsä, ja sen kanssa peuhatessa päivät hujahtivat ohi ja kasvaminen isoksi nuoreksi oriksi tapahtui kuin huomaamatta.

Laidunkesiä vierähti ohi pari, ja sitten oli aika alkaa valmistella Benniä isojen hevosten hommiin. Aiemmin taltutettu innostunut odotus pääsi jälleen valloilleen: nyt oltiin näytön paikan kynnyksellä. Pian nähtäisiin, millainen ratsu Bennistä tulisi, ja kantakirjauksen aikakin koittaisi ennen pitkää. Nuori ori liikkui juuri niin kuin sen toivottiin tekevän, ja siinä oli kokoa ja näköä. Kun se vielä suhtautui mitä järkevimmin ratsun uransa alkamiseen, tiimi sen ympärillä uskalsi antaa tyytyväisyyden näkyä kasvoiltaan. Tästä tulisi vielä hyvä.

Kolmevuotiaana Benniä tarjottiin kantakirjaan, ja sinne se hyväksyttiin vahvalla II-palkinnolla. Silloin hymyili Daniel Susinevakin, ja se oli viimeinen merkki siitä, että nyt oltiin oikealla tiellä. Benni oli sitä, mitä kohti oli vuosikaudet työskennelty: laadukas, kotimaista kasvatustyötä edustava ratsuori.


Urkenevia uria ja häiritseviä huolia
Kirjoitettu 4. marraskuuta 2020

Kaikki oli hyvin. Kaikki sujui juuri niin kuin kuului. Benni oli komea nuori kantakirjaori, jonka ratsukoulutus oli alkanut kommelluksitta. Pohjatöitä teki Anmari Franssi, joka oli työskennellyt Daniel Susinevalle jo vuosien ajan, eikä Bennin kasvattaja-omistajalla ollut epäilystäkään siitä, etteikö Anmari tekisi hevosen kanssa hyvää työtä. Bennistä tulisi kelpo ratsu Anmarin käsissä, kuten oli tullut niin monesta muustakin Danielin kasvatista. Lisäksi orin ensimmäinen jälkeläinen oli syntynyt Ahvenanmaalla terveenä ja nelijalkaisena, mikä oli oikein mukava uutinen. Daniel oli saanut muutaman kuvan pitkäraajaisesta rautiaasta tammavarsasta ja todennut, että kyllä siihen voisi olla tyytyväinen. Pikkutamma oli sievä ja mikä tärkeintä, hyvissä ja asiantuntevissa käsissä, mikä takasi, että sillä olisi mitä luultavimmin hyvä tulevaisuus edessään kuten isälläänkin.

Kaikki oli siis erinomaisen hyvin, ja silti, ärsyttävää kyllä, omituinen huoli jäyti Danielin mieltä. Huoli ei ottanut muotoutuakseen konkreettiseksi ja selvärajaiseksi ajatukseksi: se oli pelkkä epämääräinen tunne siitä, etteivät asiat voisivat aina mennä tällä tavalla mutkattomasti suunnitelmien mukaan. Sellainen tapahtumattomien asioiden vastaanpanematon murehtiminen turhautti Daniel Susinevaa, jolla oli tapana olla järki-ihminen. Mitä hyötyä oli maalailla kauhukuvia terveen ja hyvinvoivan nuoren hevosen tulevaisuudesta, kun mitään syytä sellaiseen ei ollut?

Oli kenties liiallista kontrollihakuisuutta alkaa perättömän murheen vuoksi kiirehtiä orin siirtoa Saksaan, missä Daniel itse niihin aikoihin työskenteli. Hänen siitostammansa ja kasvavat nuorensa saivat yleensä kaikin mokomin asustella kotitilalla Vänrikinmäellä, mutta alkoi käydä ilmeiseksi, että Bennin kohdalla panokset olivat liian suuret jotta etäyhteys hevosta käsitteleviin henkilöihin olisi riittänyt. Raudikko oli ollut joka tapauksessa määrä kuljettaa Saksaan ennen pitkää, mutta rehellisyyden nimissä ei ennen ensi vuotta. Sen oli ollut tarkoitus asua Suomessa vielä yksi astutuskausi. Nyt Daniel kuitenkin löysi itsensä järjestelemästä Bennin kuljetusta paljon suunniteltua aiemmin.

Sama kai hevosen oli kasvaa täällä kuin Suomessakin, Daniel järkeili, ja olisihan palkitsevaa saada ottaa enemmän osaa sen koulutukseen. Hänen kilpahevosensa Bennistä vielä joka tapauksessa tulisi, joten miksi suotta viivyttää sen siirtymistä hänen ratsastettavakseen? Niinpä.